Joulua jengille!

Täällä on tänään leivottu pipareita ja vaihdeltu paketteja. Kuvia telaketjukameleista, piparilammas  numero 14:sta ja Kiroilevan siilin piparkakkuversiosta seuraa myöhemmin.

Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti!

Tää menis

Delft - Haag - Hampuri - Kööpenhamina - Tukholma - Turku - Helsinki

Arvioitu saapumisaika pe aamuna, nähdään Suomessa!

Pakkuu

Yskin, köhin, aivastelin ja niistin eilen koulussa niin kaikuvasti, että luokka vastasi "GO HOME!"
Menin sitten. Sain kuitenkin palautettua (huonosti ja nopeasti kirjoitetun) tutkielman (en tiedä, minkä verran haittaa - edellinen oli hyvin kirjoitettu, mutta opettaja ei osannut englantia tarpeeksi ja hämmentyi). Tänään tuntuu ehkä aavistuksen paremmalta. Mutta jäinpä nyt kotiin, jotta jaksan huomenna matkustaa.

Täällä on -3. Kanavat jo hiljaksiin jäätyvät. Eilen näin sorsan kävelevän Vrouwjuttelandin yli.

H tuli myös kipeäksi ja kärsii nyt flunssastaan kuin mies - valittaen koko ajan.

Miten ihmeessä ahdetaan parin viikon reissukamppeet, joululahjat, kannettava tietokone ja kolme kameraa varusteineen kahteen laukkuun? Tarvitsisin bag of holdingin. Mielellään siunattuna.

Visiitti numero 60 000

tapahtui laskurin mukaan aamulla kuuden aikaan paikallista, vierailijana joku nokia.comista. Vaikka ei tämä taida kovin eksaktia tiedettä olla. Hupaa silti!

Tänään pitää olla koulussa 6 tuntia, ostaa viimeiset 3 kolme joululahjaa, viimeistellä 1 kesken oleva, pestä koneellinen pyykkiä, tehdä vielä 4 kuvaa, viedä julisteprintattavaksi yksi kuvasarja, käydä apteekissa ja aloittaa pakkaaminen. Sen lisäksi voisin koettaa olla tikahtumatta räkään.

Ai niin, ja ehkä ne matkaliputkin kannattaisi printata.

Ja ai niin toisen kerran! Ennen kuin Harri S. muistuttaa, historiankurssillekin pitää vielä palauttaa tänään yksi tehtävä.

Olen varmaan vain väsynyt

tai jotain, mutta äsken irtisanoutumisilmoitusta allekirjoittaessa tuli useampi tippa silmään.

Tuntuu kuin olisi sulkemassa ovia ja lopettamassa aikakausia.

(Miksihän asiat tuntuvat niin dramaattisilta nykyään?)

Badkamer doka!

Ensimmäinen vedos tehty kylppäripimiössä. Toimiihan tuo! Kemikaalialtaat ovat kylpyammessa ja suurennuskoje pöytätasolla. Kattolamppuun on vaihdettu punavalo. Vedostin tällaisen:



Miten niin? Tietysti olen onnellinen.

Tehtävässä oli ideana toteuttaa valokuvan keinoin sarjakuvapiirtäjä Peter van Straatenin strippejä. Tässä oli kuvatekstinä "Hoe kom je er bij. Ik ben heel gelukkig" eli suunnilleen "Miten niin? Tietysti olen onnellinen". Lavastin kuvan meidän makuuhuoneessamme ja käytin valoina lukulamppuja, tosin suunnattuina vähän eri tavoilla. Filmi on Fuji Neopan 1600, vain pari vuotta vanhentunutta, ja opiskana oli kakkosnelonen. Vähemmän laajalla ei olisi meidän makuuhuoneessamme mahtunutkaan kuvaamaan.

Flunssa ei ole pahentunut, mutta nuhaa on vaikka muille jakaa.  Kaupungilla jaksoin kuitenkin hyöriä jouluostoksien perässä. Posetiivit ja kirkonkellot soittivat joululauluja, jotenkin hilpeä tunnelma. Stroopwafelkojuista levisi hyvä tuoksu. Beestenmarktin luistinradalla tenavat luistelivat kaksiteräisillä pitäen varmuuden vuoksi kiinni tuoleista.

Ai niin. Kansa on kahdessa eri äänestyksessä  äänestänyt vuoden poliitikoksi Geert Wildersin ja Rita Verdonkin, mutta tämä on jo niin masentavaa, että kirjoitan siitä vain pienellä fontilla.

Niisk

Flunssa tähän nyt tosiaan vielä tarvittiinkin. Koulussa on vähän joka toinen ollut kipeänä, sama flunssa tuntuu kiertävän luokassa kehää. Kun vielä eilen kävimme lavastamassa yhtä kuvaa, jossa piti esiintyä ulkosalla t-paidassa, oli kylmetys valmis. Illalla sitten paukahti fluna. Nyt on päässä räkää, kuumetta onneksi korkeintaan hiukkasen. Ajatusten olisi paras liikkua nyt viikonloppunakin. Maanantaina pitää palauttaa viiden sivun tutkielma, jonka kirjoittamista en ole edes aloittanut. Keskiviikkona lähden suoraan koulusta matkaan.

Foto Intron kuvat menivät ranskalaissedälle läpi, nyt vain pitäisi saada aikaiseksi tasokkaita printtejä. Fototekniikkaan on vielä tehtävää. Teknisellä kameralla otetut diat onneksi onnistuivat ainakin teknisesti ekalla, saa sitten nähdä, kelpaavatko sisältönsä puolesta. Reportaasin teen Suomessa. Kuvaamataitoon pitää luoda 24 eri kuvaa blokin loppuun mennessä. Koulun 325-vuotisjuhlavuoden päätösjuhlat olivat torstaina, mutta hollantilaiseen tapaan ne alkoivat vasta kello 22, enkä minä siihen aikaan jaksa enää aloittaa piletystä. En sitten mennyt. Oli kuulemma kovat kemut, Jasperkin katkaisi jalkansa tanssilattialla.

H osti meille suurennuskojeen. Durst 605 väripäällä, aika massiivinen kapistus. Nyt voi suurennella kuvia kylpyhuoneessa. Jos vain jaksaa kantaa laitteen kylpyhuoneeseen, viritellä lamput, altaat ja ajastimet jne. Pitänee kokeilla tässä.

Hyväin aika tätä nuhan määrää.

Valokuvatorstai 13.12.07

Aiheena on kiire, joka onkin ollut tuttu asia viime aikoina.



Kuvassa on minusta kiireen tuntua. Ja sitä kuvaustehtävääkin, johon tämä tuli, suoritin aikamoisessa kiiruksessa.

Bleemeilyä

Tulimme lichtjesavondista kotiin, kun piti mennä aikaisin nukkumaan, mutta sitten ilmeni, että huomiset oppitunnit on peruttu. Voin siis istua blogittelemassa vielä.

Tällaisen meemin löysin.
- Tässä on lueteltu 22 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

1. Kampa
Joskus minullakin oli takataskukampa, mutten kyllä muista miksi. Tuskin minä silloinkaan pahemmin kampasin. Ennen kouluikää minulla oli todella pitkät hiukset, mutta niitäkin kai lähinnä harjattiin? Sitten joskus isompana kampa oli kyllä näppärä keesin kohottamisessa. Sokerivettä tai muuta tahmaa, sivut ajeluun, ja keskitukka ylös.

2. Lintu
Meidän Tiikerimme oppi katsomaan lamppua, kun sille sanoi "Missä lamppu?" Sitten kun sanoi "Missä lintu?" se ryntäsi keittiön pöydälle tuijottamaan parveketta ja käkättämään. Viisas kissa oli se. Toinen muisto: läheisimmällä lapsuusystävälläni Atella oli pari undulaattia tai muuta sellaista kovasti metelöivää lintua. Joskus ne olivat vapaana hänen huoneessaan ja minä pelkäsin, että ne lentävät tukkaan. Yöksi niiden häkin päälle laitettiin pyyhe, jotteivät mekkaloisi ihan niin paljon.

3. Meri
Pienenä kaikkein parasta kesässä oli, kun pääsi vaarin kanssa kalaan. Tarkemmin ajatellen sepä taitaa olla vieläkin parasta kesässä. Meri oli pelottava ja iso, mutta ihana. Aina olen asunut meren lähellä. Kun ihmiset jaotellaan järvi-ihmisiin ja meri-ihmisiin, minä olen ihan takuulla meri-ihminen. Nyt asun vähän isomman meren vieressä, mutta Itämeri ja Suomenlahti saarineen ovat vieläkin ne omimmat merialueet.

4. Kitara
Minusta on valokuva, jossa vauvana hapuilen kitaraa. Meillä oli paljon kitaroita. Isä kun on muusikko. Itse koetin joskus oppia soittamaan, mutta vieläkin osaan lähinnä "omaksi ilokseni" -tasolla. Kun setä perheineen tuli käymään, kesti ehkä hetken ja sitten kitarat tulivat esiin, ja soitto ja laulu alkoivat. Se oli kyllä ihan parasta sekin. Joskus menin mukaan, kun isän bändi treenasi treenikämpällä.

5. Kello
Isoisoisällä ja isoisoäidillä oli seinällä seinäkello, jossa oli heiluri. Isoisoisä eli Pappa nosti minut aina sitä heiluria katsomaan. Papan kello tikitti kovalla äänellä.

6. Oksentaminen
Taisin oksentaa moneen bussiin matkalla Helsingistä Kotkaan tai takaisin. Matkapahoinvointi oli iso ongelma penskana. Enää en onneksi niinkään siitä kärsi.

7. Mummo
Minulla on ollut käsittämättömän hyvä tuuri isovanhempiasioissa. Pienenä minulla oli kaikki neljä isovanhempaa ja kolme isoisovanhempaa. Nyt, vaikka ikää on jo pian 31, on vieläkin neljä isovanhempaa. Toista isoäitiäni sanon Mummoksi. Hän on kaikin puolin upea tyyppi ja yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni. Mummo on yli kahdeksankymppinen, mutta en osaa pitää häntä vanhana. Hän kun on niin aktiivinen ja kaikessa mukana ja kaikesta kiinnostunut. Opiskelee kieliä, maalaa tauluja, on yhdistystoiminnassa mukana ja seuraa asioita.

8. Kirja
Sain isoisovanhemmiltani pari kirjaa: vanhan Raamatun ja Väinö Linnan kirjan Täällä Pohjantähden alla. Jälkimmäistä olen lukenut useammin. Noin kerran talvessa, itse asiassa. Lapsena, kun siihen ensimmäistä kertaa tartuin, mietin ensin, että jaksaako tuollaisia suomalaisia tiiliskiviromaaneja. Meni muutama sivu, ja olin ihan myyty. En ikinä ennen ollut eläytynyt kirjaan yhtä paljon, ja minä kyllä eläydyn kirjoihin liiaksikin.

9. Pipo
Niitä nyt on tietysti ollut. Ja yhteen aikaan piti olla ilman. Mieluummin sitten vaikka korvaläpät. Eivät olleet muodissa yläasteaikoinani. Ala-asteella niitä vedeltiin luokkatovereiden silmien eteen.

10. Matematiikka
Aika helppo ja mukava kouluaine. Kunnes sitten yliopistossa tuli seinä vastaan, ja reputin diffiksen pari kolme kertaa. Sitten luovutin.

11. Metsä
Joskus mentiin Vanhojen tätien (eli isotätieni) luokse ja sitten sienimetsään. Oli meillä omakin metsä sitten, Keskuspuisto. Siellä riekuimme kavereiden kanssa, pyöräilimme kesällä ja hiihdimme talvella. Kerran hiihdimme "vahingossa" Aten kanssa kotoa Pasilasta Kannelmäkeen. Menimme soittamaan vanhan kaverin ovikelloa ja meidät lähetettiin junalla kotiin. Metsää riitti kaupunginosasta toiseen. Metsässä oli myös eläinten hautuumaa (pet sematary), vanha hyppyrimäki ja vanhoja majoja.

12. Ukkonen
Ukkonen ja sade pelottivat. Olin kerran ystäväni perheen vieraana heidän mökillään, ja ystäväni ja minä nukuimme erillisessä mökissä. Yöllä tuli aikamoinen ukkonen, ja puhelin alkoi soida. Mietimme, vastaisimmeko, mutta olimme lukeneet jostain, että ukkonen voi maalla "soittaa puhelinta". Meitä pelotti kovasti, emmekä sitten vastanneet. Aamulla ystäväni vanhemmat sanoivat, että kyllä se varmaan ukkonen puhelimessa oli.

13. Hiukset
Esikouluikäisenä pitkät hiukset, ala-asteella lyhyt poikatukka, yläasteella keesi ja omituisesti ajeltu punk-tukka, lukiossa poikaystävän leikkaama polkka. Väri ei koskaan kunnolla tarttunut. Vihreä maali oli paras yritys.

14. Veli
Kavereilla oli veljiä, jotka olivat joko kiusankappaleita (vahdittavat pikkuveljet) tai seurailtavia ja kaukaa tarkkailtavia (isotveljet). Lähiystäväni Atte oli joskus varsinainen veljenkorvike.

15. Ikkuna
"Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa..." Ei tainnut meillä oikein toimia, ikkunat olivat vähän korkealla. Oman ikkunan ollessa auki ulkoa kuului raitiovaunujen kirskunta. Mummolan ikkunasta näkyi Venäjälle, nimittäin Suursaareen. Ainakin, jos oli hyvän näkyvyyden keli.

16. Kalenteri
Teinari! Ja sitten paaaaljon myöhemmin Solidaarisuuskalenteri. Joka minulla on vieläkin. Teinari piti aina piirustella ja sutata täyteen vaikka mitä. Tarrakuviakin siihen liimailtiin.

17. Puuro
Pidin riisipuurosta enemmän kuin kaurapuurosta. Kaurapuuro maistuu nykyään, riisipuuroa syön vain jouluisin, kun se on vaivalloisempaa.

18. Nenäliina
Tästä ei tule oikein mitään mieleen.

19. Kynsilakka
Joku hämärä muistikuva siitä, kun Täti O joskus lakkasi ehkä kynsiään, ja minä pikkuisena ihmettelin vieressä. Muistaako Täti paremmin?

20. Taulu
Mummoni tosiaan maalaa tauluja. Yksi niistä, sellainen abstrakti neliosainen punainen, roikkui aikanaan mummolan olohuoneessa vuodesohvan yläpuolella. Pelkäsin joskus huitaisevani sitä unissani, mutta eipä tullut huitaistua. Suosikkini oli pitkään komeettaa esittävä yönsininen teos.

21. Auto
Meillä ei ollut ikinä autoa, mutta sedällä ja isoisällä oli Ladat. Lujaa laatua.

22. Lamppu
Minulla oli huoneessani hurja oranssinvärinen metallilamppu, joka kirskui, kun sen kupua käänsi. Sillä sai luotua jänniä varjoja seinille. Keittiössä taas oli lamppu, joka muistutti nurin käännettyä punottua paperikoria. Yksi rakkaista esineistäni tenavana oli oma taskulamppu. Se oli musta ja painava ja siinä oli magneetti, jolla sen sai kiinni muunmuassa jääkaapinoveen.

23. Takki
Minulla oli monta hienoa takkia tenavana ja teininä. Oli äidin vanha nuuskamuikkustakki, joka oli tummanvihreä ja lämmin. Oli mokkanahkatakki, joka varastettiin Putkinotkosta tuolin selkänojalta. Oli maihinnousutakki, vähän repaleinen mutta kuitenkin oikein toimiva. Kun siihen lisäsi irtovuoren, se oli oikein lämmin talvellakin. Koulussa käytin myös isän Radio City -pilottitakkia (ja näytin epäilemättä pallolta) ja joskus nahkatakkia, johon oli piirrelty bändilogoja ja lisko.

Äsh

Pitäisi muka irtisanoutua tässä. Totuus on kuitenkin, että mulla oli Vallilassa hauskempaa kuin tuolla koulussa. Johtunee suurimmalta osalta siitä, että tietotekn.osastolla on aika muhkea mukavien ihmisten keskittymä. Ikävä kello kahden kaffituntia ja konista ja muutakin. Mitä tehdä, kun pääsee tekemään sitä, mitä on aina halunnut, ja sitten huomaa, että ennen oli yksinkertaisesti kivempaa? Vaikka silti haluaa kuitenkin tehdä tätä juttua, mutta ehkä toisin? Prkl.

Huomasin jo vilkuilevani sivusilmällä väliaikaisia vuokra-asuntoja Helsingistä. Mutta ei kai tässä enää ole palaamista; sijaiseni viihtyy ja voi hyvin, ja minäkin olen ostanut menopaluun.

Prkl.

Jaksaa sataa!

Kafkis insinööreineen on bongattu ja mukaviksi havaittu. Joutuivat raukkaparat kuitenkin tänäänkin kokemaan aitohollantilaista säätä - oli harmaata ja satoi. Digikameroihin tallentui haamuja ja epätarkkuutta ja minulle vain yksi ihan hauska kuva, jonka laitan, jos luvan saan.. (?)

Ostin Holgan. Kaikkea sitä.

"Holgassa on kiinteä yksiosainen polttoväliltään 60mm muovinen tai
nykyään myös joissakin malleissa lasinen linssi. Linssi mahdollistaa
kahden eri aukon käytön: "aurinkoinen" (f/11) ja "pilvinen" (f/8).
Käytännössä on havaittu todellisen aukon olevan f/11 ja f/13 väliltä."

"Kameran runko on täysin muovinen ja mekaaninen. Useimmissa yksilöissä
takakansi ja muutama muu sauma vuotaa valoa eikä kameran käyttämä
120-koon rullafilmi
pysy riittävän tiukalla keloilla, vaan löystyy irroten filmitasolta.
Suljin ja filmin kelaus ovat täysin toisistaan riippumattomat ja
mahdollistavat useamman valotuksen samalle ruudulle. Suljinaika on
kiinteä ja arviolta 1/100, mutta saattaa vaihdella hieman yksilöstä
riippuen."

Olen jo eristysteipannut sen käyttökuntoon. Seuraavaksi lataan siihen vuonna 2000 vanhaksi mennyttä värifilmiä.

Dag uit m'n leven

Päivä elämästäni -fotosarja on nähtävillä Flickrissä. Kylpyankkakuvasta en ole vielä ihan varma, sen teen ehkä uusiksi. Ei ollut liian kirjaimellista toteutusta tämä vihdoin kumminkaan.

Vä-syt-tää! Ja lisäksi tahtoo Suomeen! Kaksi viikkoa vielä. Mitä jos en sitten haluakaan tulla sieltä takaisin?

Huomenna pieni blogimiitti Amsterdamissa. Lisäksi pitäisi tsekata Stedelijk Museum ja siellä oleva Andy Warhol -näyttely. Sunnuntaina menen kuvaamaan erästä vanhempaa herrasmiestä.

Sit pitäisi löytää pienimuotoiseen juttuun varakas tai ainakin hyvin toimeentuleva ihminen. Jutun aiheena varakkuuden/turvatun hyvän toimeentulon tuoma turvallisuudentunne. Tai jotain. Varatonkin ihminen pitää löytää, mutta se onnistuu kyllä.. :-p Varakkaat vapaaehtoiset voivat lähettää sähköpostia.

Ja nyt voisin lähteä studiolle & pimiölle. Jos vaikka koettaisin neljättä kertaa saada niitä asetelmia kuvattua. Eihän sitä tänään ole oltukaan kuin vasta seitsemän tuntia koululla. Viimeisen seitsemän päivän koulutyöhön kuluneet tunnit: 53,5.

Izenäisyyspäivä - nettilähetyslivebloggaus

Oi, nettitelevisiossa näkyy Mariankatu. Helsingissäkin näemmä sataa. Ylelle kiitos, että Linnan juhlat sentään näkyvät ulkomaillakin. Nyt pukuja repostelemaan. Presidentin puku on kyl taas hieno.

Heinäsirkan olemus ei ole kovin heinäsirkkamainen enää. Ja jotkut ovat käyttäneet kovasti itseruskettavaa voidetta.

Hector Wistuba on linnanjuhlissa!

Valkoiset puvut ovat aina jotenkin liian hääkolttumaisia. Sen sijaan kansallispuvuista tykkään. Mutta mahtaa niissä tuolla tulla kuuma!

Tero Pitkämäki on kyllä tosiaan pitkä. Eikä ole tuo puolisokaan ihan lyhkänen.

Merja Kyllösen puvussa roikkuu kumma verho.

Kylläpä tuo Niskalaukauksen Timo kumarsi syvään.

Nyt joku ei päästä irti Tarden kädestä.

Päivi Räsänen on ihonvärinen.

Joku käveli juuri Helena Savelan koltun päältä.

Turkoosia on paljon.

Jaana Pelkonen voisi vetäistä tuossa tekeleessä parit tiputanssit.

"Kierrätysasu, joka on tehty Suomen armeijan laskuvarjosta." No se on jo innovatiivista se.

Onko tuo SOL:n johtaja firman väreissä?

Aleksi Neuvonen on linnanjuhlissa!

Mikäs tuo koulupukuun pukeutunut oli? Ei kun se olikin nainen frakissa.

Terhi Väänäsellä on hieno tukka.

Uutiset. Tuo Suomen itsenäisyysjuhlinta näyttää muuten täältä katsoen hyyyyyvin nationalistiselta. Voisko siellä vähän joskus jotain ilojuhlaakin olla?

Mauri P. se ei ole vaihtanut tupeemallia. Olin joskus Kauppa- ja teollisuusministeriössa kokoustamassa ja ministeri tuli sanomaan jotain (luuli kai minua joksikin toiseksi) ja minun oli vaikea katsoa silmiin, kun katse etsiytyi tukkaan.

Cronbergin puku on todella vihreä. Pääsiäisvihreä.

Vähän keskeytyi katsominen, kun piti laittaa itsenäisyyspäivän kunniaksi bhutanilaista ruokaa. Missasin diplomaatit! Nyt presidenttiparit menevät pönöttämään.

Kivaa, Siiri Rantanen! Mutta miksi pitää haastatella just Akselin ja Elinan häävalssin aikana. Sattuu olemaan suosikkivalssini.

Mun piti laittaa Kimi Räikkösestä ääni veks.

Salolaisen Pertti jatkoilla: "Hyvää uuttavuotta!"

Sinterklaasavond

Kaupungilla pyörähtäessämme havaitsimme Delftin tyhjäksi. Kaikki hollantilaiset ovat viettämässä sinterklaasia. Pubissakin istui vain muita ulkkareita. Me emme vietä, ei ole vieraitakaan. Söin minä yhden suklaakirjaimen ja autoin Raoulia ostamaan poikaystävälleen sinterklaaslahjaksi vaaleanpunaisen sähköhammasharjan, joka soittaa Kelly Clarksonia.

Huomenna sitten itsenäisyyspäivä. Siihenkin sopivasti luen ties kuinka monetta kertaa Pohjantähteä. Akselin ovat juuri oman kylän miehet löytäneet Fellmanin kentältä.

Rankkaa

Koulu on rankkaa ja herättää suuria tunteita. Eilen olin itku kurkussa, kun tein asetelmatehtävää kolmatta kertaa, eikä siitä vieläkään tullut hyvää. Ja kun olin viettänyt ensin 8,5 tuntia koulussa ja sitten vielä pari kolme tuntia studiossa, alkoi väsykin tuntua palana kurkussa.

Tänään taas nauroin itseni tärviölle, kun sain opiskasta nenuun. Kuvasimme portretteja teknisellä kameralla (siis sellaisella, jossa on haitari ja paljon koottavia osia ja filmikoko 4x5 tuumaa ja valokuvaaja sellaisen kivan hupun alla).  Työparini halusi, että minä menen lattialle rennosti lojumaan portrettia varten. Minä sitten rentouduin ja suljin silmät, kun pari tarkensi, ja yhtäkkiä havahduin, kun alkoi kuulla työparin huutoa: hei, nyt se menee epätarkaksi, vielä epätarkemmaksi, nyt se menee ihan suttuun, apua! Havahduin ja avasin silmäni juuri parahiksi, kun kameran opiska osui minua nokkaan. Etuosa oli lähtenyt kallistuksessa karkuun ja haitarihan venyi...

Tällaisia polaroideja isolla kameralla sai aikaiseksi. Kuvassa työparini Valerie.



Joo, onhan se vähän kitschiä kyllä..

Vähän toisenlaisia fotoja tuli otettua parisen viikkoa sitten, kun toverit opettelivat Hasselbladien filmikasettien lataamista. Harjoittelukappaleena oli kahdeksan vuotta sitten vanhentunut värinegafilmi. Pitihän sekin sitten laukoa ja kehittää. Valoa mittaamatta, laadusta piittaamatta!

Tässä Fleur, kuvaaja saattaa olla minä, mutta saattaa olla joku muukin, en muista.



Huomatkaa kulahtanut värimaailma. Tässä vielä jotain yleiskuvaa luokasta.



Tuo on todennäköisesti mun ottama, koska heti tuossa kameran edessä näkyy olevan mun solidaarisuuskalenteri.

Pitäisi tehdä perjantaiksi 8-15 kuvan kuvasarja aiheesta dag uit mijn leven eli päivä elämästäni. Aloitin jo yhden kerran, mutta ne kuvat olivat taas liian kirjaimellisia. Nyt pitänee abstrahoida homma.

Nederpoppia

Onko sitä alkanut kuitenkin salaa integroitua, kun kuuntelee Guus Meeuwisia?



Nuori Guus on vähän tuollainen harrypotter. Nykyään kai muistuttaa enemmän Elton Johnia. Videolla huojuvien hollannikkaiden perusteella tuo on jotain ysikytluvun alkupuolta?

Vkonloppu

Työntäyteinen sellainen.

Fotoreportaasikurssin tiimoilta harmittaa, että mulla on iso kasa ihmisiä, joista haluaisin tehdä kuvasarjoja, mutta nekin kaikki siellä pohojoisessa! Pitää koettaa käyttää vähät tilaisuudet hyväksi. Mohammedia ei ole vieläkään löytynyt, meidän kebappilan setä lupasi laittaa poikansa soittamaan mulle, mutta eipä soittanut. H:n iranilainen työkamu on myös luvannut kysyä kahdelta sopivannimiseltä kaveriltaan, kunhan työmatkaltaan palaa.

Portrettisarja meni läpi fotointrossa, mutta senkin opettaja pähkäilee taas liiallista kirjaimellisuuttani. Nyt mulla on kolme opettajaa kertomassa, että mulla on iso vaje mielikuvituksessa.

Päivitin digikameran 350D:stä 400D:hen. Jotenkin kummasti tämä junailtuu siten, että en päivityksessä taida menettää rahaa.. sain niin omituisen hyvään hintaan tuon 400D:n. Ehkä se kohta hajoaa tai jotain.

Sataa vettä näin joulukuun alkajaisiksi.