Pitäis

vedostaa kolme kuvaa, printata noin 8, tehdä kansi 24-kirjaseen, piirrellä vielä muutama luonnos, valmistaa 3 kollaasia, kirjoittaa miniessee, romputtaa kaksi kuvaprosessiesittelyä. Kaikki nämä huomiseksi.

Mitä teen? Luen sarjakuvablogeja, tietenkin. Pöh. Veikkaanpa, että ensi yön unet jäävät lyhykäisiksi.

Koetin tuossa taittaa mahdollisimman professionaalisti yhtä pientä kirjasta, jonka tulee olla huomenna beeldontwikkelingin arvostelussa. Sen kanssa tuskaillessani tuli mieleen yksi asia, joka alitajuisesti on tökkinyt koko ajan tässä koulumme opetusmetodissa: meitä testataan paljon, ihan koko ajan, mutta meille opetetaan aika vähän. Nytkin kahdessa eri aineessa pitää saada aikaiseksi kirjanen, jonka tulee olla tyylikäs ja ammattimaisen näköinen. Jotkut näyttävät siihen tarvittavia taitoja jo omaavankin, mutta minulla ei ole taittamisesta yms. mitään tietoa. Koetan sitten näpertää parhaani mukaan ja googlettaa esimerkkejä, mutta tuskin siitä erityisen hyvää tulee. Ihmettelenkin, että eikö parasta olisi vain opettaa meille vaadittavia taitoja? Oppiaksemme niitä käsittääkseni olemme akatemiassa?

Vaan ei.. meillä annetaan tehtäviä, arvostellaan tehtäviä ja pelotellaan jatkuvasti kollektiiviarvosteluilla: "koeta nyt saada se mielenkiintoinen kuva aikaiseksi tästäkin aiheesta, muista, että tammikuussa on se kollektiiviarvostelu ja jos siellä saa negatiivisen, niin se on hyvin pian hei hei.." Kuvia näytetään viikoittain, ja kyllä niistä saa kritiikkiäkin, mutta kun se kritiikki on tyyliin "onpas tylsä kuva, koeta tehdä mielenkiintoinen kuva seuraavalla kerralla". Tuntuu kuin eläisi pääsykoekevättä uudelleen ja uudelleen: meitä testataan, ja kokeilemme tuoda esille uusia juttuja, mutta hapuilemme, koska konkreettista opastusta on saatavilla aika vähän. Ainakin ottaen huomioon, että pakollisia oppitunteja on kuitenkin viikossa kolmisenkymmentä.

Mietinkin, että onko tässä nyt jippona taas  se, että meitä saa näppärästi karsittua vaatimalla meiltä koko ajan uusia pohjataitoja ja pitämällä koko ajan kilpailuasetelmallisia arvosteluhetkiä. Luokaltamme on nyt loman aikana ja sen jälkeen lähtenyt neljä ihmistä, b-luokalta kuusi. Suurin osa sanoi syyksi stressin ja kovat paineet, jotka tuhoavat luovuuden. Yksi toveri sanoi lähtiessään, että "hei, tämähän on hyvä homma teille jääjille, vähemmän kilpailua." Niin kai sitten, mutta täytyy sanoa, että ahistaa tämä kilpailun ja jatkuvan arvostelun keskeinen asema. Meille sanotaan, että pitää uskaltaa ottaa riskejä ja kokeilla uusia asioita, mutta miten sitä voi, kun kämmistä voi olla seurauksena negatiivinen arvostelu ja ulossavustus?

No, saa nähdä. Ensimmäinen kollektiiviarvostelu vasta edessäpäin. Ehkä se ei ole niin tiukkaa ja vakavaa ja inkvisitiomaista. Ehkä meitä vain pelotellaan, jotta ottaisimme homman tosissaan. Huomenna joka tapauksessa alkaa ensin ainearvosteluviikko, jossa meille jaetaan puolen vuoden numerot. Odotan jonkinlaista kasaa kuutosia ja seiskoja ja ehkä paria kasia (ysi ja kymppi ovat kuulemma olemassa vain periaatteessa; niitä on mahdoton saavuttaa).

Ja nyt olisi parasta tosiaan valmistaa ne rästissä olevat kuvat. Hamsterikin herää kohta, ja sitten en malta kuitenkaan liikahtaa terraarion viereltä.