Into the Wild (spoilereita)

Kävimme katsomassa Sean Pennin elokuvan Into the Wild, joka perustuu Jon Krakauerin kirjaan Christopher McCandlessista. McCandless oli joko

• syvällinen luonnonfilosofi, joka torjui materialistisen yhteiskuntajärjestyksemme ja valitsi oman tiensä, joka valitettavasti johti tragediaan

tai

• itsekäs ja lapsellinen parikymppinen, joka teiniangstaa ja karkaa kotoa, opettaa banaaleja elämäntotuuksia itseään vanhemmille ja viisaammille, ja lopulta heittää henkensä Darwin Awardin arvoisesti Alaskassa hengattuaan Villissä Luonnossa (tm) muutaman kuukauden ilman järkeviä varusteita tai minkäänlaisia erätaitoja

Kirjan joskus luettuani kallistuin jälkimmäiseen arvioon, eikä elokuva glorifioinnistaan huolimatta muuttanut käsitystäni. Päähahmon naiivius ja lapsellisuus raivostuttaa - en siedä tyyppejä, jotka lähtevät erämaahan tai vuorille tai merelle "todistamaan jotain" ja machoilevat siinä määrin, että kompassi ja karttakin jäävät kotiin* - enkä lisäksi voi käsittää hänen katoamistemppuaan. Chrisin suunnaton katkeruus perhettään kohtaan selitetään sillä, että vanhemmat riitelivät ja että vanhemmat eivät olleet kertoneet hänelle kaikkea tapaamisensa ja liittonsa alkuvaiheesta. Whatever - silti mikään ei oikeuta häipymään ja katoamaan ilman mitään pientäkään ilmoitusta! Kuinka vaikea olisi ollut lähettää vaikka postikortti: "olen hengissä, älkää huolehtiko" tms.

Paaaaljon hienoa maisemakuvausta. Ymmärrettävää, ottaen huomioon tarinan tapahtumapaikat, ja sen, ettei Penn voinut Krakauerin tavoin keskittyä McCandlessin erämiestaitojen arviointiin. Kokonaisuus - enpä osaa arvioida, ehkä kolme tähteä?

* tähän vaikuttaa se, että vuorireissuilla sitä törmää joka kerta juttuihin tyypeistä, jotka tunkevat jäätikölle lenkkareissa tai korkeille reiteille ilman opasta, karttaa tai kompassia. Mitä typeryyttä! Ja ylimielisyyttä! Ja tuhlausta; jos eivät heitä henkeään, joutuvat kalliin helikopteripelastusoperaation kohteeksi.