Kohtaamisia

Eilen nuokuin junassa ja luin Mark Twainin Veren perintöä. Vieressä istuva indonesialaismies tuntui lukevan olan yli, ja lopulta tökkäsi minua kyynärpäällä kylkeen lausuen huolellisesti suomeksi "minulla ei ole koiraa". Vastasin, että eipä minullakaan, mutta hamsteri on. Sitten juttelimme suomen, hollannin ja englannin sekoituksella erilaisista kielenoppimismetodeista, Lappeenrannasta, Turun murteesta ja Pohjanmaan maisemasta.

Matkalla Suomesta Hollantiin kohtasin tällä kertaa kolmisen ihmistä. Manchesterinsomalialaisen, joka lopetti jokaisen lauseen "innit?" tyyliin "Oh, girlfriend, that is fashion gone too far, innit?"

Suomensomalialaisen, joka kertoi työstään lähihoitajana. "Sitten ne vanha ukko sanoo mene neekeri pois mutta minä en välitä".

Ruotsinsomalialaisen, joka oli sitä mieltä, että naisen paikka on kotosalla ja miehen khatia pureksimassa muiden miesten parissa.

Juttelimme kovaäänisesti pari tuntia laivan keulakahvilassa, nauroimme kippurassa ja setvimme ihmissuhde- ja elämäasioita. Matkatoverit kyselivät, että onko vielä lapsia, ja ilmoittivat, että kyllä tässäkin asiassa Allah auttaa. Perillä Tukholmassa vaihdettiin sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita (manchesterilainen käy välillä Haagissa veljensä luona). Sitten törmäsimme vielä uudelleen asemalla ja päädyimme Tukholman alennusmyynteihin pariksi tunniksi. Bussissa vain luin ja nuokuin.

Mikä olikin hyvä, sillä keskustelujen jälkeen olin viettänyt aikaa vielä laivan yöravintolassa. Siellä kun oli Vicky Rosti, Freeman ja Menneisyyden vangit. Pakko myöntää, että kävin tanssimassakin Charlie Brownia.

Menomatkalla hyttitovereinani oli kaksi romaninaista. Neljäskin henkilö, suomalainen blondi,  hyttiimme oli tulossa, mutta vilkaistuaan meitä ovelta ilmoitti, että menee mieluummin etsimään käyttämättömiä muita hyttejä. Ihan vapaasti. Oli enemmän tilaa. Bussissa sitä ennen, siis menomatkalla, suomalainen pariskunta kuljetti rommisaalistaan Karibialta kotiin. Olivat lentäneet Pariisiin, mutta halpalentoyhtiö ei halunnutkaan lennättää rommikuormaa Helsinkiin asti. Päättivät sitten rommin jättämisen sijasta jättää lentämisen ja matkustaa bussilla. Vaihtoivat Pariisin bussista Hampurissa omaani.

Vaikka hidas matkustus vaivalloista onkin, täytyy sanoa, että ehtii sitä kokeakin enemmän.