Akuutti inspiraatiopuute

Mitä kiireisempi ja väsyneempi olen, sitä vähemmän minulla on mitään luovia ajatuksia. Aikamoinen ongelma, kun koulu nyt on siirtynyt todella kiireiseen vaiheeseen, ja luovaa työtä pitäisi onnistua tekemään noin yhdeksästä viiteen. Minulla on tässä vielä sellainen perusongelma, että tiedän olevani mielikuvitukseltani korkeintaan keskiverto. Minä kun olen luonteeltani rationaalinen, kirjaimellinen, tarkka, pohtiva - en niinkään luova, impulsiivinen tai mielikuvituksellinen. Se on ihan jees, viihdyn tällaisena, ja tähtäimeni valokuvaajana on dokumenttipuolella, ei vapaana taiteilijana, joten en koe tätä suurena ongelmana. Valitettavasti vain taiteellisesti suuntautuneet opettajani kokevat. Kun saan tehtävänannon, luen sen tarkkaan ja toteutan. Ja tosi usein joudun tekemään tehtävän uudelleen, koska "olen toteuttanut tehtävän liian kirjaimellisesti". Je vergeet verrassend te zijn. Unohdat olla yllätyksellinen. En minä välttämättä unohda, se vain on minulle vaikeaa. Sitä paitsi itse pidän selkeistä ja esittävistä kuvista.

Jonkinlainen päänsisäinen hämmennys on nyt meneillään kuvaamisen suhteen. Epäilemättä siihen vaikuttaa kiire, stressi, opettajien joskus tylyt kommentit, koti-ikävä ja moni muu asia. Juuri nyt tuntuu siltä, että kun yritän pohtia jonkun tehtävän toteutusta, päässä on vain tyhjää valkoista huminaa. Selaan muiden kuvia flickrissä ja muualla samankaltaisista aiheista, en kopioidakseni, vaan saadakseni edes jostain inspiraatiota. Nytkin minun olisi toteutettava tiistaiksi kaksi kuvaa aiheesta "twilight" siten, että käytössä on ainakin kaksi valonlähdettä, joista toinen luonnonvalo hämärän aikaan. Yritin eilen kuvata ko. tehtävään kuvia Rotterdamissa, mutta ilman kunnollista ideaa ei kuvaamisesta tule mitään. Ja kun etsin inspiraatiota muiden hämäräkuvista, löydän klassisia punertavia auringonlaskuja. Ei, en mene rantaan tekemään tätä tehtävää.