Joulumeemi. Joo tiedän että on vasta marraskuu.

1. Missä vietät joulusi tänä vuonna?
Suomessa! Ensin ollaan aattona ja pari päivää sitä ennen mun porukoilla, sitten joulupäivä ja toinen H:n perheen parissa, ja sit joskus välipäivinä pääsee vielä mummolaankin jatkamaan viettoa.

2. Keiden
kanssa?
Tuossahan niitä tuli, mutta luetellaan tarkemmin: eka äidin, isän, siskon, langon ja tietysti H:n kanssa, sitten appiukon, anopin ja H:n veljen perheen kanssa.
 
3. Mitä olet pyytänyt joululahjaksi?
En mä nykyään oikein osaa mitään toivoa. Lukemista toivon aina, silleen epämääräisesti.

4. Mitä aiot antaa joululahjaksi?
En kerro.

5. Aiotko koristella joulukuusta?
Tietysti! Meillä kuusi ostetaan aatonaattona, jolloin mennään isän kanssa kuusimyyjän luokse. Aito kuusi se olla pitää. Sitten aattoaamuna koristelu, jossa osallisina sisko ja minä, tai jos sisko ei ole vielä paikalla, minä ja kissa.
 
6.
Aiotko leipoa pipareita/joulutorttuja?
Jep. Aatonaattona leivomme serkkujen kanssa hyvin omituisia pipareita. Tähän mennessä on meillä on ollut telaketjukameleita, voodoo-pipareita, hyyskä, liikuntarajoitteisia, öö mitä kaikkea. Serkut tuli pieninä meille leipomaan, jotta niiden vanhemmat pääsi jouluostoksille. Nyt ne on jo täyttäneet 20 ja enemmän ja tulevat silti. Lisäksi mukana on ollut vähän seuraavaakin sukupolvea.
 
7. Aiotko syödä joulukinkkua? 
Juu. Ja sinappia. Ja karjalanpaistia. Ja ja ja.

8. Entä laatikoita?
Tietysti.

9.
Aiotko laulaa joululauluja?
Silleen hiljaa mielessäni korkeintaan. Mä en nykyään laula.

10. Aiotko juoda viiniä?
En. Ei kuulu perinteisiin.

11.
Missä vietit viime vuoden joulun?
Siellä samoissa kuvioissa kun tämänvuotisenkin vietän.
 
12. Mikä on ensimmäinen muistamasi
joulu?
Hirveän vaikea sanoa, jotenkin ne sekoittuvat keskenään.

13. Entä ensimmäinen muistamasi joululahja?
Emmä oikein ole varma siitäkään. Muistan kyllä monia.

14. Kun olit lapsi, koristelitko kuusen?
Toki.

15.
Onko jotain, mitä toivoit monta vuotta joululahjaksi, muttet koskaan
saanut?
Mä olin pienenä aatteellinen tenava ja toivoin maailmanrauhaa. Sitä ei ole vielä tullut.
 
16. Tuleeko teille vielä joulupukki?
No ei.

17.
Miten uskosi joulupukkiin lopahti?
En muista ikinä siihen uskoneeni, mutta kai se siihen olisi viimeistään lopahtanut, kun parran takaa joskus pilkisti Leenan faija.
 
18. Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?
En.
 
19. Pelkäätkö joulupukkia nykyään?
En edes sinterklaasia.

20. Onko täällä kilttejä lapsia?
Ei, täällä on vain kilttejä aikuisia.
 
21. Katsotko jouluisin jouluelokuvia?
Joskus. Joitain tiettyjä ohjelmia pyrin katsomaan aina.
 
22. Jos katsot, mitä?
Lumiukon ja joulurauhan julistuksen.

23. Entä katsotko joulukalentereita telkkarista?
En, ei kai täällä olekaan.
 
24. Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?
Tein viime vuonna joulukalenterin, jota voimme yhdessä tänä vuonna käyttää, koska olen täysin unohtanut, mikä kuva minkäkin luukun takana on. :-p Ensi vuodelle pitänee tehdä uusi.
 
25.
Onko sinulla mitään tiettyjä joululauluja, joita tykkäät kuunnella?
On.
 
26.
Lempijoululaulusi?
Toisaalta perinteisistä Maa on niin kaunis ja Oi, jouluyö. Toisaalta jokikinen joulu on pakko kuunnella Poguesin Fairytale of New York. Siinä vasta herkkä joulusanoma: "You scumbag, you faggot, you cheap lousy maggot, happy christmas your arse, I pray it's our last"
 
27. Esiinnyitkö koskaan koulun joulujuhlissa?
Juu. Olin kivettynyt orava. Sitä ennen perhepäivähoidossa olin seimikuvaelman Joosef. Minulla oli sininen kylpytakki, pyyhe päässä ja paimensauva kädessä. Hmmm.

28. Miksi/miksi et?
Aina piti olla kaikessa mukana.

29. Miten tahtoisit viettää joulusi? Kenen kanssa? Missä?
Tahtoisin viettää sen suunnilleen just siten kuin sen vietänkin.

30. Onko teilla varsinainen joulu 24. vai 25. päivä?
Varsinainen joulu? Meillä on varsinainen joulu Tuomaanpäivästä loppiaiseen..

31.
Pidätkö joulusta? Miksi? 
Taisi käydä meemin aikana ilmi, että pidän. :-) Joulu on ihana. Saa olla omien ihmisten parissa, syödä hyvin, oleilla, ottaa rennosti, on kynttilöitä ja kuusi ja ja ja.

Permanto.

Koulussa tytöt halusivat oppia suomenkielisiä sanoja, ja yksi heistä tiesikin jo erään: perkele! Koetin sitten opettaa sanalle oikeaa äänenpainoa. Olisi kannattanut tyttöjen tulla illalla pimiöön mukaan, siellä niitä äänenpainoja raikasi. Tein tuota viime viikolla kämmättyä teknistä asetelmatehtävää uudelleen. Tällä kertaa hasselinkäytössä ei ollut hankaluuksia, mutta taisin kehittää rullat liian vanhassa kehitteessä; kontrastia on niin vähän, että kuva on ihan harmaanhailakka lätty. Tässä on viimeisen seitsemän vuoden aikana tullut erinäisiä rullia kehitettyä, ja aiemmin ei ole näin käynyt. Tietysti nyt, kun on muutenkin kauhia kiirus kaikkien koulutehtävien kanssa.

Tehtäviä tuli sitten lisää. Pitää valokuvata vanhoja ihmisiä. Mutta jo ennen joululomaa. Pitää siis koettaa tutustua äkkiä johonkuhun iäkkäämpään täällä. Mummosta ja Vaarista olisi paljon hienompi tehdä upeita portretteja, joten taidan kuitenkin ottaa kameran mukaan Suomeenkin.. Sitten pitää ottaa ison koon teknisellä kameralla pari polaroidportrettia luokkatoverista, kuvata lasipurkki-asetelma laakadiafilmille ja tehdä perspektiivitehtävä uudelleen, se kun ei kuulemma ollut hyvä. Sen sijaan twilight sitten oli, mutta siihenkin tarvinnen vielä toisen sopivan kuvan.

Kävin purnaamassa aikataulutusongelmista ja ope ihmetteli, että miten sinä nyt muka Suomeen lähdet kun olisi koulutöitäkin lomalla tehtäväksi. No joku tärkeysjärjestys nyt sentään pitää olla! Ja kulkeehan sitä läppäri ja kamera mukana, printtaukset ja kehitykset voi sitten tehdä heti kotiuduttua..

Lotte kertoi eilen kollektiivisesta arvioinnista (collectieve beoordeling) eli inkvisitiosta. Siinä mennään pistämään omat työt näytteille, ja sitten opettajista koostuva lauma tulee ja repostelee ne. Jonka jälkeen päättävät, että positiivinen fiilis vai negatiivinen fiilis. Kaksi peräkkäistä negatiivista fiilistä ja ulos. Inkvisitiot ovat tammikuussa ja kesäkuussa.

Että ei se neljän prosentin sisäänvalikoituun joukkoon kuuluminen todellakaan takaa, että tuolta kokonaisen koulutuksen saisi. Yksi ope päättää tarpeeksi vankasti, että tää tässä ei vain ole kyllin luova, ja se on sit poistuminen. Ihmettelinkin, kun kakkosluokkalaisia on niin vähän meihin verrattuna.

Mitä ihmettä mun vielä pitikään kertoa? En yhtään muista, joten kirjoittelen niitä näitä, jos vaikka tulisi sitten mieleen. (Joo, univelka.) Käytiin Marloesin kanssa etsimässä Mohammedia alueen ruokakaupoista, mutta ei löytynyt. Sähköpostiuteluihini olen saanut viisi kieltävää vastausta, paljon enemmän on vastaamattomia. Luin, että YLE Extra lopetetaan, mikä olikin ensimmäinen kerta, kun kuulin koko YLE Extrasta. IDFA on meneillään Amsterdamissa, ja pitäisi ehtiä katsomaan ainakin pari leffaa. H olisi halunnut nähdä lyhärin miehestä ja lampaasta, mutta filmi oli pannahinen loppuunmyyty. Yhteiskuntahistorian kurssilla yritän ymmärtää Habermasia. Sukulaisilta tuli kortti Kanarialta, siellä on kuulemma kuuma.

Eikä nyt kyllä tule enää mieleen sitä kerrottavaa asiaa.

Eroavaisuuksia

Tänään Sinterklaas tuli Delftiin. Toisin sanoen kaupunki oli täynnä melua ja mekkalaa, kenkälankilla Zwarte Pieteiksi naamioituja tenavia, falleralleraa -tyyppistä lällättelyä kaiutinvahvistettuna, ruuhkaa. Me menimme Rotterdamiin merimieskirkon joulumarkkinoille. Sielläkin oli ruuhkaa, mutta sen lisäksi glögintuoksua ja mollivoittoisia, niin perin suomalaiskansallisia joululauluja. Varpunen pienoinen syönyt on kesäeinehen, niinpä. Kontrasti hätkähdytti. Samoin se, kuinka selkeää on, kumman kulttuurin omakseen tuntee. Antakaa mulle vain se rauhallisempi ja hartaampi joulutunnelma anytime.

Sinterklaaspäivän läheisyyden huomaa myös mainosten hillittömässä määrässä. Olen koomaillut telkkarin ääressä kun väsy on painanut, ja mainoskatkot kestävät kohta kauemmin kuin Frasier.

Väsy väsy väsy. Ulkona tuulee, mutta englantilaismeteorologin lupaama superstorm ei toteutunut. Kotona on lämmintä ja meillä on glögiä ja hapankorppuja.

Lauantai-illan iloksi

Mohammed hukassa

Mistä mä nyt tähän hätään Mohammedin löydän?

Hyviä asioita

Vietinpä tänään aikaa Reinier de Graafin sairaalassa, jossa rintani litistettiin kahden metallilevyn väliin noin parin sentin paksuiseksi kipeäksi lätyksi.* Neljä kuvaa, plus muutama minuutti ultraääneilyä. Ei sentään ohutneulabiopsiaa, vaikka silläkin uhkailtiin.

Lyhyesti siis tähän asti: löysin patin, näytin lääkärille, joka sanoi, että joo, on siinä patti, odotellaan kuukausi. Odottelin kuukauden ja ahisti. Menin uudelleen lääkärille, joka sanoi, että joo, on siinä vieläkin patti, ja oisko toinenkin. Pikalähete lisätutkimuksiin ja minulle muutama uneton yö. Tänään lisätutkimukset, joista radiologilääkäri sanoi, että viralliset tulokset saat omalta lääkäriltäsi, mutta voin jo nyt sanoa, että ei siellä mitään huolestuttavaa ollut.

Puuuuuuuuuuh.

Sain myös viimein aikaiseksi varata matkaliput. Ilmaannun Suomeen 21.12. ja viivyn 3.1. asti.

* Olisikohan mammografia helpompi toimenpide, jos olisi isommat rinnat? t. epätietoinen a-kuppi

User error

Kolme tuntia studiotyöskentelyä ja parillakympillä filmiä hukkaan, kun unohtaa apusulkimen olemassaolon. (Hasselbladeissa on suljin opiskassa ja apusuljin kropassa. Kun painaa nappia, molemmat avautuvat. Apusuljin sulkeutuu automaagisesti jotain 1/8 tai 1/15 kuluttua, jos ei laukaisinnappia pidä koko ajan alaspainettuna. Tehtävänä oli ottaa kuusi eri valotusta samalle filmille peräkkäin. Mulla nyt kolme noista näyttää yllättäen ihan samoilta, koska valotusajan määrittikin apusuljin, ei varsinainen suljin. Eniten harmittaa työparin puolesta, jonka kanssa säädettiin valoja iänkaiken ja joka kysyi minulta neuvoa. Mutta enpähän unohda tätä asiaa ehkä toista kertaa.)

Unelias viikko5

Katsotko televisio-ohjelmia televisiosta (millainen se on, kuinka
vanha), tietokoneen näytöltä (miksi) tai ehkä jollain muulla laitteella?
Ihan tavallisesta telkkarista katson. Se on sellainen perus-Sony, 21 tuumaa ja 8 ikävuotta. Ei laajakulmaa eikä littunäyttöä.

Onko sinulla digiboksia? Miksi, millainen ja koska hankit sen? Jos ei: miksi ei? Ajattelitko hankkia sellaisen?
Ei ole, en ole tarvinnut, kanavia näkyy muutenkin ja täällä kaapelilafka muuttaa signaalin analogiseksi, joten ei ole kiire hankkiakaan.

Katseletko peruskanavien ohella mitään maksullisia? Jos katsot, niin mitä kanavia?
Meillä on sellainen paketti, jossa on kaapelinetti ja maksukanavat samassa. Joten joitakin maksullisia näkyy. Joskus katselen Discovery Channelia ja National Geographic Channelia, kummaltakin tulee hupaisia kummitusjuttuja. Ja BBC:tä katson joskus.

Mitäs luulet, tuleeko mobiilitelevisiosta koskaan hittiä?
Emmä oikein tiedä. En tiedä siitä mitään.

Maksatko tv-maksua?
En, kun täällä ei ole sellaista. Suomessa ollessani maksoin aina, tykkään YLE:stä ja kannatan sitä, että telkasta tulee muutakin kuin mainostajien suosimaa massapopulalle suunnattua huttua. Täällä on pulaa hyvistä ohjelmista, kun ei ole YLEe.

Akuutti inspiraatiopuute

Mitä kiireisempi ja väsyneempi olen, sitä vähemmän minulla on mitään luovia ajatuksia. Aikamoinen ongelma, kun koulu nyt on siirtynyt todella kiireiseen vaiheeseen, ja luovaa työtä pitäisi onnistua tekemään noin yhdeksästä viiteen. Minulla on tässä vielä sellainen perusongelma, että tiedän olevani mielikuvitukseltani korkeintaan keskiverto. Minä kun olen luonteeltani rationaalinen, kirjaimellinen, tarkka, pohtiva - en niinkään luova, impulsiivinen tai mielikuvituksellinen. Se on ihan jees, viihdyn tällaisena, ja tähtäimeni valokuvaajana on dokumenttipuolella, ei vapaana taiteilijana, joten en koe tätä suurena ongelmana. Valitettavasti vain taiteellisesti suuntautuneet opettajani kokevat. Kun saan tehtävänannon, luen sen tarkkaan ja toteutan. Ja tosi usein joudun tekemään tehtävän uudelleen, koska "olen toteuttanut tehtävän liian kirjaimellisesti". Je vergeet verrassend te zijn. Unohdat olla yllätyksellinen. En minä välttämättä unohda, se vain on minulle vaikeaa. Sitä paitsi itse pidän selkeistä ja esittävistä kuvista.

Jonkinlainen päänsisäinen hämmennys on nyt meneillään kuvaamisen suhteen. Epäilemättä siihen vaikuttaa kiire, stressi, opettajien joskus tylyt kommentit, koti-ikävä ja moni muu asia. Juuri nyt tuntuu siltä, että kun yritän pohtia jonkun tehtävän toteutusta, päässä on vain tyhjää valkoista huminaa. Selaan muiden kuvia flickrissä ja muualla samankaltaisista aiheista, en kopioidakseni, vaan saadakseni edes jostain inspiraatiota. Nytkin minun olisi toteutettava tiistaiksi kaksi kuvaa aiheesta "twilight" siten, että käytössä on ainakin kaksi valonlähdettä, joista toinen luonnonvalo hämärän aikaan. Yritin eilen kuvata ko. tehtävään kuvia Rotterdamissa, mutta ilman kunnollista ideaa ei kuvaamisesta tule mitään. Ja kun etsin inspiraatiota muiden hämäräkuvista, löydän klassisia punertavia auringonlaskuja. Ei, en mene rantaan tekemään tätä tehtävää.

Nethack lolcat

moar funny pictures

Elämme vaarallisia aikoja

Kaasulämmitinkattilamme juuri päätti lopettaa toimintansa (sopivaa, näin pakkasöiden aikaan) ja nyt erittäin viininhajuinen vuokranantajasetä käsittelee sitä ruosteisella jakoavaimella. Pitäkää peukkuja, ettemme lennä ilmaan tai jotain.

Op zoek naar Jan en Mohammed

Alkoi uusi kouluaine, foto reportage. Opettaja Leo Erken vaikuttaa olevan kunnon fotojournalisti. Hän painottaa kuvaamisen lisäksi tekstin tärkeyttä kuvan täydentäjänä; sitä voi haluta, että kuva kertoo tarinan, mutta reportaasissa on kerrottava myös taustaa ja kontekstia. Tehtävät ovat sen mukaisia. Ensimmäinen tehtävämme on haastatella jotakuta nimeltä Jan ja ottaa hänestä kaksi kuvaa, toinen portretti, toinen toimintakuva. Janista pitää kirjoittaa juttu, ja kuvat sijoittaa juttuun. Monelle helppoa, sillä Jan on Hollannin yleisin nimi. Minulle vaikeaa, kun en tunne hollantilaisia. Laitoin Jan-hakuilmoituksen Facebookiin ja Hyvesiin. Seuraavalla viikolla sama homma, mutta Janin sijasta pitää löytää Mohammed. Kuvissa ei saa huijata; en voi ottaa luokkatoverista varjokuvaa ja väittää, että tässä on vaikkapa Jan Naaktgeboren, naapurini Delftistä.

Varjokuvista tuli mieleen, mitä Leo kertoi tunnilla. Hän oli tehnyt reportaasin äidistään, joka sairastaa dementiaa. Yleinen tapa kuvittaa tällainen juttu olisi anonymisoida se. Ottaa kuva vaikkapa vanhan ihmisen ryppyisistä käsistä tai varjosiluetti profiilista. Mutta miksi? Jos artikkelin aiheena on henkilö, vaikkakin sairas (tai vaikka toisaalta esimerkiksi liikuntavammainen), miksi tätä henkilöä ei kuvata juttuun normaalisti? Miksi se persoona ja henkilöys häivytetään artikkelista, eihän sellainen ole edes kunnioittavaa? Miksi liikuntavammaiset ihmiset kuvataan siluetteina tai pyörätuolia korostaen, vaikka kyse olisi henkilöhaastattelun kuvituksesta? Hyviä kysymyksiä. Mietin, josko häivyttämällä persoona kuvasta halutaan väistää vaikutelmaa tirkistelystä. Vai onko raadollisesti kyse vain siitä, että lukijat/katsojat tuntevat olonsa epämukaviksi, kun sairaus tai vamma onkin jollakin ihan oikealla persoonalla. Tuleeko se jotenkin lähemmäs siten.

Illalla jatkui foto intro, pieni ranskalainen mies tsekkasi seuraavan tehtävän kuvani ja huonoiksi havaitsi, joten takaisin sorvin ääreen. Tuo blogissakin äsken ollut pianokuva on kuulemma tylsä. Foto introon tuli mukaan uusi oppilas, joka sai jonkinlaisen naurunremakan aikaiseksi esittäytyessään. Hänen nimensä kun oli Jan. Aika monta haastattelupyyntöä mahtaa kaverille kertyä.

Hyvin kiireinen viikonloppu edessä. Pitää löytää haastateltava Jan, tehdä kaksi kuvaa hämärän aikaan fototekniikalle, piirtää iso teos aiheesta "paino", tehdä muutama perspektiiviluonnos, kirjoittaa pienet palat tekstiä viiden kuvan kavereiksi, valita viisi katukuvaajaa arvioitavaksi, kirjoittaa historiankurssille tehtävä, käydä Rotterdamissa filmikaupassa ja aloittaa foto intron tehtävän uudelleenpähkäily. Huomenna olisi vielä luokan ensimmäiset bileet, Rein täyttää 24 ja on kutsunut minutkin kemuttamaan. Kiinnostaisi mennä, sillä Rein asuu Leidenin verotoimistossa. Verotoimisto lopetti, ja hänet palkattiin rakennukseen asumaan, jotta sitä ei vallattaisi. Melkoinen bilepaikka, epäilemättä. En vain tiedä, jaksanko mitenkään Leideniin asti iltamyöhällä kemuttamaan.

Miksi?

Minkä tähden yöllä kello melkein kaksi saa käyttää toisten kadulla iskuporakonetta?

terveisin Uneton Etelä-Hollannista

Valokuvatorstai 15.11.

Aiheena on keskeneräinen.

Tässä keskeneräinen katutyö Lontoossa kesällä 2002. Käyn siis läpi arkistojani ja skannailen vanhoja kuvia.



Tässä vähän tuoreempi keskeneräinen. Koulutehtävänä on kuvata kolmen kuvan sarja, joka kuvaa jotain henkilöä. Yksi kuvista on oltava portretti, ja kaksi muuta jotain epäsuorempaa. Tässä ehkä toinen niistä kahdesta muusta.



Oli aika lähellä, ettei tästä rullasta tullut yhtään kelpo kuvaa. En nimittäin oikein onnistunut ensimmäisellä kerralla filmin purkkiintunkemisessa. Jouduin runnomaan ja ottamaan uusintoja ennen kuin filmi oli turvallisesti puolalla ja kehityspurkissa. Sitten vielä onnistuin hieman alikehittämään (reunamerkinnöistä päätellen), mutta lopputulos kuitenkin kelpaa. Ainakin minulle, opettajasta en tiedä.

Apu Suomi-ikävään

Kun hirveä Suomi-ikävä yllättää, kannattaa mennä lueskelemaan Hesarin nettikeskusteluja. Kummasti ikävä helpottaa, kun ei kuitenkaan tahdo olla samalla alueella siellä keskustelevien kanssa. (Ja sitten pitää olla vain katsomatta AD:n saati Telegraafin keskusteluja, joissa jylläävät yhtä pahat hollannikkaat..)

Ihmisikävään ei vain auta mikään. Just nyt on kovasti ikävä Mummoa ja Vaaria. Terveisiä sinne Kotkan suunnalle. Vielä muutama viikko ja sitten nähdään taas.

Minglausta

Vietin tänään puolisentoista tuntia Suomen suurlähettiläsparin seurassa. Olivat muuten kovasti mukavia. Suurlähettilään sanottua eräästä kovin nylon-pitoisesta taideteoksesta, että "on tullut luettua Pirkan sukkahousuvinkkejä", en enää kovasti jaksanut jännittää. Täällä ollaan muutenkin kovastipaljon informaaleja, vähän häiritsevässä määrin. Nimittäin olisi sen koulun ehkä voinut siivotakin ennen koko diplomaattikunnan ja ministerien yms. saapumista. Minä olin parhaiten pukeutunut oppilasopas, ja minullakin oli kuitenkin vain raidalliset reisitaskuhousut ja dr martensit. (Paita oli kyllä siistin valkoinen ja ainakin melkein sileä.)

Suomeksi puhuttelin että "herra suurlähettiläs", englanniksi kun puhuin useammalle, "your excellencies". Kuningattaren adjutanttityypeille (kuningasperheestä ei muuten näkynyt ketään), sanoin Sir. Niillä oli prenikoita sotilasunivormussa niin paljon, että kumma kun ei takki laahannut polvissa. Opetusministerin kanssa en sattunut juttusille. En ottanut kuvia, kun jotkut suurlähettiläät eivät selvästikään tykänneet (ainakin Saudi-Arabia tuntui väistävän kameraa). Salaisen palvelun sedät olivat käytävässä keskenään minglatessaan kovin salaisen palvelun setien näköisiä.

Lähettiläs sanoi, että "nähdään sitten joulumarkkinoilla!"
Jokos se on tosiaan se aika vuodesta.

Sanalliset arvioinnit

Teoria:

"Goede student! Zeer betrokken, ook binnen de lessen. Je verslag is goed en erg eigen geschreven. Ga zo door!"

Fotaus:

"Good work! Keep being critical about your work, it's very important."

Taputan itseäni päähän ja jatkan töitä.

Katsoimme tänään taideteoriatunnilla mielenkiintoisen dokumentin David Hockneyn tutkimuksista. Hän on tutkinut vanhaa taidetta, ja huomannut, että vuonna 1420 tapahtui selvä käännekohta asioiden esittämisessä. Yhtäkkiä kuvissa oli syvyyttä, perspektiiviä ja realismia. Hockneyn teoria on, että jo 1400-1500 -lukujen taiteilijat käyttivät peilejä ja myöhemmin linssejä heijastamaan kuvia, joiden avulla he pystyivät toistamaan realistisesti muotoja, heijastuksia ja mittasuhteita. Moni taidehistorioitsija ei suostu tätä kuitenkaan hyväksymään, ikään kuin se veisi vanhojen mestareiden mestarillisuudesta jotain pois. Asiasta lisää vaikkapa tuolla linkin takana.

The return of the funny names -thread

Mätien munien hajuisen kaasun vaikutuksia hiiriin on tutkinut tohtori Fumito Ichinose.

(Toisaalta, on kuulemma myös gynekologi nimeltä Harry Beaver ja lakimies nimeltä Richard Head.)

Storm Surge

Täällä on annettu storm surge -varoitus ja sulkevat ehkä jopa Rotterdamin isot tulvaovet. Koko rannikko on valvonnassa ensimmäistä kertaa 30 vuoteen ja on maalailtu jopa 4 metrin vedenpinnannousua. Jännää. Pitäisiköhän puhaltaa ilmapatja pakotilannetta varten..

Toivottavasti myrsky ei haittaa lentoliikennettä - H:n pitäisi tulla huomenillalla kotiin.

Lisäksi joku auringonpilkuistaennustaja väittää, että Hollantiin tulee marraskuun lopulla supermyrsky, ja jotkut jo panikoivat. Saa nähdä.

Mulla oli mielessä jotain kirjoitettavaa sairaanhoitajistakin, mutta jääköön se hetkeksi mieleen vielä. Jokelasta en kirjoita mitään. Siitä ovat muut kirjoittaneet jo paljon, sekä järjellistä että järjetöntä tekstiä.

Edit: Ahaa, tuo jälkimmäinen linkki ei yhtäkkiä enää toimikaan. No, siellä joku uskis oli haaskalla ja syytti Jokelan tapahtumista ateismia ja evoluutioteoriaa.

Rotterdamin tulvaovet menivät pari tuntia sitten ensimmäistä kertaa ikinä kiinni! Nyt vesi on jo +259 cm, eikä nousuvesi ole vielä korkeimmillaan.

Edit klo 02:11: No nyt ollaan +303 cm. Toisiksi korkein vedenkorkeus mitattuna aikana. Ykkössijaa pitää vuoden 1953 tuhotulva. Brittejä evakuoidaan rannikolta. Ehkä niillä ei ole tulvaovia.

Edit seuraava päivä: vesi kävi korkeimmillaan +343 sentissä. Padot pitivät hyvin. Suurin osa vaurioista taitaa olla kattovaurioita. Groningenin suunnalla tuli vesi vähän kylään. Tänään Schipholissa on myöhästymisiä ja peruutuksia koko päivän, mutta toivon, että se H sieltä kuitenkin lennähtää kotiin. Minä lähden kohta koululle opettamaan R:lle mustavalkovedostusta.

kele..tana..murrr

Tänään piti mennä tutustumaan Hollandse Hoogte -kuvatoimistoon, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä kuvaamaan yhden kaverin lehtiartikkelille 2 kuvituskuvaa. Huomenna piti vierailla NRC Nextin toimituksessa.

Sen sijaan ohjelmassa: yskintää, aivastelua, niistämistä, höyryhengittämistä, buranaa - ei enää kuumeen mittaamista, sillä kuumemittari putosi eilen kainalostani lattiaan ja elohopeapallot karkailivat iloisesti pitkin nurkkia. (Sain suurimman osan suljettua tyhjään filmipurkkiin - on niiden säilyttämisestä sittenkin jotain hyötyä - mutta jos jokin pallo jäi vaikka mattoon, höyrystyykö se nyt sieltä itsekseen ja nirhaa minut? Googletin putsausohjeita, ja suomalaisilla sivuilla sanottiin "kerää elohopea pois" ja amerikkalaisilla sivuilla taas suunnilleen "poistu huoneistosta ja kutsu paikalle ammattilaisarmeija".)

Menenpä katsomaan, josko NRC Next olisi ilmestynyt postilaatikkoon. Tilasin lehden toissaviikolla ja tilaus piti olla voimassa kolmen arkipäivän jälkeen. Nyt on kulunut 10, geen krant..

Kettupäivät

Jos olisin tällä viikolla terve ja Suomessa, menisin Kettupäiville katsomaan seuraavat ystävieni elokuvat (vaikka tuon ensimmäisen katsominen epäilemättä olisi kovin kovin kovin rankkaa):

Lilli / Oliwia Tonteri
TaiK/ELO, D, 26'

Nuoren, opiaattiriippuvaisen Lillin mielenmaisemaa hänen päiväkirjojensa kautta kerrottuna. Päiväkirjoihin Lilli välitti tunteensa, havaintonsa ja mielikuvituksensa rikkaasti 20-vuotiaaksi asti.

Pidä kiinni / Sanna Liinamaa,
Cedars Production, D, dvd, 37'

Annu ja Mickan ovat rekisteröineet parisuhteensa ja haluavat perheeseen lapsen. Intian matka antaa mahdollisuuden unelman toteutumiselle.

Concealment / Sini Pelkki
Sini Pelkki, K, MiniDV, 5'

Hahmo keskellä vahvasti ihmisen muokkaamaa mekanisoitua luontotilaa sulkee sisäänsä elämän. Concealment on kokeellinen videoteos joka rakentuu kokonaisuudessaan still-valokuvista (35mm).

No prkl ei projekteilla sitten

Vaan ollaan kotona ja niistetään ja mitataan kuumetta. 38,4.

Muuten inhoan nuhaa. Sellaista nuhaa, joka tukkii hengitystiet, jos uskaltautuu vaaka-asentoon. Torkuin yön jotenkuten puoli-istuen, mutta sekin aiheutti (tmi-varoitus) rään valumisen kurkkuun, joka sitten ärtyi ja alkoi kirvellä.

Luokkakaverit lähettelevät kehotuksia juoda teetä ja mailaavat "Perdeyoudixie!"
Yritin pari viikkoa sitten opettaa niitä sanomaan terveydeksi. Meneehän tuo vähän sinnepäin.

Projektiviikko

Arvosteluviikko oli ja meni ja nyt on sitten projektiviikko. Siinä välissä oli viikonloppu. Arvosteluviikko oli loppujenlopuksi aika rentouttava (mitä nyt meinasin heittää oikuttelevan printterin seinään, vaikka oikuttelu johtuikin omasta pihiydestäni; ei kannata yrittää uudelleentäyttää Canonin mustekasetteja, ne menevät sellaisesta tukkoon). Koululla tuli vietettyä neljä kertaa viitisentoista minuuttia eli arvostelujen ajan. Kuulemma olen tähän mennessä "good enough", joka ei kuulostanut suurelta kehulta, mutta enpä saanut haukkujakaan kuten kuitenkin eräät.

Eniten ärsytti foto introductien hipshot-arvostelu, joka oli onnistunut taas tekemään muutaman täyskäännöksen. Näytin kaksi viikkoa ennen arvostelua opettajalle kolmen kuvan sarjan, joista hän kehotti säästämään kuvan 2 ja yrittämään keksiä jotain muuta kuvien 1 ja 3 paikalle. En ehtinyt tehdä sarjalle mitään, joten vein arvosteluun ne samat, täysin entisellään. No, tällä kertaa kuva 2 pitäisi heittää jonkkaan, mutta kuvat 1 ja 3 ovat hyviä.. En enää yritäkään ymmärtää. Ilmeistä on, että arvostelussa on mukana pärstäkerrointa, mielialaa, randomia ja hämäräfilosofiaa. Enpä tosin tiedä, mitä mieltä olen taiteen numeroarvosteluista muutenkaan.

Viikonloppuna kävimme Rotterdamissa viemässä valokuvaliikkeen pojalle kaljaa (antoi meille kuukausi sitten suurennusopiskan testattavaksi ja sanoi, että opiska lähtee sixpackilla - opiska testattiin ja huonoksi havaittiin. Vietiin sitten se takaisin ja annettiin päällisiksi 2 olutta reiluudesta). Junamatkalla näimme horjuvakännisen ihmisen. Se olikin jo varmaan toka tässä parin vuoden aikana.

Tämän viikon H on työmatkailemassa Skånessa ja minä ravaan projektiviikon projekteissa. Tänään meille puhuivat Hans van der Meer ja Frido Troost. Illalla piti mennä Volkskrantiin toimitusvierailulle mutta minäpä kehitin flunssan. Huomenna on paree olla terveempi, sillä meitä opettaa Joel Meyerowitz. Keskiviikkona on luvassa vierailu yhteen kuvatoimistoon ja illalla minulla on kuvauskeikka. Torstaina vielä NRC Nextin toimitusvierailu ja perjantaina näyttelynavajaista ja sensellaista ja lisäksi olen luvannut näyttää parille luokkakamulle mv-vedostusta.

Kun nyt paranisi tämä fluna. Onneksi jääkaapissa on eilistä kasvisminestronea ja skulaakakkua. Kaupassa pitää silti käydä, jos en sitten ryhdy uudelleenkäyttämään suodatinpusseja.

Valokuvatorstai 1.11.

Haaste on "kuva, jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä".

Tässä terassikuva perjantai-illalta, rentouduimme arvosteluviikon jälkeen luokkatovereiden kanssa lasillisella. "Et sitten laita sitä kuvaa Flickriin," sanottiin. "No jos nyt ihan vähän," vastasin.



Arvosteluviikolla tekeleeni todettiin tarpeeksi hyviksi, mutta parantamisen varaa toki on, joissakin asioissa enemmän ja joissakin vähemmän. Itse en kovasti tykkää monestakaan koulutehtäväkuvastani. Olen huomannut, että on oikeasti vaikeaa kuvata deadlinen kanssa ja annetusta aiheesta, annettujen sääntöjen puitteissa. Tarpeellista oppia.

But what shall I wear?

Koululta soitettiin. 325-vuotisjuhlanäyttelyyn on 13.11. tulossa tutustumaan diplomaattikuntaa, pormestari, poliitikkoja ja mahdollisesti kuninkaallisia. Koska Suomen suurlähettiläskin on paikalla, haluavat minut oppilasoppaaksi. Selvä.

Jätänkö mielipide-t-paidat kaappiin? Entä vasemmistolaiset pinssit? Miten kuninkaallisia puhutellaan? Entäs lähettiläitä? Pitääkö osata niiata, voihyvänenaika.

Mixed metaphors

H onnistuttuaan skriptinasennuksessa: "No nyt alkoi Lyyti soimaan".