Menkääs NASA TV:lle

Sukkula lähdössä, lähetys käynnissä.

H on kotona. Olemme henganneet Delftissä ja kotosalla ja minä olen ollut tekemättä töitä. Vaikka pitäisi tässä kyllä aloittaa. Lomasuunnitelmasäätöäkin on meneillään. Ja syyssuunnitelmia. H tahtoo olla vielä vuoden loppuun Ruotsissa. Täytyy sanoa, etten ole ihan kauhean innoissani. Toisaalta minkäs sille, jos kerran sieltä tulee liksa. Ja tutkijanuranjatko. Tärkeää hänelle. Tietää vain yksinäistä ja vaikeaa aikaa minulle. Vaikka on tuossa sellainenkin oljenkorsi, että osan työstä voisi ehkä tehdä Delftissä, vaikka Lund maksaisikin viulut.

Minä olisin oikeastaan halunnut, että olisimme yhdessä palanneet Suomeen. Mutta se nyt ei näytä järjestyvän vielä tänäkään vuonna.

Onneksi tässä on välissä vielä kesä ja aikaa viettää aikaa yhdessäkin. Mökillä ja muualla.

Kävin huvittelemassa polaroidhasselin kanssa, hauska ottaa välillä kuvia omaksi iloksikin. Vaikka ehkä minä nuokin jonkinlaisessa muodossa tungen johonkin koulukontekstiin. Katselin noita kaupungilla parveilevia turisteja, jotka kuvasivat kirkontorneja ja antiikkikauppoja ja Delftin sinistä ja vinoja idyllisiä kanavanreunataloja, ja aloitin kuvasarjan vähän ihan erilaisesta Delftistä.








Tältäkin tämä kaupunki näyttää.

Sahara kylässä

Tuhatjalkaisten lisäksi meillä sataa hiekkaa. Valitin juuri puhelimessa, että koko kämppä on ihan kellanruskeassa pölyssä, ja oletin, että se tulee lähellä olevista puista. Sitten Hesarin tuoreet valistivat, että Saharan hiekkaahan se.

Kun en ole vieläkään päässyt Afrikkaan, tuli Afrikka näemmä tänne.

Voikohan Saharalle olla allerginen? Olen tänään aivastellut ja hengitys on vinkunut ja vikissyt. Tukala olo. Voin toki olla allergisoitunut jollekin paikalliselle siitepölylle. Testeistä ei välttämättä olisi kovasti iloa; kaveri kävi täällä allergiatesteissä ja tulosten mukaan oli allerginen puille.

Edit: Virhe! Virrrrhe! Kävin apteekissa ja pyysin jotain mietoa algeerialääkettä, koska minulla on tapana reagoida vahvasti antihistamiineihin. Sain jotain geneeristä, nielaisin tabletin, tulin kotiin ja googletin. Sepä olikin samaa kuin Zyrtec.

Jos ko. aine toimii samalla tavalla kohdallani kuin ennen, minulla on vielä noin 10 selkeää minuuttia. Sitten alkaa nuokunta ja usva. Turha kuvitellakaan, että tänään saisi enää yhtään mitään aikaiseksi. Ja jos saakin, en pahimmassa tapauksessa muista siitä mitään huomenna.

Riina älä katso

Tällainen tipahti just meidän katosta olkkarin lattialle. Onneksi ei tippunut niskaan.

Mars!

Kuva NASA:n Phoenix Mars Lander -sivuilta. (Sepelle kiitos linkeistä!)

Mitä jos en vaikka tänään tekis yhtään töitä

Vuoden viimeinen individuele beoordeling takana. Ne fanitti mun julistetta. Sitten kiistelivät keskenään, että väri vai mustavalko. Mutta sama tuo kun keskenään kiistelevät, kun nyt kuitenkin fanittivat.

Kaikki kurssit läpi. Ja vaikuttaisi siltä, että hyvillä arvosanoilla.

Ensi viikolla vielä kollektiivi-inkvisitio. Siihen ehtii alkaa valmistautua vaikka perjantaina. Mutta tänään en tee töitä. Enkä huomenna. Ainakaan paljoa.

Katsokaas muuten tämä juutuubista (äänet päällä ja fullscreeninä). Hiano.

huhhahhei

Voiko joku olla niin hömelö, että unohtaa nipun tuoretta parsaa pussiin mätänemään? Näemmä.

(Sama henkilö tosin voi olla myös niin kova jätkä, että vetäisee fotausopelta arvosanaksi 7,5 - ottaen huomioon, että korkein meillä annettava on 8, on ihan hyvin kai sitten hoidettu tämä homma. Ope myös kutsui paikalla olleita opiskelutovereita ja pääsykokeilijoita katsomaan: "hei katsokaa millaisia siistejä juttuja T on tehnyt"

En ole kovasti huolissani ensi viikon kollektiiviarvostelusta enää. Huomisesta posteriarvostelusta sen sijaan kyllä. Varsinkin kun se halvatun juliste ei ole edes printattu vielä.)

Nyt on päänsärky ja nälkä ja väsy ja nelisen työtuntia vielä edessä.

All work and no play

Viikonloppu tuli tehtyä duunia aamusta yöhön melkein tauotta. Lukuaineiden arvostelut olivat tänään. Pelkkää kehua sieltä tuli, mutta en minä nyt lukuaineista muuta olettanutkaan. Esseenkirjoitus ja tenttiminen kun ovat näillä opiskeluvuosilla jo hallussa... Siitä olin ihan erikseen ilahtunut, että koordinaaddori sanoi että hänen käsityksensä mukaan lukukauteni on mennyt suorastaan erinomaisesti.

Huomenna sitten edessä todnäk ihan toisensävyistä arviota. Edessä kuvaamataito (yleensä saan haukkuja) ja fototekniikka (koskaan ei voi tietää). Keskiviikkona julistesetien loppujury ja sitten odotellaankin vain 5.6. päättöarviota.

Tulostin tänään 150 cm x 110 cm printin. Fototekniikan ope kun sanoi yhdestä tehtävästä, että sen voisit printata isompana kuin A4. No nyt on sit iso. Oli siinä kyllä muutakin, se yksi tehtävä (jossa kolme kuvaa) on 150 cm x 50 cm. Suunnilleen itseni mittainen omakuvasarja siis. Vähän narsistista?

Saisipa nyt vain paiskittua nämä päivät loppuun. Torstaina nukun pitkään ja illalla tuleekin H viikonloppulomailemaan kotona. Kyllä tämä tästä. Rimiskin alkoi taas uusintana telkkarista. Isoja ja pieniä positiivisia asioita.

Jostain kuuluu taas teknonjumputusta yhdeltä yöllä. Yleistyneet nämä alueen opiskelijapaikkojen bileet. Ei hyvä. Menee taas korvatulppien kanssa nukkumiseksi, ja siinä on se vika, että tinnitus taas kuuluu eri lujaa tulppien kera. Meh.

Helou Europe!

Täällä perinteinen viisufinaalin livepolkka. Tällä kertaa en ole kuullut yhtäkään viisua ennen finaalia.

Romania: perinteistä euroviisuhuttua, mutta ihan harvinaisen paljon nuotin vierestä. Ei jää mieleen edes 10 sekunniksi.

Iso-Britannia: Onko tässä joku rakenne? Vai kuulinksmä tän joskus 90-luvun alussa George Michaelin esittämänä?

Albania: Onko nuottiin osuvista laulajista pulaa tänä vuonna? Tehokas fööni tuolla lavalla kuitenkin on. Tukka ja viitta viuhuu.

Saksa laulaa kuorossa nenään. Nuotin vierestä.

Armenia sanoo kele kele. Ekat hötkytanssijat laahaamassa lattiaa. Ihan kiva itämaistyyppinen välisoitto, kunhan tuo täti vain tajuaisi olla hiljaa.

Bosnia & Herzegovina: Öh... tää on varmaan teatteria?

Israel: Ei kuulu Eurooppaan. Ihan soma poika niillä kuitenkin hoilaa.

Suomi: Kiesus että inhoankin Teräsbetonia. Mutta silti ne lampaat on ihan hauskoja. Huhhahhevi ei vaan nyt iske enää, vitsi on vanha, meni jo.

Kroatia: Voi mikä hattusetä. Siis se valkopukuinen. Tästä tulee mieleen huoltoasemien jukeboksit maaseudulla. Tai tanssilava. Tai Viking Linen kahvila. Mutta nyt se setä taas riehuu! Sanoiko se banaani?

Puolan täti uudelleenmäärittelee termin "cleavage".

Islannin biisin on kuulemma kirjoittanut Oligur Smelly. Laulajasta taas tulee mieleen yksi vähemmän onnistunut iltamyöhä DTM:ssä.

Turkki: Kuulosti alussa ihan mielenkiintoiselta, mutta sitten nurkan takaa hyökkäsi viisukertosäe.

Portugali: Brittien sarkastinen selostaja sanoi, että "It's still not over when this lady has sung."

Latvia on tehnyt merirosvoista humppaa! Johnny Depp ei ikinä anna tätä anteeksi!

Ruotsin edustaja on lainannut joulukuuselta lamettaa.

Tanska: En mä keksi tästä mitään sanottavaa, kun tää on niin mitäänsanomaton. Sori.

Georgia: Laulajasta tulee mieleen se yks ilkeä hahmo Will&Gracessa. Hötkytanssijoita.

Ukraina: Haukotuttaa jo.

Ranskalla on parrakkaita naisia ja golfkärry! Ehdotonta huippua tähän mennessä! (Mihin ei selvästikään vaadita paljon)

Azerbaijzan: Eikö Jari Sillanpää jo käyttänyt tuon "homo siivet selässä" -jutun?

Kreikka: Kehno Shakira-kopio.

Espanja. Apua. Ne on löytäneet jostain Jean-Pierre Kuselan.

Serbia mahtipontailee viime vuodesta tähän vuoteen. Mutta tää on huonompi.

Venäjä: Sikatylsää, sikatylsää, sikatylsää. Paitsi että... JUMA ONKO TUO PLUSHENKO!

Norja: BBC:n selostaja jo lohduttaa: "It'll be over soon"

Mä en sit tänä vuonna äänestä. Ei yhtään ei-tuskallista biisiä. Jäämme seuraamaan pisteytystä...

No se siitä sitten. Pliisu voittaja pliisuille viisuille. Wogan ruikuttaa. "Western European participants have to decide whether they want to take part anymore bla bla bla" sama itku joka vuosi. Täällähän jo VVD haluaa rajata viisut vain "oikeisiin" maihin. Jotka rajataan varmaan Beneluxiin + Saksaan, Ranskaan ja Iso-Britanniaan, heh heh. Mutta onneksi hollantilaisilta oikeistopuolueilta ei kysytä.

Mutta Plushenko. Kaikkeen sekin ryhtyy.

That's it from Delft, good night Europe!

Toimintoja yhdistetään, toimintaa tehostetaan

Tällä kertaa ei Sampo-pankki vaan internet-palveluntarjoajamme Casema. Alun suunnattomista kytkentähankaluuksista huolimatta Casema on loppujenlopuksi toiminut ihan hyvin ja vähäkatkoisesti. Vaan nyt se on yhdistetty pariin muuhun lafkaan ja ongelmat ovat alkaneet. Pätkii, pätkii, hidastelee ja pätkii. Netti katoilee tuntikausiksi kerrallaan. Maksullisessa palvelunumerossa raikaa jonotusääni. Kotiin tuli kirje, jossa sanottiin, että vaikka oletamme, että ongelmia yhdistymisestä ei tule, tiedämme jo etukäteen, että te, rakkaat asiakkaat, suhtaudutte mahdollisiin epätodennäköisiin ongelmiin kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti.

No emmekä suhtaudu. Toimiva netti takas ja niinku olis jo.

Blogilista taas alkaa palautua käyttökelpoiseksi. Epäilyttävä käyttäjäsoppari on viilattu vähän vähemmän epäilyttäväksi (vaikken minä siitä silti pidä) ja käyttöliittymä alkaa muistuttaa sitä vanhaa. Nyt kun saisi vielä kaikki listalta kadonneet takaisin sinne. Minä kun en juuri nyt ehdi kautta jaksa opetella uusia temppuja ja alkaa käyttää jotain muuta tapaa uppoutua polkkeihin.

Valokuvatorstai 22.5. eli eilen

Aiheena on 2.




Nämä kaksi ovat Raoul ja lempitakkinsa. Valaistus yritetty opiskella Richard Avedonin portreteista. (1 iso softbox + 2 lamppua taustavalaisuun)

Mä en jaksa

Ilmoitan vaan, että mä en ny jaksa. Sama juliste (joka on vienyt jo varsin ison kaksinumeroisen luvun työtunteja) joka oli keskiviikkona fantastinen ja selkeä ja hyvä oli tänään täysin samojen setien mielestä lukukelvoton ja epämääräinen. En siis ollut muuttanut mitään, mutta näemmä se jotenkin onnistui keskenään huonontumaan tuossa. Takaisin julistesorvin ääreen, mutta ei tasan tänään, koska mä en nyt vaan jaksa.

Tympii.

Koetan nostaa mielialaa ajattelemalla, että neljän viikon päästä on juhannusaatto. Neljän viikon päästä istun laiturilla pesemässä uusia perunoita järvivedessä. Tai varmaan itse asiassa tähän aikaan olen jo saunassa kavereiden kanssa. On kesäilta ja edessä valoisa kesäyö ja vieressä järvi ja metsä ja toisella puolella järveä näkyy kohta kokko. Ilma tuoksuu kesältä ja nuotiolta ja saunalta ja puhtaalta. Ympäriltä kuuluu ystävien puhetta ja naurua. Lokinpoikaset asuvat ehkä taas saunan katolla ja se hirmuinen hauki laiturin alla.

Ihan kohta. Enää neljä viikkoa.

antTwerp

Aamuvarhaisella kävin säätämässä studiossa ja toivoakseni sain aikaiseksi pari rullaa portretteja. Tai siis pari rullaa, joista löytyy edes yksi portretti. Viimekertaisen epäonnistumisen syyksi paljastui ei tekninen vika, vaan vanha kunnon user error. En ole yllättynyt.

Iltapäivän ja illan vietin vanhojen (työ)kamujen kera Antwerpenissä. Belgia kiva ja kamut kivempia vielä.

Nyt opiskelijat hoilaavat jostain syystä kadulla que sera, sera ja minun pitäisi mennä nukkumaan.

Ai niin: Mr Sulu's getting married.

Rasti seinään

Hesarin keskustelupalstalla joku kirjoittaa jotain järkevää:

"Yhteiskunnallemme tunnusomainen henkinen rakenne tekee suomalaisesta
korruptiosta juuri sellaista kuin se on. Tunnusomaista on etteivät
eliittiin kuuluvat ja hyväveli-yhteyksiin vihityt edes tunnista juuri
mitään väärää siinä että junailevat omia etujaan. Se tapahtuu ikään
kuin vakiintuneiden kuvioiden mukaan, yhteisesti hyväksytyssä hengessä.




Elämme hyvin hyvin hyvin korruptoituneessa maassa, jossa korruptio on
taloudellispoliittisen eliitin sisäpiiriin silla lailla
sisäänrakennettua ettei sitä missään erityisesti edes korruptioksi
tunnisteta. Ja sama eliitti ylpeilee sillä ettei korruptiota havaita ja
että olemme tilastoissa maailman korruptoitumattominta kansaa."

Tämä siis nimimerkiltä Kuinka Karl Marx tavataan, keskusteluaiheena Vanhasen lausunto, jonka mukaan vaalituki ei ole korruptiota.

Muuta:
Graafisen suunnittelun ope väittää että julisteestani tulee "fantastic", laskutettavia kuvapalkkioita kertyi tältä viikolta muutama satku ja verokarhu antoi Suomen-prosentikseni nolla.* Aurinkokin paistaa.

* Tämänhän voi myös ajatella siten negatiivisen kautta, että selvästikään minulla ei ole kovin paljon tuloja tänä vuonna... mutta en nyt viitsi.

Oho

Miten tässä nukkua malttaa kun Comedy Channelilta tulee vanhoja Saturday Night Liven jaksoja? Niitä, joissa on Dan Aykroyd, John Belushi, Jane Curtin, Bill Murray...

Pitäisi varmaan joskus jaksaa virittää VHS:n kanavat kondikseen. Tai hankkia se digiboksi. (Enhän mä edes tiedä, miten se täällä menee - riittääkö boksi vai pitääkö tehdä diili jonkun kanssa?)

Bää kolmantena jalkana

Kylläpä on kiirus. Viimeinen viikko ennen arviointeja ja lisäksi työkeikkaa pukkaa, ainakin vähän. Kävin juuri kuvaamassa mukavaa lääkäriä Reinier de Graaf -sairaalan ensiavussa. ER on rauhallisempi paikka kuin telkkarissa; ketään ei ainakaan 10 minuuttiin intuboitu.

Huomenna pitää soittaa verokarhulle, jolle on taas vaihteeksi asiaa, kun kerran on ihan pikkuriikkisen suomalaisperäisiä tulojakin. Lisäksi voisi vaikka koettaa saada posterin painovalmiiksi ja korjata digin yhden tehtävän, joka palasi bumerangina takaisin. Torstaina studioon uudelleenkuvaamaan portrettia ja iltapäivällä junalla Antwerpeniin tapaamaan vanhoja työkamuja. Perjantaina julisteen ensiesittely. Stressi hiostaa.

Kovasti suunnittelen joka tapauksessa nukkuvani lauantaina pitkään. Ainakin voin yrittää.

Yhtä juhlaa ja sit paluu arkeen

Eno Jii ja Kati olivat kylässä, voi että oli hauskaa. Paitsi että satoi, mutta eipä tuo kovasti haitannut. Pälätettiin tuntikausia ja ihmeteltiin Delftiä. Täytyy vain taas sanoa, että on mulla mahdottoman mukava suku.

Nyt on sitten paluu arkeen edessä - yksi viikko kovaa työtä ennen individuele beoordelingeja ja pari viikkoa ennen collectieve beoordelingia. Mitenköhän tästä taas selvitään. Pitäisi yrittää olla stressaamatta. Yöunien poismurehtiminen kun ei auta.

Pitää vain ajatella, että kaksi ja puoli viikkoa kovaa työtä ja sitten kesä.

Sataa vettä

Ajattelin tässä, että jos hollantilaiset joskus joutuisivat kärsimään kuumuuden ja jatkuvan auringonpaisteen aiheuttamasta kuivuudesta, ei tarvitsisi kuin ottaa yhteyttä meihin ja pyytää kutsumaan joku Suomesta kylään. Silloin kyllä nimittäin saletisti sataa.

Mutta ei hätää mitään. Huominen sataa, viikonloppuna taas aurinkoista. Ainakin sellaista lupaavat. Ja huomenna kylään tulevat tosiaan Eno J & Kati!!!

Kävin Marloesin kanssa lurkkeroimassa paikassa, johon mahdollisesti saa tehdä laillisesti graffiteja. Pitäisi nimittäin tehdä seinäkirjoitus (tai maakirjoitus, pöh) ja kuvata se julistetta varten. Sitten käsitellä se turvakamerakuvan näköiseksi. Nyt otin vain lokaatiokuvia ja testasin kuvankäsittelyä.



Sanokaas nyt, assosioiko tuon heti turvakamerakuvaksi tv-ruudulla, vai tuleeko sittenkin mieleen jotain ihan muuta?

Jatkoajalla

Kyllä joskus sentään kannattaa valvoa jääkiekon takia, voi hyvänen aika sentään.

Resistance was futile

I was assimilated.



Shiny!!!

Veijo UPS pudotti laatikon viime metrillä, mutta onneksi matalalta ja onneksi ei damagea. Käyttöönotto huomattavan nopeaa. Muutaman minuutin kuluttua paketin avaamisesta olin jo skypettämässä H:lle (kuvan kera) ja asentelemassa tarpeellisia lisäjuttuja. Seuraavaksi pitäisi keksiä, miten tämän vehkeen DVD-asemasta tehdään aluekooditon...

Arkkitehtuuriosasto palaa yhä. Palo ei ole edes mitenkään kontrollissa. Harkitsen yöllistä pyöräreissua kameran kanssa...

Edit: ei siellä ole paljoa jäljellä. Katsokaapa video tuolta: dag.nl

Tulta

Ja taas tulipalo. Muutama viikko sitten kaupunkia kiusannut pyromaani saatiin kiinni, mutta nyt on meneillään kaupungin isoin roihu vuosiin. TU Delftin arkkitehtuuriosasto palaa. Koko 12-kerroksinen rakennus saattaa romahtaa. Palo alkoi jo aamulla, ja nyt kello neljän jälkeen se ei ole vieläkään hallinnassa. Jotain huhua kuulin, että syyllinen olisi kaffinkeitin, mutta en kyllä keksi mistä ne vielä voisivat sen tietää.

Onni onnettomuudessa on, että kukaan ei ole kuollut tai loukkaantunut. Kaikki saatiin ulos hyvässä järjestyksessä. Myöskään palo ei ole ainakaan vielä levinnyt muihin TU-rakennuksiin. Mutta arkkitehtuuriosasto on kyllä kokonaisuudessaan mennyttä. Oppilastyöt, iso kirjasto, työhuoneet, materiaalit, hieno kokoelma designiä (mm. Rietveldiä yms), poroksi palanut.

NOS:lla on kuvia. Tällä hetkellä kuvaajia ei päästetä lähimaille.

Sääjumalat eivät suosi

Tietää, että on vieraita tulossa, kun sääennuste näyttää sadetta ja 10 asteen lämpötilanpudotusta. Että sori vaan, tämä taika toimii yhä. Muuten on helteistä ja aurinkoista mutta suomivieraiden saapuessa sataa vinoon. Ehkä tällä kertaa ei kuitenkaan tule rakeita ja räntää kuten edellisten vieraillessa.

No, pidetään peukkuja, jos se vielä muuttuisi... Tänään taitaa olla vielä helle.

Kirkkokansaa

Kolmas kuvauspäivä merimieskirkon tiimoilta. Tällä kertaa itse kirkolla.



Vähän pieneksihän nuo kuvat tuossa kollaasissa menevät.

Vä-syt-tää. Iso essee torstaiksi kirjoitettavana, mutta taidan silti mennä huomenna rannallekin. Tiedä, vaikka nämä helteet menisivät kohta ohi. Pitää vain valita rantalukeminen, kirkon kirjastolta nappaamani Mankell loppui jo.

Juteltiin joskus äidin kanssa Mankellin kirjoitustyylistä ja sen jälkeen siihen onkin aina kiinnittänyt huomiota. "Wallander meni vessaan. Hän tuli ulos. Hän käveli ulos ulko-ovesta. Hän avasi auton oven. Hän istui autoon. Hän käynnisti auton. Hän ajoi kotiin Mariegatanille." ja niin edespäin, eikä tuossa ole edes ihan kauheasti liioiteltu.

Tyylin lisäksi tökkii jatkuva päivittely: hui kauheaa, kuinka tällaista voikaan tapahtua ihanassa Ruotsissa, missä kesäkin on niin kaunis. Ja silti joka Wallanderissa on uusi psyko tai sarjamurhaaja tai kansainvälinen rikosliiga. Luulisi, että Ystad olisi jo moiseen tottunut, kun kerran siellä pistetään väkeä kylmäksi omaperäisillä tavoilla alvariinsa. Ehkä kuitenkin vielä vähemmän, kuin neiti Marplen pienessä, hiljaisessa englantilaiskylässä.

Voe suti taas, sutien suti

Kehitin silmät ristissä (mutta oikeaoppisesti) kaksi rullaa illalla, ja kehityspurkista levähti esille melkein läpinäkyviä negoja. Tämähän tarkoittaa rankkaa alivalotusta tai rankkaa alikehitystä. Alikehitystä ei kyllä tapahtunut, sillä ajat, lämpötilat, kemikaalit yms olivat täsmälleen samat kuin toissailtana kehittämissäni erinomaisesti onnistuneissa rullissa. Alivalotus sitten? Valo oli mitattu oikein, opiska ja kamera asetettu oikein - Hasselin 150mm:n opiskan suljin taitaa sitten olla rikki. Voi halvattu. Voi vessanovenkahva. Arvatkaa, oliko juuri noilla rullilla se varsinainen torstaina studiossa suoritettu tehtävä. Tämä tarkoittaa, että (teletappiäänellä): uudestaan!

Ei se niin kovasti haittaisi jos ei tarvitsisi vaivata oikein kiireistä mallia.

Heräsin aamulla vähän ennen yhdeksää. Ei näemmä osaa enää nukkua, kun on koko viikon herännyt aikaisin. Tai sitten kuumuus herätti, nyt on jo 20 astetta ulkona ja ihan tarpeeksi sisällä. Soitin sitten UPS:lle (joka mielestäni on vieläkin erinomainen nimi kuljetuslafkalle; "ai oliks tässä särkyvää, ups") ja sain kuulla, että tietokoneeni matkustaa tällä hetkellä Eindhovenista Amsterdamiin, mutta en voi hakea sitä sieltä tänään. Sen sijaan odottelen kiltisti sinne tiistaihin, jolloin joko käy karmea tsägä ja Veijo Ups tulee ovelle joko 8-12, jolloin en ole vielä lähtenyt koululle, tai 17-18, jolloin olen takaisin koulusta. Tai sitten tulen koulusta ja löydän UPS-lapun, jossa kerrotaan kuinka ovat ahkerasti yrittäneet toimittaa pakettia, mutta minäpäs en ollut paikalla. Toimitusaikaa ei kuulemma voi sopia etukäteen.

Laivauutisia

Tiedä, lukeeko näitä kukaan, kun ei polkka tunnu uudella eholla polkkalistalla kunnolla päivittyvän. Mutta omaksi iloksi ja sukulaisten viihdytykseksi tämä alunalkaen olikin tarkoitettu...

Pääsin tänään käymään rahtilaivassa! Seurasin Merimieskirkon sosiaalikuraattoria laivakeikalle suomalaiselle Norkingille. Rotterdamin satamassa piti ensin käydä satamatoimistossa näyttämässä passia ja sitten vasta pääsi varsinaiselle laiva-alueelle. Kontteja oli rivi rivissä silmänkantamattomiin, rekkoja suhahteli sinne tänne, ja laivoja oli parkkeerattuna kymmeniä. Liekö tuo nyt yhä maailman suurin satama.

Norkingin väki oli mukavaa ja vieraanvaraista. Pääsin komentosillalle ja katsomaan ekan erän Suomi - Latvia -matsista isolta telkkariruudulta (kehnoa peliä!). Sain kaffia ja pullaa ja ison lautasellisen ihanaa kalaruokaa. Kuulemma laivalla työskentelevät ovat työvuorossa kuusi viikkoa putkeen ja sitten lomalla samanlaiset kuusi viikkoa. Laiva seilaa Hollannin ja Englannin väliä, ja loma-aikoina merimiehet lentävät Suomeen. Eräs laivalla työskennellyt tosin mainitsi, ettei jaksa olla koko kuutta viikkoa lomalla, vaan menee joskus tuolloin sisaralukselle duuniin.

Kuvia tuli otettua liian vähän, nämä ovat vielä aika käsittelemättömiä.



Hurjan kiire viikko tämä on ollut. Nukuttua on tullut keskimäärin viisi tuntia yössä. Koulutehtäviä olen saanut aikaiseksi onneksi kolme ja puoli. Tänään vielä pari filminkehitystä ja huomenna takaisin kirkolle kuvaamaan. Sunnuntaina ja maanantaina kirjoitan esseetehtäviä. Sen olisin muuten mieluusti kirjoitellut uudella läppärillä, joka saapui Hollantiin tänään, mutta viettää näemmä pitkän viikonlopun UPS:n varastolla. Tämä pöytäkone tuppaa nyt kaatumaan vähän väliä. Pitäisi varmaan imuroida se. Lämpöongelmia.

Lämpöongelmia on kotonakin. Tänään oli noin 30 astetta ulkona ja 30 astetta sisällä. Etsin viileimmän kohdan asunnosta hamsterinhäkille.

Studiopäivämuistiinpanoja

1 x softbox mallia kohti hieman alaviistosta
2 x lamppu mallin taakse valaisemaan taustaa
valomittarilla 1,5 stoppia enemmän taustasta kuin mallista
(heijastusten välttämiseksi olisi voinut käyttää vielä kahta mustaa styroxia mallin ja taustalamppujen välissä)

valaistustestikuva, ystäväni Raoul mallina

Kirkko ja kuponki, eiku kuppila

Kiireistä on. Eilen lähdin koululle kahdeksan jälkeen ja palasin kotiin yhden maissa yöllä. Siinä välissä tuli hengattua koulun lisäksi kirkolla ja klubilla. Merimieskirkolla riekuin kameran kanssa, teen reportaasisarjaa siellä diakoniatyötä tekevästä henkilöstä. Kävimme yhdessä Rotterdamin rekkaparkissa jututtamassa rekkakuskeja Pertsa ja Turkka.



Molemmat äijät (isolla Ä:llä) olivat puheliaita - varmaan siksikin, että rekkakuskin homma on yksinäisehköä - ja mukavia. Pertsa näytti kuvia kauniista tyttäristään ja Turkka kyseli opinnoistani. Huomenna menen kuvaamaan merimiehiä suomalaiselle konttilaivalle. Älyttömän kivaa, olen pitkään halunnut päästä satama-alueelle ja rahtilaivaan. Lisäksi fotailen viikonlopun aikana vielä varmaan raamattupiiriä ja isoskoulutusta.

Hengasin kirkolla iltaan asti ja lainasin kirjastosta suomenkielisen dekkarin. Sitten lähdin 22 Pistepirkon keikalle Blaakin lähettyville. Blaakin asemalla huomasin kamerani puuttuvan, ja iski hätä. Soitin äkkiä kirkolle, ja siellähän se kamera lojui, sosiaalikuraattorin huoneessa. Olin laskenut sen käsistäni paperipinon päälle ja sinne se jäi. Hiemanko nolotti. Varsinkin kun sosiaalikuraattori lupasi ajaa pakettiautolla Blaakiin tuomaan kameraa. Kiitos vain. Koetan olla jättämättä pääasiallista työvälinettäni mihinkään tästä lähtien.

Pirkot soittivat pienessä klubissa nimeltä Waterfront. Taisimme olla kaverini kanssa paikan ainoat suomalaiset, ja saimme bändiltä huomiota. Asko istui seuraamme juttelemaan ja kertoi, että Rotterdam on aivan mahtava ja hieno ja vaikka mitä. Olivat kuulemma vain henganneet ympäriinsä ja kävelleet. Luulen, että olivat kyllä löytäneet coffee shopinkin.

Keikka oli hyvä. Eivät soittaneet Birdyä, mutta en oikein odottanutkaan.



Kotona oli vasta paljon puolenyön jälkeen ja sitten piti vielä kasata studiokamppeet tälle päivälle, ruokkia hamsu, käydä suihkussa ja kömpiä nukkumaan. Unen päästä sain kiinni vasta kolmen kieppeillä.

Vakuuttava puhelinmyyjä

H sääti kotivakuutusta ja vakuutusyhtiön myyjä hälle sitten soittikin ollessamme junassa matkalla Rhenenistä kotiin viime viikolla. Kuulin puhelun, vieressä kun olin, ja kuulin kun H pyysi tyyppiä lähettämään lisätietoja vakuutuksesta sähköpostitse, me kun istumme junassa emmekä voi tehdä muistiinpanoja emmekä hoitaa asiaa nyt.

Eilen sitten postilaatikossa odotti valmis vakuutuspaperinivaska, josta kävi ilmi, että vakuutus oli jo otettu. Nivaska sisälsi ison kasan esitäytettyjä kysymyksiä vastauksineen, kysymyksiä, joita meiltä ei ollut kukaan ikinä kysynyt, mutta näemmä vakuutusmyyjä oli arponut vastaukset paikoilleen. Perässä toki ukaasi, että jos olemme vastanneet johonkin kysymykseen harhaanjohtavasti, olemme vastuussa siitä ja tästä ja tuosta. Plus ilmoitus, että ottavat sitten heinäkuusta lähtien seuraavat kaksi vuotta automaattisesti vakuutussumman tililtämme (sama lafka hoitaa terveysvakuutuksemme, joten heillä on jo meidän tilinumeromme).

Äsh. Ei näin. Diili sinänsä ei ole ihan huono (vaikkei tunnukaan sisältävän sellaista kotivakuutuksen osaa, jota me tässä metsästämme - siis sitä, joka korvaa rikkoutuneen kodinkoneen tai päälle istutut silmälasit - vaan keskittyy palo- ja vesivahinkoihin). Mutta noin periaatteesta ei paljon nappaisi asioida firman kanssa, joka lätkäisee meille kahden vuoden sopparin ilman varsinaista sopimista.

(H saa motkottaa niille puhelimitse Ruotsista. Siinä vakuutuksessa on mukana hänen työpaikkansa automaagialennus, joten parempi, että jatkaa asian hoitoa.)

Väki väheni?

Eilen blogillani oli 69 tilaajaa. Tänään uudistetun blogilistan mukaan 12. Mielenkiintoinen hävikki.

Edit: ja tässä ovat blogilistan mukaan blogini avainsanat:

dekkari, jatkosarja, jännitys, nettisarja, nettisarjakuva, sarjakuva, sarjakuvablogi, sarjakuvat, verkkosarjakuva

Rikki on, ihan särki.

Edit2: Avainsanat ovat korjautuneet ja tilaajamäärä noussut 64 henkilöön. Onkohan oikeasti kadonnut viisi tilaajaa?

Sain yöllä sängyssä pyöriessäni meemi-idean, joka ei nyt sitten toteudu: jokaisen olisi pitänyt tehdä yksi blogaus niiden avainsanojen tiimoilta, joita vikaantunut blogilista blogille määritti. Minä olisin siis tehnyt jännityssarjakuvan.

Etenemistä

Yksi tehtävä meni läpi (fototekniikka, 3 kuvan sarja, joissa jokaisessa on käytetty täytesalaman ja luonnonvalon yhdistelmää, yhdessä pitää näkyä liike). Kuulemma pitäisi printata ISOKSI.



Tällä viikolla ohjelmassa:

• reportaasisarjan fotausta (mv, 135mm) Merimieskirkolla keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina
  
• studiokuvia (mv, Hasselblad) Raoulista ja hänen nahkatakistaan torstaiaamuna
• julistesuunnitteluluonnoksia perjantaiksi
• digitehtävä huomiseksi
• arkkitehtuurikuvausta ulkona (dia, 4x5) tänään iltapäivällä
• museoesittelypaperin (8 sivua + kuvat) kirjoittamista lauantaina ja sunnuntaina.

Olisi ehkä kannattanut tehdä vähän enemmän hommia jo tuossa loman aikana..?

I lol'd

moar funny pictures

(kuvan otin Ouwehandsin eläintarhassa perjantaina)

Sinne se meni

Miäs sit muutti Ruotsiin, muuttokuormana 75 litran rinkka. Seuraavat pari kuukautta hengaan täällä ihan issekseni (cue: Renee Zellweger Bridget Jonesina kohtauksessa "All By Myself"). Sniiisk. Tyrsk.

Eiku pöh. Onhan täällä hamsteri ja ylihuomenna menen Rotterdamiin katsomaan 22 Pistepirkkoa ja päivät olen koulussa ja 11 päivän päästä tulee sukulaisia viikonlopuksi kyläilemään. Että eihän tässä mitään hätää.

Say what?

Eläinkaupan myyjätär huomatessaan ulkomaalaisuutemme: "Oh, do you want to do me in English?"

O_o

Kaupat tuli kuitenkin vain isommasta muoviterraariosta. Savun uusi kämppä on 70 x 45 x 31. Alunperin tarkoitettu marsuille eikä kääpiöhamstereille, joten piti tukkia muutama potentiaalinen pakoreitti.

Pyhien aikana on nähty:

• imettävä jääkarhu
• läheistä kanssakäymistä harrastavat peruskarhut
• nainen, joka ulkoilutti possua
• massiiviset opiskelijabileet paikassa, joka oli pahempi kuin mikään kokemani HOAS:n megasolu
• hellemekkoisia ja kaulaliinaisia ihmisiä samaan aikaan samalla torilla - kaikki eivät aina havaitse kesän saapumista
• Saksa - Suomi -matsi

Huomenna jatkuu vielä loma, koska on vapautuksen päivä. Tänään taisi olla kaatuneiden muistopäivä. Tai loma ja loma, H on vääntänyt ekaa uuden paikan esitelmäänsä ja minä nysvännyt kuvia ja luonnoksia.

Nysv

Virittelen yhteyksiä, syystä että H lähtee maanantaina pariksi kuukaudeksi vierailuproffailemaan ja puhelinlasku olisi melkoinen, jos kaikki yhteydenpito toimisi gesmitse. Eikä sitä pelkästään irkatakaan jaksa. Nyt on sitten Skype H:n läppärissä plus puhelimessa (Nokia N95:ssä toimii Fring, jolla voi skypettää wifin löytyessä). Skype 1.3 ei muuten tässä läppärin Fedorassa toiminut oikein - joka toisella kerralla mikrofoni ei skulannut - mutta 2.0 näyttää olevan parempi.

Vielä pitää skypeyttää oma läppäri (kunhan se saapuu valmistajalta) ja ihmetellä, josko Ruotsissa olisi jotain mokkulan kaltaisia ömpäkkeitä - H:n väliaikaiskämpässä ei ole nettiliittymää. Vaikka kaipa tuo istuu duunissa kaikki illat kuitenkin, joten voinee olla yhteyksissä sieltä. Suomessa näyttää olevan kaikkea kivaa, mokkuloita ja kirjastosta maksutta lainattavia kaapelimodeemiliittymiä...