Tilauksesta

Vai vielä vessa.



Kuppila ja hammasharja myöhemmin...

Uutta lukemista

Lukijakyselyn iloisena seurauksena löysin muutaman uuden seurattavan blogin. Suosikkilista on taas kasvanut, mutta hyvin tässä ehtii seurata. Kiitos kävijöille ja terveisiä joka puolelle.

H tuli eilen taas viikoksi kotiin. Olen vuorokaudessa puhunut enemmän kuin edeltävän kahden viikon aikana yhteensä. Kovasti oli jäänyt asiaa varastoon.

Edessä on karmean kiireinen kouluviikko, mutta onneksi sitä ennen tässä on vielä sunnuntai vapaampaa aikaa. Tänään oli vähän suunnitelmissa lähteä Haagiin Today's Art -festarille, mutta tuolla kaupungilla asioita hoitaessamme tuli jo niin puhki olo ihmisjoukossa pyörimisestä, ettei enää huvittanut. Lauantaisin kaupunki on aivan tupaten täynnä väkeä. Jokainen shoppaa, käy kirjastossa ja tekee ruokaostokset. Kuinkas muutenkaan, kun viikolla kaupat menevät aikaisin kiinni. Jonot ovat hirmuisia, ja ihmiset etuilevat ja kyynärpäätaktikoivat säälittä. Meinasi Hemassa mennä hermot.

Illalla kävelyllä näimme torin yllä taivaalla liikkuvan kirkkaan valopisteen. ISS:hän se siinä. Tarkistimme vielä ylitysajoista. Ylihuomenna pitäisi näkyä vielä kirkkaampana. Yhä vain jotenkin vinkeää katsella meitä ylittävää avaruusasemaa. Taikonauttien lentoa emme sen sijaan päässeet netinkään kautta seuraamaan, sillä Kiinan television sivu tarjosi vain jotain toimimatonta livefeedformaattia. Toisaalta tällä hetkellä tässä läppärissä ei toimi edes Ylen Areena.

Olen huomannut blogeissa kiertävän uuden meemin. Kommentoijat pyytävät blogaajaa valokuvaamaan erilaisia tämän arkielämän asioita. Kuulostaa hauskalta; minäkin voisin kokeilla (ikään kuin ei muuten tarvitsisi kuvata tehtävänantojen mukaan, niinpä, mutta tämä lienee hauskempaa kuin koulu, tai ainakaan tätä ei tarvitse ottaa yhtä vakavasti). Jättäkää siis kommenttilaatikkoon vinkki, jos haluatte fotoja jostain erityisestä.

Voi voi

Katsoin tämän videon, ja Sarah Palin alkoi melkein säälittää minua. Melkein.

Lukijakyselyyn voi muuten yhä osallistua tuossa alempana...

Edit: tuohon yllelinkattuun videoon sopii hyvin myös eräässä blogissa kommenttina ollut kuvaus myötähäpeästä:

...it’s as though there’s this massive blob of embarrassment that someone
should be feeling but they’re not, so it attaches to you, the watcher.
I could never watch “I Love Lucy” for this reason: Lucy wasn’t
embarrassed, so by some sort of Law of Conservation of Shame, I had to
be.

Lukijakyselypalkkio

Tämä pieni kisu on tallentunut hieman epätarkkana diafilmille joskus 2002 tai 2003. Minusta se on juuri sanomassa jotain.

Tähän mennessä 41 lukijaa ilmoittautunut. Käykääpä loputkin ilmoittautumassa alemman kirjoituksen kommenttilaatikossa, jos teitä siis vielä on.

Sain eilen juhlallisesti P-todistukseni ja olen siis virallisestikin suorittanut perusopintoni täällä. Syventävät meneillään, sitten vuoden päästä olisi vielä työharjoittelu ja sen jälkeen lopputyö.

Flunssa palasi parin terveen päivän jälkeen takaisin ja nyt sairaslomailen kaksi päivää. Jos se vaikka siitä menisi pois.

Kauhajoesta en sano mittää. Ei hotsita lisätä tekijän kaipaamaa postuumia julkisuutta vatvomalla.

Ilmianna itsesi

On vuosittaisen lukijatutkimuksen aika. Jos luet tämän, jättäisitkö ystävällisesti pienen viestin kommenttilaatikkoon. Utelias polkkaaja Etelä-Hollannista tahtoo tietää, keitä kaikkia täällä pyöriikään.

Palkinnoksi lupaan kuvan kissanpennusta.

Huoks

Lauantaina päädyin latvialais-turkkilais-suomalaisessa seurassa viihteelle, mikä aiheutti päiväjärjestyksen sekaantumisen ja unenpuutteen lauantain ja sunnuntain väliselle yölle. Eilen olinkin sitten zombie, enkä saanut mitään tehtyä, ja illalla oli vielä sovittu meno kaverin luokse iltaa istumaan (joka oli kyllä oikein mukavaa). Viime yölle oli seitsemän tuntia unta suunnitelmissa, mutta a) ensin en saanut unta b) sisähyttynen herätti kolmen jälkeen ja c) aamuyöunettomuus herätti viiden maissa. Käytännössä siis toissayönä tuli nukuttua nelisen tuntia ja viime yönä ehkä 2,5. Koulutehtäviä jäi viikonlopulta tekemättä ja nyt on jo maanantai ja uusi, rankka viikko.

Onneksi voin pitää keskiviikon kotipäivänä. Ensi viikonlopuksi laitan itselleni muistutuslapun ulko-oveen: "Älä mene mihinkään kello 18 jälkeen". Tulee sitten levättyä ainakin yksi kokonainen viikonloppu. Kummaa, kuinka enää ei yksinkertaisesti jaksa samalla viikolla opiskeluelämää ja sosiaalista elämää.

Alan myös olla vakuuttunut, että tämä kämppä on jostain kohtaa piilohomeessa. Nuha ja kurkkukipu ovat palanneet kuukaudessa takaisin Suomesta tuloni jälkeen, taiveihottuma on levinnyt joka taipeeseen, päänahkaa kutittaa ja kuiva yskäkin vaivaa. Aivastelen 30 kertaa päivässä.

Onneksi on perjantai

Kolmas kouluviikko ja tänään hajosi kaksi luokkakaveria. Reportaasiopettaja meni sanomaan, että "ehkä teidän vain pitäisi suunnitella ajankäyttönne paremmin", ja L purskahti itkuun ja ryntäsi luokasta. Myöhemmin S istui kyyneleet valuen luokassa ja hoki, että ei vain ehdi, ei vain jaksa.

Kovasti draamaa. Itse olisin halunnut vain istua lattialle ja ilmoittaa, että mä en enää ala. Unenpuutteesta sekin lähinnä johtuu. Stressiunettomuus on tullut takaisin pitkän, tasantarkkaan kesäloman pituisen tauon jälkeen. Heräsin viideltä aamulla pyörimään sängyssä ja miettimään opiskeluasioita.

No nyt en tee tänään enää mitään koulun eteen ja ehkä pidän huomisenkin vapaata. Illan ohjelma: Grey's Anatomy, joku leffa, ruokaa ja iltaolut.

Onks ikää?

H kävi tänään ostamassa kaksi mellanööliä ja kaupantäti kysyi paperit!

Minä taas istuin koulussa klo 8-18 ja stressaannuin. Huomenna vielä eri rankka päivä ja sitten onneksi viikonloppu.

Fotojournalisti muka

Jotenkin tuntuu siltä, että joutunen vielä ongelmiin linjavalintani kanssa. Pitäisi kuvata redaktioneelia ja sitten tulee tällaista.






Näillä voi olla vähän onttoa mennä arvosteluun journalistilinjalla.

Mutta kouluvuoden ekat valmiit kuvat kumminkin.

The gayest wedding evah?

George Takei meni naimisiin:

The couple, both clad in white dinner jackets with black pants, made a
grand entrance to the tune of "One Singular Sensation" from the
Broadway musical "A Chorus Line." They stepped into a circle of yellow
roses and lilies, where they shared a traditional Japanese tea ceremony
and were wed by a Buddhist priest.

Onnea vain!

Tiedote vuodenaikarintamalta

Päätin, että se on syksy nyt. Lämmitys meni hetkeksi päälle, sisällä oli 16,5 astetta ja kosteaa. En jaksanut enää sinnitellä, vaikka vakaa päätös oli odottaa lokakuuhun.

Tänään on muuten Prinsjesdag eli se päivä, jolloin hallitus julkistaa budjetin ja kuningatar ajelee Haagissa kultaisilla vaunuilla. Minä en taida tällä kertaa ehtiä katsomaan, kun pitää mennä Leideniin metsästämään yhtä kuvaa. Illalla tiedotusvälineistä voi sitten tarkistaa, kenellä oli tällä kertaa minkäkinlainen hattu. Se kun on se pääasia (no pun intended), ei ketään jaksa budjetti kiinnostaa..

Äärioikeistopuolue PVV on muuten taas julkistanut näkemyksiään, tällä kertaa kansanedustaja Martin Bosman suulla. Bosman mukaan lapsille ei pitäisi opettaa, että Pohjoisnapa sulaa. Englanninkielisestä DutchNews.nl:n uutisesta:

The North Pole is not melting and school children should not be
'indoctrinated' into thinking that it is, says Martin Bosma, an MP for
the anti-immigration party PVV, in today's Telegraaf.

'Our schoolchildren should be learning to spell and do sums not that
pathetic polar bears are drifting around on ice floes because we go on
holiday by plane.

Keskenäni

H lähti takaisin Ruotsiin. Nyt edessä taas parisen viikkoa hamsterin kanssa kaksistaan. Sosiaalista elämää on kyllä sovittuna, jos koululta jää yhtään aikaa. Ja jos tästä toipuu sosiaaliseksi, flunssa ei ole vieläkään ohi, uudet lasit vaivaavat vieläkin, ja lisäksi tuo toinen silmä on nyt yhtäkkiä kirkkaanpunainen ja pirun kipeä. Joku tulehdus iskenyt tms. Mutta räpyttäminenkin sattuu, samoin silmän liikuttaminen. Ei oo reiluu.

Aika menee huomattavasti nopeammin kun H on kotona. Vaikkemme edes tee yhtään mitään, kun molempien suosikkiajanviete on kuitenkin se kotona nyhjääminen. No kävimme me perjantaina tuossa lähibaarissa parilla.

Kauhea dilemma. Mun pitäisi olla 10.10. Suomessa, koska rakas ystävä on hankkinut minulle lipun Leonard Cohenin konserttiin (ja lisäksi on eräs ystävälle ja minulle merkityksellinen päivämäärä juuri tuolloin). Sitten pitäisi olla Suomessa myös 25.10., koska enoni, mahtava tyyppi, pitää kemut 25-vuotispäivänsä 25-vuotispäivän kunniaksi (tai jotain). Joka tapauksessa lennähdän 8.11. Suomen kautta Japaniin.

10.10. on hyvin vaikea päästä Suomeen, koska minun pitäisi pystyä olemaan koulussa ainakin klo 14 asti ja silti ehtiä illaksi konserttiin. Lintsaus ei oikein onnistu, sillä olen poissa jo kaksi perjantaita Japanin takia. 25.10. taas voisi onnistuakin, sillä tuolla viikolla meillä on sattumoisin syysloma. Toivottavasti H vain ei ole ostanut vielä tuolle ajankohdalle lippua tännepäin.

No, mietin vielä pari päivää ja alan sitten säätää. Lisäksi pitäisi varmaan laskea rahat. Halpoja lentoja kun ei oikein nykyisin ole. Ja jostain syystä tuntuu siltä, että sinne Japaniinkin jää pala säästöistä...
 

Uudet lasit

Viimeksi hankin uudet lasit 1996. Nyt taisi olla jo aika. Hassua, maailma ei näytäkään pienemmältä vaan isommalta. Miksiköhän? Jotain erilaista näissä oli sylinterissä, mutta vahvuuksien piti olla abt. samat. Ehkä näihin parissa päivässä tottuu.

Flunssa ei ole poistunut vielä. Kouluviikko on ollut kauhian rankka, tuntikausia töitä joka päivä ja tiistain ja keskiviikon työt joutuu pahimmillaan uusimaan, kun emme noudattaneet tehtävänantoa pilkulleen. Tänään filmiteoriaa ja -käytäntöä, älytön päivä, teimme mm. zoetrope-elokuvia (piirsimme 10 kuvaa joista liikkeen illuusio) ja sitten niitä piti katsoa luokassa siten, että jokaisen työ kiersi joka tyypin, joten hommassa meni pari tuntia. Olen ihan pufki. Huomenna on onneksi jo perjantai. Ja toisaalta ikävää, jo perjantai, koska H lähtee taas Ruotsiin sunnuntaina.

Päivän politiikkalinkki: Edgar Savisaaren blogikirjoitus Toomas-Hendrik Ilveksen Halos-kommenteista. Viroksi, tietenkin.

Hiukkasen kiihdyttävät

Huomenna on fyysikoiden ylimääräinen joulu ja huuhareiden tuomiopäivä. Cernissä nimittäin käynnistetään LHC, Large Hadron Collider. Kuulemma ei synny mustaa aukkoa, joka imaisisi maapallon sisuksiinsa, eikä myöskään ei käy niin, että strangeletit karkaisivat ja muuttaisivat kaiken materian kaltaisekseen. Fyysikoiden kielellä "tällainen olisi erittäin epätodennäköistä" - mitäänhän ei voi pitää satavarmana - ja tästä on seurannut reaktiona tietyissä piireissä "ZOMG we're maybe all gonna die!!!111!!"

H oli aikoinaan Cernissä näpräämässä LHC:n CMS-osaa. Sillä metsästetään Higgsin bosonia, jonka löytymistä vastaan Stephen Hawking muuten löi satkun vetoa. Hawkingin mielestä kun olisi tietysti jännempää, jos bosonia ei löytyisi: se kun tarkoittaisi sitä, että tämänhetkiset teoriat olisivat päin peff^H^H^Hprinkkalaa, mikä toki tekisi teoreettisen fyysikon elosta ja olosta mielenkiintoisempaa.

Maanantai

Lähdin aamulla kipeänä kouluun, kun ei ole varaa olla poissa. Junat eivät jostain epämääräisestä tulipalollisesta syystä taaskaan kulkeneet, joten puolen tunnin matkaan meni tunti ja 15 minuuttia (en mahtunut ensimmäiseen enkä toiseen raitiovaunuun, ja sitten piti vielä kävellä). Satoi, olin jättänyt takin kotiin, kastuin. Koululle saavuttuani kävi ilmi, että opettajamme oli unohtanut tulla opettamaan.

Ihania nämä syksyiset maanantaiaamut.

Huomenaamulla menen studioon tekemään ensimmäistä fototekniikan tehtävää, keskiviikkona teknisen kameran kera baanalle tekemään toista. Tässä vapaa-ajalla olen varaillut Teh Suuren Japanimatkan majoituksia. Nyt on ryokanhuone varattuna Kiotosta, vielä tarvitaan yksi maja Osakasta ja yksi Tokiosta. Tasan kaksi kuukautta matkaan, ei malttaisi odottaa.

Kräääh

Ihan karsea flunssa. Onneksi H on kotona ja laittaa chili- ja valkosipulipitoista linssikeittoa.

Perjantai perjantaiperjantaiiiiiiiiiii

Perjantaiset koulupäivät alkavat klo 8:50 ja loppuvat 16:20. Siinä välissä on yksi (1) viidentoista minuutin tauko. "Voitte ottaa voileipiä mukaan kotoa", sanoi fototekniikanope, kun kysyimme, että missäs välissä tässä ehtisi käydä syömässä.

Fototekniikanopella on Parkinsonin tauti. Hän on juuri joutunut lopettamaan työnsä valokuvaajana, mutta aikoo yrittää vetää vielä tämän vuoden kurssit. Tehtäviä tuli hirmuinen määrä, isoja ja työläitä, mutta onneksi (?) ne sentään tehdään ryhmissä. Kysymysmerkki siksi, että ryhmätöitä ei voi tehdä ihan oman aikataulun mukaan.

Fotojournalismissa keskitymme taas ensin kirjoittamiseen ja sitten vasta kuvaan. Leo Erken on meillä taas opettajana. Hän on nostanut jonkinlaisen kapinan koulumme arvostelukäytäntöjä ja numeroarvosteluja vastaan. Saa nähdä, mitä siinä käy. Toivottavasti Leon puoli voittaa.

Niels tekee projektia viiksekkäistä nuorista miehistä. Nyt on kuulemma muotia kasvattaa sellaiset 70-luvun pornotähtiviikset. Ewwwwww. Lisäksi muotia näyttävät olevan 80-luvun bändicollegepaidat. Hyvänen aika.

H on matkalla kotiin viikoksi. Jei!

Näkyy

Kävin optikolla ensimmäistä kertaa ehkä 10 vuoteen. Juujuu. Pitäisi useammin. Mutta ei se näkö mihinkään ollut muuttunut nytkään. Samat -6:n lasit tulossa taas. Silmänpaineet olivat kunnossa, samoin muut optikon tsekkaamat asiat, ja ajoittaisesta aamuhämäryydestä pitää mennä lääkäriin, kun sitä ei optikko kuulemma voi tutkia.

Flunssa yrittää jallittaa minua taas. Tappelen vastaan. Ei ole varaa olla poissa tunneilta, kun marraskuussa tulee oltua puolitoista viikkoa huitelemassa. Prkl läsnäolopakkosysteemi.

CSI Delft

On tapahtunut murha. Rikospaikkatutkijat on kutsuttu paikalle. Todistusaineistoa on kerätty - harmi vain, että sitä ei ole paljon jäljellä. Kyseessäoleva murha kun tapahtui jo vuonna 1584.

Delftin kaupunki ja Prinsenhofin museo ovat tehneet sopimuksen Delft Forensics -tutkimuslaboratorion kanssa Vilhelm Oranialaisen murhan yksityiskohtien tutkimisesta. Vilhelmhän tunnetusti murhattiin tällä asuinkadullamme parin talon päässä. Nyt syyskuussa on jo käyty tökkimässä murhapaikalla olevia luodinreikiä ja sohimassa sinivalolla ympäriinsä - tiedä vaikka olisi jotain ikivanhaa verta vielä jäljellä! Jos Gus Grissom olisi paikalla, löytäisi hän varmaan yhden hiuksen, joka ratkaisisi koko keissin.

Sen verran kun siinä nyt on ratkaistavaa. Yleisesti tiedetään, että murhaaja oli Balthasar Gerards, jolle maksettiin tekosestaan 25000 silloista kruunua. Maksajana toimi Espanjan Filip II.

Tutkimuksesta on tarkoitus tehdä ainakin tv-ohjelma, kirja ja tietenkin tietokonepeli.

w00t!

Meillä on uusi vaihtari ja se on Helsingistä ja mun ikäluokkaa ja samanoloinen kuin omat kamut Suomessa. Minä innostuin niin paljon, että vanhoja luokkakavereita nauratti. Mutta ihan oikeasti koulumieliala voi kummasti tästä parantua.

Tällä viikolla on pehmoinen lasku. Ei tunteja ennen perjantaita. Huomenna ehkä vanha kamu tavattavissa Rotterdamissa, keskiviikkona pitäisi mennä tukemaan Marloesin alkua uusissa opinnoissa ja torstaina tulee Laura katsomaan leffoja. Perjantaina illalla H tulee kotiin viikoksi. Eli kyllä tämä nyt tästä, ei hätiä mitiä.

Kummasti muuten oli kesän aikana unohtunut moni asia. Se, kuinka paljon ihmisiä joka paikassa on, ja kuinka normaalia on napata olkapäästä kiinni vierastakin ihmistä, kun tämän kanssa keskustelee. Se, kuinka ei kannata yrittää jonottaa siististi kun silloin jää vain jalkoihin. Se, kuinka autoja ei tarvitse varoa mutta fillareita kyllä. Ihmeen äkkiä sitä suomalaistuu siellä käydessä. Vaan toisaalta tottuu sitten taas uudelleen nopeasti Hollantiin. Onhan täällä jo oltu. Kolme vuotta tuli viime kuussa täyteen.