Siis oikeasti

Ihan tyhmää ottaa kauhea stressi niistä kuudesta minuutista, joiden aikana opettajat selaavat töitäni ylihuomenna. Mutta kun. Jos ne 6 minuuttia menevät tärviölle (mikä saattaisi olla mahdollista, sillä raatiin osuivat ne opettajat, jotka eivät erityisesti minun kuvallista ilmaisuani arvosta + ne, jotka eivät lainkaan minua tunne), en saa koko syksyn uurastuksesta yli 60 tunnin työviikkoineen ja unettomine öineen yhtä ainoaa opintopistettä. Ja sehän on sitten käytännössä aikamoinen ongelma se.

Seinälle menevät tehtävät on jotakuinkin tehty. Portfolio pitäisi vielä uusia. Ja jonkinlainen nakutus on takaraivossa, että jotain tosi oleellista on kenties unohtunut.

Tänään vietin koululla 3 tuntia odottaen printtausvuoroa ja 2 tuntia tapellen printterin kanssa. Yksi kuva jäi printtaamatta teknisen häiriön takia, ja sen vuoksi joudun huomennakin vielä koululle. Grrrr.

Väsy on massiivinen ja uupumus suuri. Olisi taas ihan selkeä loman paikka, mutta sen sijaan meillä on arvostelun jälkeen tasan yksi päivä vapaata, jonka jälkeen olemme kaikki tikkana koululla perjantain JA lauantain aamusta iltaan rakentamassa ja pitämässä avointen ovien päivää. Maanantaina alkaakin sitten jo 3. jakso.

Arvostelupäivään varaudumme kuvien ja tehtävien lisäksi juomilla. Perinne kuulemma on, että päivän lomassa opettajat ja oppilaat siemailevat viiniä ja olutta. Illalla tuloksia odotellessa sitten hörpitään puolin ja toisin enemmänkin. Kaikkea sitä.

Edit: en näemmä osaa enää suomea. Kilioppi tökkii, ja oikeinkirvoitus.