Haukkaa wappua, eli kuningattarenpäivää!

Täällä kemutus on ollut jo hetken käynnissä. Ensin haahuilimme kaupungilla ja väistimme sadetta, sitten tulivat Noordhuizenit kylään. Nyt ruokaa ja sitten hattu päähän ja menoksi. Aurinkokin näkyy.

P.S.
Silti täytyy sanoa, että on täysin valju korvike kuunnella Nataliaa stereoista väärällä puolella Eurooppaa. Ikävä kaikkia. Ensi vuonna Helsingissä?

Prkl

Vuodatuksen lisäksi hidas on myös Iki. Jonkun postikoneen rikkoutuminen aiheuttaa hitautta postinvälityksessä. Käväisin illalla Haagissa kuningattarenaaton konsertissa, mutten löytänyt kamuja eikä tungoksessa kännykään toiminut. Lähdin lopulta kotiin. Kello on nyt 23:48 ja sain juuri äsken kuusi tuntia sitten lähetetyn sähköpostin, jossa kerrottiin tapaamispaikka ja -aika.

Pöhpöhpöh pöh.

Nykyajan nuoriso

Tässä oli äsken kirjoitus ja video Jeugd van Tegenwoordigista eli Nykyajan nuorisosta, joka soittaa illalla kuningattarenpäivän aaton kemuissa Haagissa. Lisäksi tässä luki Too Much Information -tyylistä juttua korvavaikusta ja jotain muutakin. Mutta sitten painoin Tallenna ja vuodatus söi koko kommentin.Vuodatus on nykyään sekä hidas että hankala. Saan spämmiä vanhoihin kirjoituksiin, ja kun poistan niitä, menee operaatiossa keskimäärin 20 sekkaa per kommentti. Sepä vasta onkin mukavaa, kun niitä on kertynyt kymmeniä. Muutkin operaatiot sujuvat verkkaisesti.Lisäksi YouTube -videoita ei voi embedata muuta kuin hankalasti. Pitää ottaa selaimesta juuri tietyllä hetkellä Javascript pois päältä ja sitten laittaa se takaisin, ja jos menee pieleen, katoaa koko kirjoitus, kuten äsken.Blogi harkitsee muuttoa, mutta kun haluaisin kaikki vanhat kirjoitukset (ja kommentit, ja lukijat!) mukaan.

Mallit vähissä

Pitää heilua itse kameran edessä ja takana. (H kyllä auttoi.)






Homman nimi oli käyttää täytesalamaa päivänvalon lisänä. Jälkimmäisessä salama valaisee hienosti jo hieman palaneen nokkani. :-p

Erinäiset tädit saattavat tunnistaa tyylikkään retrokuosin...

Ai niin, kuosista tuli mieleen että ne HenkkaMaukan ns. marimekkovaatteet ovat ihan ka-ma-lia. Kehnoa tekoa ja rumia kuvioita.

Edit: Päätin haluta taas lisää väriä.

Hyvääkin

Jostain syystä koulu sujuu. Päässä on ideoita ja konsepteja, ja niitä on mukava piirrellä paperille. Sain julisteproggiksen vetäjät ymmärtämään ideani ja sittenhän ne innostuivat: "good work, interesting concept!" Muitakin ideoita muihin projekteihin on jo kuvina päässä, toteutus vain uupuu... Pääkoordinaattorin juttusilla sain kuulla, että minulla ei pitäisi olla mitään huolta pärjäämisestä kesäarvostelussa. Hyvä mieli siitä.

Kävin Haagin fotomuseossa Fleurin ja Roosin kanssa (kukka ja ruusu, onpa herkkää) katsomassa pari näyttelyä. Michael Najjarin kyberihmiset ja metropolikollaasit viehättivät, mutta uusin sarja antiikin taiteeseen koplattuja bionisia otuksia ei innostanut. Van Zoetendaal -kokoelman sisällöstä mielenkiintoisimpia olivat vanhat DDR:läiset studiokuvat. Yuri Rostin portretit venäläisistä edustivat 1900-lukulaista itäeurooppalaisuutta, sanoisi opettaja. Mutta minähän tykkäsin niistä sitten tietysti. Ja foto-opiskelijoiden kilpailunäyttely sai toivomaan, että olisin jaksanut osallistua - siellä oli paljon soopaa.

Into the Wild (spoilereita)

Kävimme katsomassa Sean Pennin elokuvan Into the Wild, joka perustuu Jon Krakauerin kirjaan Christopher McCandlessista. McCandless oli joko

• syvällinen luonnonfilosofi, joka torjui materialistisen yhteiskuntajärjestyksemme ja valitsi oman tiensä, joka valitettavasti johti tragediaan

tai

• itsekäs ja lapsellinen parikymppinen, joka teiniangstaa ja karkaa kotoa, opettaa banaaleja elämäntotuuksia itseään vanhemmille ja viisaammille, ja lopulta heittää henkensä Darwin Awardin arvoisesti Alaskassa hengattuaan Villissä Luonnossa (tm) muutaman kuukauden ilman järkeviä varusteita tai minkäänlaisia erätaitoja

Kirjan joskus luettuani kallistuin jälkimmäiseen arvioon, eikä elokuva glorifioinnistaan huolimatta muuttanut käsitystäni. Päähahmon naiivius ja lapsellisuus raivostuttaa - en siedä tyyppejä, jotka lähtevät erämaahan tai vuorille tai merelle "todistamaan jotain" ja machoilevat siinä määrin, että kompassi ja karttakin jäävät kotiin* - enkä lisäksi voi käsittää hänen katoamistemppuaan. Chrisin suunnaton katkeruus perhettään kohtaan selitetään sillä, että vanhemmat riitelivät ja että vanhemmat eivät olleet kertoneet hänelle kaikkea tapaamisensa ja liittonsa alkuvaiheesta. Whatever - silti mikään ei oikeuta häipymään ja katoamaan ilman mitään pientäkään ilmoitusta! Kuinka vaikea olisi ollut lähettää vaikka postikortti: "olen hengissä, älkää huolehtiko" tms.

Paaaaljon hienoa maisemakuvausta. Ymmärrettävää, ottaen huomioon tarinan tapahtumapaikat, ja sen, ettei Penn voinut Krakauerin tavoin keskittyä McCandlessin erämiestaitojen arviointiin. Kokonaisuus - enpä osaa arvioida, ehkä kolme tähteä?

* tähän vaikuttaa se, että vuorireissuilla sitä törmää joka kerta juttuihin tyypeistä, jotka tunkevat jäätikölle lenkkareissa tai korkeille reiteille ilman opasta, karttaa tai kompassia. Mitä typeryyttä! Ja ylimielisyyttä! Ja tuhlausta; jos eivät heitä henkeään, joutuvat kalliin helikopteripelastusoperaation kohteeksi.

Where do we go from here? Why is the path unclear?

Meidän yksi hyvä sauma päästä halutessamme Suomeen takaisin kariutui, kun Suomen Akatemia oli taas totaalisen pensiö. Eli kummallakaan meistä ei sitten ole töitä enää Suomessa.

Kesästä lähtien kaikki on taas epäselvää. H menee vierailuproffaksi Ruotsiin puolentoista viikon päästä ja viipyy siellä 2 kuukautta (mistä en nyt ole myöskään tällä hetkellä ihan riemuissani; tulee olemaan yksinäiset ja rankat 2 kuukautta, kun on vuoden pahimmat koulupaineetkin niskassa samalla. Vaikka toki kannustin H:n sinne koska se on hyvä homma). Sitten vielä heinäkuussa meillä on täältä tuloja, jonka jälkeen ei mitään tietoa.

Minullahan jatkuisi koulu täällä, mutta millä tänne jää, jos kummallakaan meistä ei ole täälläkään töitä. (Ja myönnettäköön, että hirveä koti-ikäväkin vaivaa ajoittain.)

Ahdistaa.

Rapo Pariisinrapo

Asioita, joista pidän Pariisissa:

Quartier Latin, sen kirjakaupat ja pikkuputiikit ja kadut. Valokuvakirjakaupat, joista saa isoja fotokirjoja kympillä. Shakespeare & co. Rue Mouffetardin ruokatori.

Sorbonnen yliopiston kulmat miekkareineen ja halpoine ravintoloineen.

Metroasemat ja niiden erityistuoksu: palanutta kumia ja ihmisiä. Palanutta kumia siksi, että joillakin metrolinjoilla metrossa on autonrenkaat. Chatelet-Les Hallesin metroaseman liukukäytävät. Austerlitzin rautatieasema.

Kulmakahvilat ja ranskalainen aamiainen katunäköalalla. Kohteliaat ihmiset kaupoissa ja ravintoloissa (veikkaan, että ovat epäkohteliaita niille, jotka eivät puhu lainkaan ranskaa, ja siitä Pariisin maine tylynä kapunkina). Iltamyöhällä terasseilla istuksivat ihmiset, lapset, jotka osallistuvat ravintolaillallisiin kymmenen aikaan.

Marais'n falafelpaikat (jotka olivat nyt juutalaisen pääsiäisen vuoksi tosin kiinni). Designer-putiikit - ostin yhden t-paidan. Rue des Rosiers.

Puistot, Jardin des Plantes ja Luxembourg. Vanhat sedät pelaamassa petanqueta tai puistoshakkia. Hölkkääjät.

Leipomot, juustokaupat, viinikaupat. Vaikka niitä meilläkin kyllä on. Leipomot eivät silti toki vedä vertoja ranskalaisille.

Suurkaupungin vilinässä yksin harhailu. Se, kun muistaa edellisistä käynneistä tarpeeksi tunteakseen kaupungin jotenkin tutuksi.

Eiffel-torni pimeällä.

Mistä en Pariisissa pidä:

Hotellit, joskus. Tälläkin kertaa keskihintainen mutta ala-arvoinen. Emppu urheasti nirhaisi ensimmäisenä aamuna torakan, ja joku tuntematon ötti herätti minut toisena aamuna pyrkimällä nenääni. Ensin ajattelin, että se oli varmaan vain koppiainen, mutta nyt minulla on jalat ja selkä täynnä puremajälkiä. Olinhan toki lukenut, että Pariisissa ja Lontoossa viiden tähden hotelleissakin voi olla lutikoita - miksei sitten olisi kahden tähden paikoissa. En silti uskonut sellaisia koskaan kohtaavani.

Koirankakka kaduilla.

Autoliikenne.

Melu.

Malja

Onnittelumalja fiksulle, viisaalle ja ahkeralle pikkusiskolleni, joka suoritti tutkinnon ja on tästä päivästä lähtien hum.kand.

Goed gedaan, Riina!

Assosioikaa vapaasti kommenttilaatikkoon, olkaa hyvä

Mitä teille tulee mieleen sanasta vapaus, vrijheid, freedom?

je suis rentrée à la maison

Pariisi oli hyvä. Kylläpä sitten pidän Ranskasta.

Ei yhtään varsinaista hyvää kuvaa tältä reissulta, muutama turisti ja muutama härö. 28mm opiska on takatarkenteinen, nyyh.



Turisti-Emilia




Pariisi oli liikkuvainen.

Tarkempaa rapoa myöhemmin, nyt pitää valmistella huomista koulupäivää. Ai niin, kesä tuli poissaollessani Hollantiin. Päivällä lähtiessäni Pariisista satoi, saapuessani 3 tuntia myöhemmin kotiin oli t-paitakeli.

Only in America?

Mommy 2.0

"A new picture book about plastic surgery aims to explain why mom is getting a flatter tummy and a 'prettier' nose."

Tsekatkaa toki myös kuvat.

Valokuvatorstai 17.4.2008

Rappion estetiikkaa. Tässä kohtaa oli ennen lähin elokuvateatterimme, Delfia. Kun vähän matkan päähän ostarille rakennettiin uusi multiplex, meni Delfia nopeasti nurin ja revittiin pois. Myöhemmin myös toinen pienteatteri lopetti. Onneksi on vielä Filmhuis Lumen, joka näyttää laatuelokuvaa.



Kuva on otettu Holgalla eli muovisella keskikoon kameralla.

Yle se osaa

Kevään merkkejä

H selaa kiipeilykirjoja ja Alppien karttoja, tekee sata vatsalihasta päivässä, fillaroi, vetää leukaa ja seinäkiipeilee. Talviuniaika siis ohi ja nyt häämöttävät edessä kesä ja vuoret. Minä taas tutkailen Pariisin metrokarttaa - perjantaina sinne! Lupailevat sateista mutta lämmintä. Minkä takin sitä ottaisi? Ei sitä nyt Pariisiin missään goretexissa kuitenkaan kehtaa, vaikka pysyisikin kuivana paremmin.

Kävimme viikonloppuna Hoek van Hollandissa katsomassa dyynejä ja laivoja. Tukka meinasi irrota kovassa tuulessa, ja fotaukseenkaan keli ei ollut paras mahdollinen. Tein jotain hassuja hiekkakuvia.



Sekä treenasin täytesalaman käyttöä.



Ja ei, kamerastani ei ole punainen väri lopussa, feidasin vähän fotoshopissa jotta sain haluamani 70-lukulaisen haalistuneen tunnelman.

Tällä viikolla enää yksi oppitunti, huomisen portrettiretusointiopetus. Tai olisi sitä koulua perjantainakin, mutta lintsaan. Junassa on pakko kirjoittaa fototekniikan lopputyön konseptia ja pähkäillä julisteprojektia.* Lisäksi pitää miettiä, kenestä ottaisi studioportretin ja miten. Asetelmatyö onneksi meni läpi, joten sitä ei tarvitse enää uusia.

* Teemme julisteita Haagin kaupungin julistegalleriaa varten. Ko. galleria on Grote Marktin alla raitiovaunuasemalla. Teemana on vrijheid eli vapaus. Vapaasti on assosioitava, kliseitä on kartettava, mutta samalla pitää pyrkiä mahdollisimman nopeasti ymmärrettävään ja selkeään kuvaan.

Omituiset internet-meemit, joihin olen haksahtanut

...osa N

Rickrolling is a prank and Internet meme involving the music video for the 1987 Rick Astley song "Never Gonna Give You Up".
In a Rick Roll, a person provides a link they claim is relevant to the
topic at hand which actually takes the user to the Astley video. The
URL can be masked or obfuscated in some manner so that the user cannot
determine the true source of the link without clicking (and thus
satisfying their curiosity).

(Wikipedia)

Töitä tarjolla

European Astronaut Selection

With ESA astronauts working in the Columbus
laboratory onboard the International Space Station (ISS) and the first
of ESA’s new ATV cargo ships having delivered fresh supplies to the
station, ESA’s human spaceflight activities have entered a new era. It
is now time for ESA to seek out new talent to bolster its Astronaut
Corps for future manned missions to the ISS, the Moon and beyond.

H ehti jo innostua, kunnes huomasi, että leikellyt silmät aiheuttavat karsiutumisen jo alun lääkärintarkastuksessa. Tai siis se, että silmät olivat ennen leikkelyä kehnommat kuin -8.

Spam spam spam spam spam spam

Blogin vanhojen kirjoitusten kommenttilaatikoihin on alkanut ilmestyä spämmiä. Saa nähdä, äityykö ongelma niin pahaksi, että viitsin ottaa tarkistushässäkän käyttöön. Sähköpostin puolella olen nyt kuukauden verran käyttänyt gmailia - sitä pystyy nykyään käyttämään Pinellä, joten ei ollut pakko edes siirtyä webbiliittymään - ja viimeisen parin viikon aikana spämmikansioon on päätynyt paljon vääriä positiivisia. Empun tavalliset, suomenkieliset, vain tekstiä sisältävät viestit ovat gmailin mielestä spammia. Samoin monen opettajani tavalliset, hollanninkieliset, vain tekstiä sisältävät viestit. Vähän ongelmallista kaivaa niitä spammikansiosta, kun saan kuitenkin satoja spammejakin päivittäin.

Ennen aikaan spammifiltteröinnin hämätessä sitä vilkaisi itse systeemin puolelta, ja jos ei vieläkään seljennyt, käveli parin huoneen päähän huhuilemaan, että Jukka, selitäpä mulle että miksi kun mä en tajua... Nyt ei ole enää sellaista mahdollisuutta, vaan pitää vain arvailla.

Paloauto

Uni ei tullut yöllä, kun piipaa-autot jytyyttivät jossain lähellä. Tässä vieressä oleva opiskelijatönö kärähti. Yksi niistä, joista kuuluu sitä teknometakkaa aina välillä. En silti viitsi ajatella että njääh kun yhdeksän tyyppiä kuulemma kärsi savuvaurioista. Kukaan ei onneksi menettänyt henkiriepuaan.

Koulussa oli tänään oikeasti hyödyllinen oppitunti. Portrettivalaistusta. Katsoimme kuuluisia portretteja, ja luokan nuoriso (eli ne muut) ei tunnistanut Churchillia eikä Stalinia. O tempora, o mores.

Kävimme eilen Rotterdamin Kunsthalissa tutustumassa kahden valokuvaajan näyttelyihin. Taidemuseo on maanantaisin kiinni, mutta meillä oli itse taiteilijoiden opastama erikoisvierailu. Marcel van der Vlugtin muotikuvat olivat toki hienoja, mutta minun piti katsoa muualle. En pidä kuvista, joissa ihmisillä on ruokaa naamalla. Cuny Janssenin töissä taas ei tuntunut olevan konseptia ollenkaan, saati mitään erikoisen mielenkiintoista. Onpa minusta tullut kriittinen.

Sunnuntai-iltana steppasimme uusien delftinsuomalaisten tanssimatolla. Mukavia ihmisiä. Seuraavaksi taitaa olla meidän vuoromme kutsua kylään, mikä tarkoittanee, että tämä asunto pitäisi joskus jopa siivota.

Huippu homma

Lankomies Porista linkkasi (privaatissa) blogissaan aivan helkatan osuvaan huippuyliopistokirjoitukseen. Pistänpä linkin tänne talteen ja esille.

Saunarapo

Pääsimme vihdoin saunaan. Tarkoitus oli mennä jo aikaisempana viikonloppuna, mutta flunssa lykkäsi suunnitelmia. Eilen suuntasimme Schiedamissa sijaitsevaan Thermen Holiday -centeriin. Kyseessä on kylpyläkompleksi, jossa useiden erilaisten saunojen lisäksi on uima-altaita, porealtaita, hierontoja yms. hoitoja. Meillä oli ohjelmassa vain saunomista ja uiskentelua.

Ensijärkytys kohtasi meitä jo ovella. Paikka oli aivan tupaten täynnä. Kuten moni muukin huvitus minä tahansa lauantaina Hollannissa. Jouduimme jonottamaan muutaman minuutin, minkä jälkeen saimme magneettirannekkeet ja ohjeet. Suuntasimme pukuhuoneeseen, jossa lauma ilkialastomia naisia jo kekkuloi pyyhkeet päässä. Pähkäilimme ovella hetken, että menikö tämä nyt ihan oikein, kun meille kummallekin ohjeistettiin pukuhuone 1, mutta sitten joku mies tunki ohitsemme ovesta ja päättelimme, että kai H:kin sitten voi astua sisään.

Paikassa saunoivat, uivat ja vaihtoivat vaatteita miehet ja naiset sekaisin. Uimapukua ei saanut käyttää. Hämmennys. Joka paikassa kymmenittäin ilkialastomia tuntemattomia ihmisiä. En tiennyt, minne katseen pistäisi. Tuijottelin varpaitani ja kattoa. Jos katsoin suoraan eteenpäin, pituudestani johtuen sain usein eteeni kokonaisen lauman nakuihmisten keskikohtia. Kyllähän minä suomalaisena toki olen tottunut siihen, että saunassa saunotaan alasti, mutta että täysin vieraiden miesihmisten seassa...

Alkuhämmennyksestä toettuamme tilanteeseen tottui lopulta aika nopeasti. Alastomuutta oli ympärillä niin paljon, ettei siihen enää kiinnittänyt pahemmin huomiota. Se, mihin ehdin kiinnittää huomiota, oli yleinen karvattomuus. Näemmä lähes kaikki naiset poistavat kaikki ihokarvansa, ehkä kulmakarvoja ja hiuksia lukuunottamatta, ja miehistäkin suurin osa poistaa karvat.. no, sieltä. Minusta vähän vastenmielinen ilmiö - näyttivät ylikasvaneilta, suhteettomankokoisilta lapsilta.

Sitten itse asiaan eli saunomiseen. Paikassa oli monia eri saunoja, joissa tarjottiin erikoisuuksia. Yhdessä oli näkymä akvaarioon, toisessa näytettiin Blofin musiikkivideoita (hyi hiddo), kolmannessa oli höyryä, neljännessä musiikkia jne. Me kävimme ensin istuksimassa akvaariosaunassa. Seinällä oli tiimalasi, joka näytti, kuinka kauan saunassa on turvallista olla (!). Löylyä ei saanut heittää, tietenkään. Lämpötila oli kuitenkin sopivat 80 astetta. Myöhemmin kokeilimme myös musiikkisaunaa, punaseetrisaunaa ja suomalaista kelosaunaa. Kelosaunassa osallistuimme löylyrituaaliin, josta meille kerrottiin, että se on vanha suomalainen spirituaalinen erikoisrituaali. Indonesialainen tyttö heitti muutaman kauhan vettä kiuaskiville, minkä jälkeen hän otti pyyhkeen ja tanssahteli sitä pyörittäen ympäri kelosaunaa. Meidän kuului olla rituaalin aikana hiirenhiljaa. Tämä toistettiin kolme kertaa. Sitten meidän tuli mennä ulos ja viilentyä alle 10 asteen ulkoilmassa ainakin 10 minuuttia, koska muuten ruumiinlämpömme voisi jäädä liian korkeaksi, mikä olisi meille vaarallista.

Löylyrituaalin jälkeen kävimme kokeilemassa eri altaita. Ulkona oli ihan vänkä istua lämpimässä porealtaassa. Kylmävesialtaisiin emme uskaltautuneet, mutta sisä- ja ulkoporealtaisiin sekä isoon uima-altaaseen hieman. Ruuhka haittasi välillä, eikä joka paikkaan viitsinyt tunkea istumaan kylkikylkeen nakujen sekaan.

Hammam-puolella oli höyryhuone, pesualue ja aivan ihana suolavesiallas. Vesi kirveli hieman, mutta kannatti kellujaa upeasti ja tänään huomasin ihottumieni olevan eilistä paremmassa kunnossa. Ehkä se suolavesi auttoi. Hammam-puolellakin vaadittiin ehdotonta hiljaisuutta, mikä varmaan pelasti paljon. Jos se kaikki hollantilaismäärä olisi vielä puhunutkin normaalilla hollantilaisvolyymilla, olisi paikassa varmaan mennyt hermot aika äkkiä.

Paikassa oli myös lojumisalueita, joissa saattoi loikoilla lepotuoleilla tai futonpatjoilla kylpytakki päällä ja torkkua tai lukea lehtiä. Ja tietenkin ravintola, josta sai ruokaa ja juomaa magneettirannekkeeseen liitetylle tilille. Ulkona oli altaiden ja erillisten ulkosaunojen lisäksi puutarha, joka ei tänä myöhäisenä keväänä ollut ihan parhaimmillaan. Sijaintikaan ei ole ihan ykkönen - heti Rotterdamin moottoritien vieressä. Sieltä sitä voi autosta tähyillä nakuilijoita.

Kaikenkaikkiaan rentouttava mutta hämmentävä kokemus. Nautin hammam-puolesta eniten, ehkä siksi, että mukasuomalainen saunapuoli oli minulle korni kokemus vääristetyssä tuttuudessaan. Miksei siellä voi olla vaikka oikeaa suomalaista saunaa, löylykiuluineen ja vastoineen? Entäpä savusauna tai kotasauna, siinä vasta eksotiikkaa kornien musiikkivideosaunojen ja löylyrituaalien tilalle? Illalla oli joka tapauksessa hyvin väsynyt ja dehydroitunut olo. Kun saunoo viitisen tuntia, olisi syytä muistaa myös juoda.

Eipä tästä suosikkisaunaelämystäni tullut. Niitä on kaksi: toinen erään Katumajärven rannalla ystävien kera keskikesän yönä ja toinen mökillä meren rannalla kesäiltana, kun saunan jälkeen pääsee kuistille istumaan ja hengittelemään. Äänimaailmakin vähän toinen kuin Rotterdamin motarin automelu.

Delft, Kurdistan

Hyvää Newrozia!

Mhemhemhemhe

Kriisiltä napattu haaste aamukahvin oheen.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
Näemmä 913. Blogi täyttääkin tuossa kuukauden päästä jo kolme.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?
Tiedottaakseni tutuille elämästämme täällä ulukomailla ja pistääkseni asioita itselleni muistiin. Kyllä tätä on sit välillä innostuneet muutkin lukemaan, vaihtelevasti. Nyt taitaa olla 66 tilaajaa.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Facebook, Google, Hesari, Volkskrant, Blogilista

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
On yksi valokuvallinen ei-ikinä-valmis ja yksi peruskotisivu.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Englantia, hollantia huonoa ruotsia, vähän ranskaa, muutaman sanan saksaa.

6. Mitkä ohjelmat seuraat tv:stä?
En enää seuraa mitään. Avaan telkkarin jos on siihen aikaa & olen tarpeeksi väsy, katson sitten mitä sieltä tulee. Jos DaVincin murhatutkimukset näkyisivät täällä niin ehkä seuraisin sitä. Tykkään siitä, miten sen sarjan hahmot puhuvat kuin oikeat ihmiset.

7. Hissi vai portaat?
Portaat.

8. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?
Jos uskoisin niihin, onnennumerot olisivat 12 ja patafemma.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa.
No jos vaikka tällä kertaa Birke, Celia ja jPekka.

Pro, Anti

Kävimme tänään ruokatunnilla kävelyllä Malieveldissä. Paikka oli aivan täynnä poliiseja: fillaripoliiseja, moottoripyöräpoliiseja, poliisiautoja, mellakka-autoja. Kysyimme lähimmiltä poliiseilta, että mitäs kummaa. Kuulemma mielenosoitus, aihetta kysyessämme poliisisetä sanoi "Menkää itse kysymään".

Aikamme kierreltyämme löysimme viisi (5) mielenosoittajaa, jotka urheasti seisoivat paikallaan yhden A4-lapun kanssa. Pro-Wilders, anti-islam. Lieselot otti vähän kuvia Holgalla ja Raoul ja minä seisoksimme katsomassa. Mitään ei tapahtunut.

Iltapäivällä lehdet uutisoivat, että pro-Wilders -miekkari peruttiin osanottajamäärän vähäisyyden vuoksi. Paikalle kun ei tullut marssillista väkeä.

Hih.

Tauti vei voimat

Olimme hyppimässä seinille eli pulteroimassa eli sisäkiipeilemässä urheilutalon matalalla seinällä ja nyt on ihan kuitti olo, vaikka minä kävin seinällä varmaan kokonaista neljä kertaa. Hauskaa hommaa. Vaikka muussaakin varpaat. Kiipeilykengät ovat sellaiset, että niissä varpaiden kuuluu olla kippurassa ja kengän kuuluu istua jalkaan kuin tiukka sukka. Jos kengät jalassa pystyy kävelemään kunnolla lenkin, ovat kengät liian isot.

Pakko harrastaa sisäurheilua, kun keli pysyy tuollaisena kökkönä jatkuvasti. Viime vuonna tähän aikaan teimme pyöräretkiä, nyt ei oikein tarkene fillaroida pitkiä matkoja. Ja ensi viikon alussa mennee taas nollan kieppeille. Blah.

Ostimmepa vuohen

Älkää peljästykö, ei se tule meille asumaan. (Valitettavasti.)

Haasteen heitti eteenpäin JohannesKnektman. Ideana on ostaa vuohi, kun blogilaskuri ylittää sopivan kymmentuhatluvun. Alkuperäinen haaste on Pasi Ilmari Jääskeläisen Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seurassa ja kuuluu näin:

"Esitän siis tässä ensimmäisen haasteen: Lupaan ostaa vuohen heti, kun tämän uuden blogini laskuri (tuossa vasemmalla, BLOG STATS) raksahtaa lukemaan 30 000. (Nyt, kolmen viikon kuluttua blogin muutosta tälle alustalle, se on 6725.) Haastan mukaan samoin ehdoin (laskurirajat kunkin oman harkinnan mukaan) muutkin blogittajat, jotka lämpenevät vuohiasialle! Ilmoittautumiset tietysti omiin blogeihin ja kommentteihin tuohon alle! Mitä useampi ilmoittautuu, sitä enemmän vuohia lähtee matkaan ja sitä nopeammin kävijämäärät saadaan ristiinlinkittämällä täyteen!"

Oma laskurini ylitti näemmä jo aikaa sitten 70 000. En tullut sitä silloin huomanneeksi, mutta nyt sen kunniaksi on siis hankittu vuohi.



Minäkin haastan vuohiostoksille kynnelle kykenevät.

mrrrrrh

En tiedä, mikä tympii nyt eniten: tämä flunssa, joka ei ota loppuakseen, sää, joka on yhä 6 astetta ja vesisadetta, kuten jo viikkoja, vai tämä yhdeksältä aamulla alkava digin kolmoistunti jolla on pakollinen läsnäolo mutta ei lainkaan opetusta. Eri vänkää nousta aikaisin aamulla ja lähteä tarpomaan sateessa juna-asemalle, jotta voi toimittaa tyhjää luokkahuoneessa kolmen tunnin ajan. Pointti on kuulemma, että voimme näiden tuntien aikana työskennellä itsenäisesti omien kuviemme parissa, mutta sen voisin tehdä kotonakin.

Tämä koulumme käyttämä opetusmetodi on kuulemma "ongelmanratkaisukeskeinen". Täällä se on ymmärretty niin, että annetaan tehtävä ilman ohjeita, sitten odotetaan viikko ja haukutaan oppilas, joka on koettanut parhaansa mukaan käsittää ja toteuttaa tehtävän ilman ohjeita. Kukaan ei varsinaisesti opeta mitään, mutta tunneilla on läsnäolopakko. Eilen tekniikanopettajamme tosin luennoi kuusi tuntia ja pyysi sitä anteeksi, sanoen ettei tällainen varsinainen luokan edessä opettaminen oikein kuulu enää nykyaikaan. Meistä oli vain mukavaa, että joku vihdoinkin opetti meille jotain.

Yritys-erehdys -menetelmällä oppii kyllä lopulta silläkin, mutta kyrsii ajanhukka ja täysin turha läsnäolemiseen pakottaminen. Ja se, että joka tehtävän oikeaoppiseen suorittamiseen menee pari kolme iteraatiota - opettaja kun ei alussa kerro, mitä hän meiltä haluaa, mutta silti hyväksyy vain yhdenlaisen toteutuksen.

Eipä ole teksti tänään kovin koherenttia, univelkaa on taas kasautunut.