Ei tämä elämä nyt ainakaan helpotu

Vuodenvaihde lähestyy, mutta maailma ei selkene. H todennäköisesti jatkaa pätkäsopimuksilla Lundissa, mutta matkustusrahat Delftin ja Lundin välillä jäävät pois, ja nyt kun se ainoa väliä lentänyt halpis Sterlingkin on konkassa, ei voi enää suhata muutaman viikon välein kahden kaupungin välillä. Minun ei kannata lähteä perään, kun ei ole vielä vakisopparia ja se Ruotsissa asuminen voi tyssätä keväällä, ja joutuisin sitten jättämään nykyisen koulun kesken ns. turhaan.

Toisaalta jos ja kun H jatkaa Lundissa vuodenvaihteen jälkeen ilman mitään rahnaa Delftistä, varsinkin kun omat tuloni rajoittuvat muutamiin satasiin silloin tällöin, ei meillä enää ole varaa nykyiseen asuntoomme täällä. Tämä tarkoittaa, että minä etsin nyt halpaa pientä asuntoa Haagista koulun läheltä* (max. puolen vuoden sitovalla sopimuksella, joten niitä on harvassa) ja teen päässäni listaa niistä kaikista tavaroista, joista pitää luopua.

Näin täällä. Eipä paljon naurata.

Ensi vuonna mahdollisuuksia on sitten ehkä 3:

a) H saa pysyvämmän paikan Lundista ja muutamme Skåneen, jolloin minä yritän vaihtaa koulua

b) H saa rahoituksen Suomen akatemialta ja muutamme piäkaupunkiseudulle, jolloin minä joko yritän vaihtaa koulua sinne, opiskelen HY:n opintojani eteenpäin tai haen töihin

c) Akateeminen maailma hyljeksii meitä ja H alkaa etsiä jotain ihan muuta

Pari kuukautta sitten vääntäessämme taas tästä asiasta sanoin, että minun kannaltani pahin on se jos en vielä vuodenvaihteessakaan tiedä, miten ja kuinka kauan epävarmuus kestää ja milloin se vakinaisempi asuinpaikka voisi löytyä. No, niin siinä sitten nyt kuitenkin kävi ja lisäksi pitää vielä kai lähteä tästä kauniista kodista. Oh well, itsesääli off ja asunnonhakuun.

* Saisi se muuallakin olla, mutta Haagissa asumalla säästäisin vielä junamatkakulutkin.