Kolmas kuvauspäivä merimieskirkon tiimoilta. Tällä kertaa itse kirkolla.
Vähän pieneksihän nuo kuvat tuossa kollaasissa menevät.
Vä-syt-tää. Iso essee torstaiksi kirjoitettavana, mutta taidan silti mennä huomenna rannallekin. Tiedä, vaikka nämä helteet menisivät kohta ohi. Pitää vain valita rantalukeminen, kirkon kirjastolta nappaamani Mankell loppui jo.
Juteltiin joskus äidin kanssa Mankellin kirjoitustyylistä ja sen jälkeen siihen onkin aina kiinnittänyt huomiota. "Wallander meni vessaan. Hän tuli ulos. Hän käveli ulos ulko-ovesta. Hän avasi auton oven. Hän istui autoon. Hän käynnisti auton. Hän ajoi kotiin Mariegatanille." ja niin edespäin, eikä tuossa ole edes ihan kauheasti liioiteltu.
Tyylin lisäksi tökkii jatkuva päivittely: hui kauheaa, kuinka tällaista voikaan tapahtua ihanassa Ruotsissa, missä kesäkin on niin kaunis. Ja silti joka Wallanderissa on uusi psyko tai sarjamurhaaja tai kansainvälinen rikosliiga. Luulisi, että Ystad olisi jo moiseen tottunut, kun kerran siellä pistetään väkeä kylmäksi omaperäisillä tavoilla alvariinsa. Ehkä kuitenkin vielä vähemmän, kuin neiti Marplen pienessä, hiljaisessa englantilaiskylässä.
VastaaPoistaAh kerrankin joku on samaa mieltä tästä ylistetystä Mankellista. Itse luin pari opusta ja sitten loppui kiinnostus :)
Mulla on vasta yksi Mankellin kirja luettuna (Faceless killers) mutta yhdyn kyllä kommentteihisi -varsin pelkistettyä selkokieltä. Toisaalta myös helppoa luettavaa mutta monta hänen kirjaansa en jaksaisi peräkkäin lukea. Nyt mulla on kesken Roslund & Hellströmin 'Vaderwraak' (kauhea tarina muuten) joka taas edustaa aivan toista ääripäätä; runoilevaa kuvausta usean eri kertojan kautta. Nyt kun löytyisi joku kirjailija jonka tyyli on tuosta välistä niin kyllä kelpaisi...
VastaaPoista
VastaaPoistaHei miten teen sun blogille rss-feedin? Nyt läks blogilista, sttna.
VastaaPoistaOnpa hauska nähdä tuttuja kuvasarjassasi!
Zepa: emmää vaan tiiä. lupaan opiskella asian heti kun ehdin.
VastaaPoistaViolet: ;-)
No eihän se ollutkaan vaikeaa. Nyt on tuollainen soma RSS-laatikko sivupalkissa. Huomenna ehkä otan selville, mitä se oikeastaan tarkoittaa. :-)
VastaaPoistaBlogilistalla tämä ei näemmä vieläkään päivity. Eikä asiasta lähettämiini sähköposteihin ole vastannut kukaan.
VastaaPoistaKiits! Lyhykäisesti se tarkoittaa sitä, että nyt kun sä päivität, näen sen Google Readerissa enkä b-listalla (tai ö-listahan se nykyään taitaa olla).
Mää viritin ton RSS:n jo muutama päivä sitten tästä blogista muiden Vuodatus-blogien mallin mukaan :-D Pitikin laittaa sulle viestiä, että julkaise se ny hyvä ihminen, kun toi blogilista on tommoinen, no, tommoinen. Readerikaan ei kyllä mun mielestä toimi ihan niin hyvin kuin pitäisi, päivitykset näkyy joskus ihan miten sattuu, mutta lienee se nyt parempi kuin toi -- olkoon.
VastaaPoistaTykkään Mankellista kyllä ja oon lukenut niitä moniaita, mutta muakin tympii kauhistelu ja sitten toisekseen Wallanderin jatkuva marttyyrimäinen väsymys. Mutta kaikki skandinaaviset poliisit on kai aina hirmu väsyneitä. Hmm. Itseasiassa tunnen yhden poliisimiehen, ja kas kummaa! Se on hyvin usein väsynyt! Väsyttävä ammatti.
VastaaPoistaNiin, hmmm.... eikö Martin Beck ole myös kovin uupunut ja tympääntynyt suurimman osan ajasta? Ehkä se kuuluu ruotsalaisen poliisin toimenkuvaan.
VastaaPoistaSuomalainen Harjunpää on aina a-i-v-a-n uuvuksissa. Tanskalaisista (fiktiivisistä) poliiseista en tiedä, mutta toivoakseni edes ne ovat iloisia ja tarmokkaita!
VastaaPoistaMä en ole varmaan ikinä lukenut tanskalaista dekkaria. Norjalaisia kyllä, mutten muista kuinka väsyjä poliisit olivat.
VastaaPoistaLaita mies asialle, mutta mene itse perässä: sitten kun kyllästyt Mankellin poliisimiestä-ei-kukaan-ymmärrä-angstiin (josta kyllä tykkään), niin laita täti asialle ja kokeile Åsa Nilsonnea. Niissäkin on lopussa se pakollinen aivan älytön actionpätkä, mitä on varmaan mahdotonta jättää dekkareista pois, mutta muuten ehkä parasta ihmisen sisämaailman kuvausta mitä olen lukenu. Mikä ei tietty sano mitään, kun en oikeaan kirjallisuuteen koske.
VastaaPoistaMäkin olen lukenut useamman Mankellin, mutta ruotsiksi ja espanjaksi, enkä ole kiinnittänyt tuohon kirjoitustyyliin huomiota vaikka yleensä tollaiset asiat häiritsee. Ehkä johtuu käännöksestä (siis espanjaksi, ruotsiksi olen tainnut lukea ihan vain pari hassua)? Ihan hyvää viihdettä, mutta jos usemman lukee peräkkäin, niin meneehän se vähän toistoksi...