Hasta manana!

Meitä on tällä reissulla luultu espanjalaisiksi kolme tai neljä kertaa. Kerran eteläamerikkalaisiksi. Kerran oikaisu - nein, Finnisch - luultiin kai vitsiksi, kun keskustelun toinen osapuoli tyrskähti. Juu, ei ole vaaleaa tukkaa eikä sinisiä silmiä. Ja tämä tämänhetkinen kärvistys tai rusketus epäilemättä hämää.

Huomenna aamulla seitsemän aikaan lähdemme ajelemaan pohjoiseen. Joko suoraan Hollantiin tai sitten yhden yön pysäyksellä. H saa päättää, sillä minä en aja autoa, enkä näinollen koe olevani kykeneväinen arvioimaan, kumpi on viisaampi valinta.

Tänään kävimme Rothornissa ja Stelliseellä hengaamassa, kevyt noin kuuden kilometrin kävely. Polvet natisevat, lihakset maitohapoilla, yksi varvas yhä tunnoton. Mutta kyllä se tästä. Olen ollut kohta kolme viikkoa reissussa, mutta ei tunnu rankalta, kun on oma ihminen ja oma hamsteri mukana.