No, on todellakin! Minä olen ihan siipi maassa jo hissan kurssin loppumisesta vaikka ryhmämme on suurimmilta osin vain nimiä "paperilla":( Tämä ehkä johtuu siitä, että kaverini eivät ole lainkaan aiheesta innostuneita ja siksikin tuo samanhenkinen yhteisö on ollut minulle tärkeä!
Pahinta tässä kaikessa on, että olen jo pidemmän aikaa tuntenut, että voisin ammatillisessa mielessä tehdä jotain muutakin. Olen pyörinyt jo 21-vuotta Noksun leivissä ja mieli on alkanut muuttua. Mikäs tässä muuten, mutta nykypäivänä ei taida olla ihan ykkösidea ryhtyä neljäkymppisenä esim. historioitsijaksi, voisi loppua leipä pöydästä:( Kurja tilanne kun järki ja tunteet eivät kulje ihan samaa rataa.
Harri, olisko sulla mahdollisuutta opintovapaaseen tai vuorotteluvapaaseen tai johonkin toiseen systeemiin, jonka kautta testaisit sitä historioitsijan elämää vähän turvatummasta taloudellisesta lähtökohdasta? Kurjaa on nimittäin sekin, jos ei uskalla, ja sit jälkeenpäin harmittaa..
Kyllä tässä varmaan asialle on syytä tehdä jotain. Saattaahan hyvinkin olla, että esim. vuosi opiskelijaelämää (tonnikalaa ja makaroonia) saisi taas miehen järkiinsä;) Monimutkaisia henkisiä ja taloudellisia kuvioita tosin, mutta osa vaikeuksistakin on yleensä enemmänkin uskalluksen puutetta ja mukavuudenhalua. Sitä vain (ainakin iän myötä) tuppaa menemään jauhot suuhun kun pitäisi toimia. Tosin, voihan sitä maata loppuikänsä sohvalla, kitata kaljaa ja valittaa!
Se vanha sanontahan sanoo jotakin että kun sulkee ovia niin samalla toisia aukaisee vai miten se meni. No, ajatuksen tiedät.
VastaaPoistaDramaattista, dramaattista...
Olen ollut aina sellainen draaman harrastaja, ja nykyään tuntuu että mitättömätkin asiat saavat aikaan oikean melodraaman! Megadraaman!
VastaaPoistaSellaista on siis liikkeellä!
No, on todellakin! Minä olen ihan siipi maassa jo hissan kurssin loppumisesta vaikka ryhmämme on suurimmilta osin vain nimiä "paperilla":( Tämä ehkä johtuu siitä, että kaverini eivät ole lainkaan aiheesta innostuneita ja siksikin tuo samanhenkinen yhteisö on ollut minulle tärkeä!
VastaaPoistaPahinta tässä kaikessa on, että olen jo pidemmän aikaa tuntenut, että voisin ammatillisessa mielessä tehdä jotain muutakin. Olen pyörinyt jo 21-vuotta Noksun leivissä ja mieli on alkanut muuttua. Mikäs tässä muuten, mutta nykypäivänä ei taida olla ihan ykkösidea ryhtyä neljäkymppisenä esim. historioitsijaksi, voisi loppua leipä pöydästä:( Kurja tilanne kun järki ja tunteet eivät kulje ihan samaa rataa.
VastaaPoistaHarri, olisko sulla mahdollisuutta opintovapaaseen tai vuorotteluvapaaseen tai johonkin toiseen systeemiin, jonka kautta testaisit sitä historioitsijan elämää vähän turvatummasta taloudellisesta lähtökohdasta? Kurjaa on nimittäin sekin, jos ei uskalla, ja sit jälkeenpäin harmittaa..
VastaaPoistaKyllä tässä varmaan asialle on syytä tehdä jotain. Saattaahan hyvinkin olla, että esim. vuosi opiskelijaelämää (tonnikalaa ja makaroonia) saisi taas miehen järkiinsä;) Monimutkaisia henkisiä ja taloudellisia kuvioita tosin, mutta osa vaikeuksistakin on yleensä enemmänkin uskalluksen puutetta ja mukavuudenhalua. Sitä vain (ainakin iän myötä) tuppaa menemään jauhot suuhun kun pitäisi toimia. Tosin, voihan sitä maata loppuikänsä sohvalla, kitata kaljaa ja valittaa!
VastaaPoistaYksi iloinen pikku kyynelten irrottaja on tietty myös _ormoonit. Yhdistelmät rulex myös!
Hyvä pointti, zepis - mä en yhdistelmiä ole naismuistiin popsinut, kun en pitänyt itsestäni täysin tasapainottomana :-D
VastaaPoistaTiiä vaikka olisi joku _ormooooonihäikkä.
VastaaPoistaNo, vieroitushoitoa saa vaikkapa käymällä valliliittien kanssa kalastamassa Hauessa? :*)
VastaaPoistaoo, mikä idea..