Meemikuvajonossa: hampaiden harjaus, kuppila, vaatekaappi. Noista viimeinen voi kyllä osoittautua aikamoiseksi kehtausongelmaksi.
Tänään kävin kuvaamassa toisenlaisia juttuja, tai oikeastaan metsästämässä juttua. Matkasin 70 kilometrin päähän Vughtin keskitysleirimonumentille. Julkinen liikenne ei aina pelaa ihan täydellisesti Hollannissakaan, joten matkaan tuhrautui kolme tuntia: kolme osuutta junalla ja lopuksi kolme ja puoli kilometriä kävelyä sateessa. Ajokortin hankkimista alan koko ajan harkita vakavammin. Voisi vuokrata auton tällaisia keikkoja varten tai jotain.
Vughtissa kuvasin parakkeja.
Mutta miten tästä sitten reportaasisarja? Yksi mahdollisuus tarjoutui sattumalta. Paikalla oli toinenkin kuvaaja, kaveri, joka teki kirjaa leirissä vankina olleesta sukulaisestaan. Sain käyntikortin ja tarkoitukseni on nyt pyytää hänen ja sukulaisensa tarinaa reportaasini aiheeksi. Näitä voi sitten käyttää kuvituskuvina, tai sitten ei. Saa nähdä, mitä repo-opettaja aiheesta sanoo.
Kotiinpaluu sujui hieman juohevammin, kun minibussi nouti vankilan edestä kyytiin (keskitysleiri on nykyään suurimmaksi osaksi vankilaa, huh huh) ja kuljetti Den Boschin asemalle asti. Ehdin kuitenkin lukea yhteensä 250 sivua kirjaa tänään junaillessa, joten kyllä sitä tuli istuttua junassa ihan tarpeeksi. Tuli käytyä, kuvattua, ahdistuttua ja kylmetyttyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti