Rapo Pariisinrapo

Asioita, joista pidän Pariisissa:

Quartier Latin, sen kirjakaupat ja pikkuputiikit ja kadut. Valokuvakirjakaupat, joista saa isoja fotokirjoja kympillä. Shakespeare & co. Rue Mouffetardin ruokatori.

Sorbonnen yliopiston kulmat miekkareineen ja halpoine ravintoloineen.

Metroasemat ja niiden erityistuoksu: palanutta kumia ja ihmisiä. Palanutta kumia siksi, että joillakin metrolinjoilla metrossa on autonrenkaat. Chatelet-Les Hallesin metroaseman liukukäytävät. Austerlitzin rautatieasema.

Kulmakahvilat ja ranskalainen aamiainen katunäköalalla. Kohteliaat ihmiset kaupoissa ja ravintoloissa (veikkaan, että ovat epäkohteliaita niille, jotka eivät puhu lainkaan ranskaa, ja siitä Pariisin maine tylynä kapunkina). Iltamyöhällä terasseilla istuksivat ihmiset, lapset, jotka osallistuvat ravintolaillallisiin kymmenen aikaan.

Marais'n falafelpaikat (jotka olivat nyt juutalaisen pääsiäisen vuoksi tosin kiinni). Designer-putiikit - ostin yhden t-paidan. Rue des Rosiers.

Puistot, Jardin des Plantes ja Luxembourg. Vanhat sedät pelaamassa petanqueta tai puistoshakkia. Hölkkääjät.

Leipomot, juustokaupat, viinikaupat. Vaikka niitä meilläkin kyllä on. Leipomot eivät silti toki vedä vertoja ranskalaisille.

Suurkaupungin vilinässä yksin harhailu. Se, kun muistaa edellisistä käynneistä tarpeeksi tunteakseen kaupungin jotenkin tutuksi.

Eiffel-torni pimeällä.

Mistä en Pariisissa pidä:

Hotellit, joskus. Tälläkin kertaa keskihintainen mutta ala-arvoinen. Emppu urheasti nirhaisi ensimmäisenä aamuna torakan, ja joku tuntematon ötti herätti minut toisena aamuna pyrkimällä nenääni. Ensin ajattelin, että se oli varmaan vain koppiainen, mutta nyt minulla on jalat ja selkä täynnä puremajälkiä. Olinhan toki lukenut, että Pariisissa ja Lontoossa viiden tähden hotelleissakin voi olla lutikoita - miksei sitten olisi kahden tähden paikoissa. En silti uskonut sellaisia koskaan kohtaavani.

Koirankakka kaduilla.

Autoliikenne.

Melu.