Tri X

Ystävämme Wang Xuhui väitteli tänään tohtoriksi nanofysiikan alalta. Kauniin pinkki väikkäri Magnetization Dynamics in Hybrid Nanostructures on muuten toinen väitöskirja, jossa minut mainitaan acknowledgementeissä. Eka oli tietty H:n.



Ennen väitöstilaisuuden alkamista Xuhui on vielä suht rela.

Täällä Hollannissa väitöstilaisuus on aika erilainen homma kuin koto-Suomessa. Opponentteja on yhden sijasta seitsemän. Kuulostaa kamalalta? No, helpotuksena koko väitöstilaisuus saa kestää vain tunnin. Kun tunti on kulunut, tulee virkailija lyömään isolla kepillä lattiaan, ja sitten homma on ohi, vaikka olisi jäänyt lause kesken.



Opponentit marssivat saliin. Huomatkaa myös hassut hatut. Täällä tohtorinhattu on tosiaan tuollainen myssykkä.



Professorit van Wees, Koopmans ja Maekawa.



Professori Bauer (eli tuttavallisesti prof. G, H:n pomo), Rector Magnificus ja professori Nazarov.

Juttelin Xuhuin puolison Veran kanssa ennen tilaisuuden alkua. Odotus oli, että seitsemästä opponentista pari olisi lukenut väikkärin kunnolla ja kysyisi tiukkoja kysymyksiä, loput taas keskittyisivät väittelijän propositioiden reposteluun. Täällä kun väittelijä väitöskirjansa lisäksi esittää 10 erillistä väitettä eli propositiota, jotka voivat olla muutakin kuin fysiikkaa. Esimerkkinä tästä Xuhuin väitteet numero 5 ja 6:

5. Employing the path integral technique to solve diffusion problems is like cracking a nut with a sledgehammer. But the cracking is effective and complete.

6. Selfless good deeds do not exist. (F. Nietzsche in Jenseits von Gut und Böse, Joey Tribbiani in Friends.)

Ei se sitten mennytkään ihan niin.



Prof. Nazarov leikkii taskutietokoneella (jonka hommasi huomattuaan H:n N95:n, kilpavarustelua labrassa) ja professori Klapwijk opponoi. Kysymisvuorossa oleva proffa laittaa aina hatun päähän, muut pitävät hatun pöydällä. Paitsi rector magnificus, jolla on koko ajan hattu.

Kaikki opponentit paitsi proffa G kysyivät yllättäen vaikeita sisältökysymyksiä. Xuhui oli välillä ihan hätää kärsimässä. Jotkut kysymyksistä (ja opponenttien aksenteista!) olivat niin outoja, että koko sali joutui odottamaan hiirenhiljaa, josko väittelijä pitkän hiljaisuuden jälkeen saisi sanan suustaan. Vera väänteli käsiään vieressäni, ja minunkin kämmeneni kostuivat hiestä.



Xuhui selventää, Fabian kuuntelee tarkkaavaisena.

Vihdoin tunti alkoi lähetä loppuaan, ja tuli prof G:n opponointivuoro. Prof G viittasi kysymyksessään tuohon aiemmin mainittuun väitteeseen numero viisi, ja kysyi: "But why would you want to crack a nut?"

Väittelijä ja opponentti keskustelivat muutaman minuutin siitä, josko pähkinänsärkemisen varsinainen motiivi on pähkinän syöminen vai uteliaisuus sisällöstä. Myös eri pähkinälajikkeita sivuttiin.



Kesken tämän loppukevennyksen tuli sauvalla varustettu täti iskemään pelin poikki ja varsinainen väitöstilanne oli ohi.



Opponentit menivät kokoustamaan, ja väittelijä sai vihdoin hengähtää. Pikaisen kokoustamisen jälkeen professorit signeerasivat uuden tohtorin todistuksen



joka sitten juhlallisesti ojennettiin hienossa tuubissa väittelijälle.



Prof G piti vielä tuttuun tyyliinsä hyvinkin pilkallisen onnittelupuheen, jossa muistettiin mainita uuden tohtorin vaaleanpunaiset paidat, hiihtotaito ja luonteenpiirteet, ja sitten professorit kaavuissaan poistuivat paikalta.



Onneksi olkoon sitten vain, tohtori Wang!



Illalla on vielä tietysti karonkkajuhla; odotettavissa lisää enemmän tai vähemmän pikkuilkeitä puheita ja maljojen nostelua.

(Kuvat: H. ja mä. Kumpi milloinkin.)