Juu juu

Polkataan nyt sitten, kun kerran uteluita kollektiiviarvostelusta tulee eri puolilta eteläistä Suomea. (Hei vanhemmat! Hei appi & anoppi!)

Läpi meni ja pääsin toiselle vuodelle. Yksittäisten aineiden arvosanat nousivat, mutta kollektiiviarvostelun kokonaisarvosana laski. Minun esitykseni meni hermoilun ja nukkumattomuuden vuoksi aika lailla penkin alle, mikä varmastikin vaikutti asiaan. Lisäksi opettajaraati epäili valintaani jatkaa journalistisella linjalla, kun kuulemma lahjoja on vähemmän sillä alalla kuin kaupallisen kuvauksen alalla. Mutta tässä koko vuoden arvosanoja (arvosanaskaala on täällä siis 1-10, joista 9 on säästetty opettajalle ja 10 jumalalle, eli niitä ei ole yleensä käytössä):

Collectief (kollektiiviarvostelu, loppunäyttely) 6,5
Valokuvauksen tekniikka 7,5
Muotikuvaus 6,5
Dokumenttikuvaus 7
Reportaasikuvaus 8
Mainoskuvaus 7
Graafinen suunnittelu 8,5
Ammattiorientaatio 8
Taidehistoria 7
Kuvaamataito (syksy) 6
Kuvaamataito (kevät) 7
Intro valokuvaukseen (syksy) 6,5
Taideteoria 7

Meistä kaksi joutui lähtemään kokonaan pois. Sen lisäksi kolme tai neljä uusii ekan luokan tai lähtee pois. Jäljellä siis 14 meiltä + 12 rinnakkaisluokalta. Yhdessä vuodessa on porukka pienentynyt 50 hengestä 26 henkeen. Pääsivät tavoitteeseensa, opettajat. Oli aika ahdistavaa katsella niitä arvosteluja, joissa koko porukan edessä kerrottiin jollekulle että "tämä oli nyt tässä, ei kannata tulla takaisin, teit kyllä kovasti töitä mutta lahjoja ei vain ole tarpeeksi". Yhdelle tytölle sanottiin, että "meistä oli aika iso virhe että yleensä pääsit läpi pääsykokeista".

Me jäljelle jääneet olemme nyt periaatteessa turvassa. Meitä ei voi enää potkia koulusta pihalle.

Olin arvostelun jälkeen niin poikki, sekä henkisesti että fyysisesti, että olin hetkellisesti ihan varma että nyt isken hanskat tiskiin ja lähden H:n perään Ruotsiin. Mietin, että tarvitseeko maailma keskinkertaisia 34-vuotiaita vastavalmistuneita valokuvaajia? Onko tätä järkeä jatkaa, kun ottaa huomioon, että koulun meininki ja ihmiset aiheuttavat minulle ahdistusta ja harmitusta? Kun teen aika isoja uhrauksia, sekä materiaalisia että henkisiä, jotta voin pyristellä mukana? Täytyy nyt miettiä ja rauhoittaa tilannetta. En ole ehtinyt oikein pähkäilemään, kun tuli keskiviikkona vieraita.

Olisi muutakin blogattavaa koulun ja muun tiimoilta, mutta huomenna ehtii enemmän. Kunhan ensin käyn tyttöjen kanssa Amsterdamissa.