Syys

Täällä on niin perussyksyistä että. Valitettavasti perussyksy Hollannissa ei ole kirpeän kuulaita aamuja ja ruskan loistoa, vaan vihmovaa sadetta ja joka nurkkaan tunkeutuvaa kosteutta. Lokakuun kunniaksi lämmitys on nyt päällä (kävi se kerran päällä syyskuussakin, vaikka koetimme kovasti sinnitellä mahdollisimman pitkälle - kaasu on kallista) ja kohta pitänee virittää huopa tuohon ikkunaan, jossa on vain yksinkertainen lasi.

Mietin lattiaremppaa. Voisi repiä yläkerran kamalat kokolattiamatot pois ja laittaa ikealattiaa tilalle.

Kävin lauantaina valokuvaamassa brittiystäväni taideteoksia, ja nyt pitäisi käsitellä parisataa kuvaa ja polttaa rompulle. Tuli istuttua iltaa aamuun asti, ja sunnuntaina olikin hieman heikko olo.

Koulussa noin jokaisella on flunssa. Opettajillakin, minkä takia suurin osa tämän päivän tunneista oli peruttu. Ei haitannut minua, pääsin kotiin tekemään rästissä olleita kuvankäsittelyhommia. Haagin keskustasarjaan pitäisi käydä ottamassa muutama lisäkuva, mutta ei tässä sateessa.

Uutisissa oli taas juttua niistä ulkkareiden sopeuttamis- ja kielikursseista. Tilanne on kumma: koulut ovat valmiina, materiaalit ovat valmiina, opettajat ovat valmiina, mutta oppilaat ovat yhä keskellä byrokraattista paperisotaa. Paperisodasta selviytymistä kun haittaa se, että ummikkoulkkareillekin tarkoitetuille kursseille pitää hakea lomakkeilla, jotka ovat vain hollanniksi.. Näin täällä.

Oma uusi hollanninkurssini alkoi keskiviikkona. Se on koulun järjestämä, ja painottuu puhumiseen. Meidät testattiin ja jaettiin kolmeen ryhmään; aloittelijat, keskivaiheilijat ja ne, jotka puhuvat jo hollantia, mutta tarvitsevat lisäharjoitusta sujuvuuden parantamiseksi. Minä olen tuossa kolmannessa. Käytännössä kai juttelemme keskenämme ja opettaja valmentaja, kuten hän haluaa meidän itseään kutsuvan, käy vieressä korjaamassa.

Kolme viikkoa syysloman alkuun.