Na de vakantie

Syysloma oli ja meni. Tein kasapäin koulujuttuja. Luin hieman hömppää kirjaston fiktiohyllystä. Viikonloppuna meillä oli vieras Suomesta ja H:lla samaan aikaan flunssa. Tällä viikolla pitäisi hankkia joululomamatkaliput; enää noin 53 päivää niin pääsen Suomeen käymään.

Tänään alkoi beoordeeling eli arvosteluviikko. Kaksi ensimmäistä ainetta jo takana, vakorientatie ja kunst- en fotografiegeschiedenis en -beschouwing. Molemmista pääsin läpi, ekasta kehuilla ja tokasta huomautuksella, että olisi syytä käyttää vähän enemmän analyyttista terminologiaa kuva-analyysissa ja lisäksi perustella subjektiivisestikin, miksi on juuri tietyn analysoitavan valinnut. Minä kun kirjoitin tehtäviäni samalla viikolla, kun kirjoittelin jotain yliopistolle päin, ja niihin juttuihinhan ei subjektiivisuutta saisi tekstiin asti eksyä. Pitää muistaa pitää eri opiskeluissa eri mentaliteetti. Huomenna fototekniikan arvostelu, kohteena neljä tehtävää ja työkirja.

Luen opiskeluja varten K. Katajalan Suomalaista kapinaa ja Meltonin The Rise of the Public in Enlightenment Europe. Jälkimmäinen on jostain syystä minulle hankala luettava. Melton viittailee kovasti Habermasiin ja kirjoittaa mielenkiintoisista asioista, mutta jotenkin siten, etten saa helpolla selkoa. Katajalan teksti taas on oikein luettavaa.

"Huvikseni" luen Naomi Kleinin uutta teosta The Shock Doctrine - The Rise of Disaster Capitalism. Opus on näemmä saanut runsaasti kiukkuisia arvosteluja oikean laidan ekonomisteilta. Kleinin peruspointti on se, että jonkun mullistuksen tapahduttua - on se sitten tsunami, sota, tulva tai jotain muuta - ryntää paikalle väkeä, jotka koettavat mullistuksen jälkeisessä poikkeustilassa saada läpi tietynlaisia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, jotka johtavat voittoihin ko. toimijoille. Minä en oikein ymmärrä, mikä tässä paljastuksessa nyt on niin mullistavaa, että siitä oikean laidan ekonomistit herneen nenuun kiskovat. Eikös tuo ole jo nähty monesti? Kun joku köyhä valtio kriisiytyy, tulee lainatarjousta (IMF:n ja Maailmanpankin avullakin), jonka ehtoina on yksityistämisohjelmaa, veronalennuksia, avautumista kilpailulle jne. Sama systeemi vauraan maan sisällä tapahtui Louisianassa Katrinan jälkeen, kun palveluja yksityistettiin vauhdilla, eikä tulvan alle jääneitä vuokrataloja edes suunniteltu korjattavan. Saati sitten Irakissa, jossa ajetaan läpi jonkinlaista neoliberaalia koealuetta, 15 prosentin tasaveroineen ja "maailmalle" avattuine luonnonvaroineen.

Mielenkiintoiselta kirja vaikuttaa, näin 50 ensimmäisen sivun perusteella. Kirjamessuilla olisi ollut mukava käydä. Täällä onnistun jotenkin yhä missaamaan lähes kaikki mielenkiintoiset tapahtumat. Tässä kuussa olisivat olleet yleisöluennoimassa sekä tuo Naomi Klein että Seymour Hersh, mutta kummastakin tapahtumasta luin vasta jälkikäteen. Harmitti lähes yhtä paljon kuin Oliver Sacksin luennon ohittaminen syksyllä 2005. Sacksiltakin on nyt tulossa uusi kirja, mutta kirjakiertue ei tällä kertaa näytä tuovan häntä Lontoota lähemmäs. Nyt on toivoa kuitenkin pysyä ajankohtaisuuksista vähän paremmin kärryillä: tilasin nimittäin sanomalehden. En Volkskrantia, joka on laadukkain, mutta myös vaikeakielisin ja paksuin, vaan NRC Nextin. Kyseessä on vain koetilaus, sillä en tiedä, ehdinkö lukea hollanninkielisen lehden joka päivä (meille jo tulevan Hufvudstadsbladetin lisäksi), enkä lisäksi oikein ole varma lehden konseptista. NRC Next nimittäin on lehti nuorille koulutetuille aikuisille. Kuulemma siellä on jopa työntekijöitä, joiden tehtävä on "kääntää" pääasiallisesta NRC-lehdestä juttuja 25-35 -ikäryhmälle sopiviksi. Kuulostaa minusta vähän selkokielisanomalehdeltä. Tuon onkin kai tarkoitus kilpailla monien ilmaisjakelulehtien kanssa; laajempi kuin Metro, mutta ei vaadi nuorelta aikuiselta lehdenlukuun yleensä tarvittavaa keskittymiskykyä. Eikä todennäköisesti raapaise mitään pintaa syvemmältä.

Muita asioita: puhuin taas äidin kanssa puoli tuntia puhelimessa, piristi, samoin kuin mesettely serkun kanssa ja nettiscrabble-ottelu pikkuserkkua ja myös pikkusiskoa vastaan. Huomenna pitää herätä aikaisin ilmoittautumaan projektiviikolle (josta myöhemmin lisää), mutta sitten voi kääntää kylkeä. Aakkosten loppupään asukkaana minun arvostelukymmenminuuttiseni on vasta iltapäivällä.