Bertha

Hollannin peruskurssilla meillä oli luokalla Bertha. Bertha oli (ja varmaankin on yhä) pieni, pyöreä mummeli Perusta, ollut Hollannissa jo kolmisenkymmentä vuotta. Bertha työskenteli erään espanjankielisen maan suurlähetystön kokkina, oli naimisissa ja kasvattanut kolme lasta. Lapsenlapset olivat jo niin hollannistuneita, että mummun ja heidän kommunikaatio ei tahtonut pelata. Siksikin Bertha oli kurssilla.

Hollantia Bertha ei koskaan ollut tullut oppineeksi, ainakaan kirjoitettua kieltä. Aika pian kävi ilmi Berthan isoin ongelma; lukeminen ei oikein sujunut, ei hollanniksi eikä äidinkielellä. Juttelu sujui, kunhan puhuttiin verkkaisesti. Takapenkistä hän kommentoi mielellään muidenkin juttuja hyväksyvillä välihuudahduksilla. Kun kurdityttö Kani kertoi, ettei koskaan ollut ollut diskossa, kajautti Bertha "Hieno tyttö!" Kun minä mainitsin kirjoittaneeni kirjeen mummolleni, kuului oitis "Hyvä tyttö! Kunnon tyttö!"

Berthan mies tuli joskus hakemaan häntä tunnilta. Salvatore oli pieni ja leveä eteläitalialainen ukko, lakki päässä, tervehti meitä aina ystävällisesti. Kurssin lopettajaisia meidän oli tarkoitus juhlistaa olusilla, ja Berthankin piti tulla. Salvatore ei kuitenkaan päästänyt, ja kuten Bertha kerran keskustellassamme avioliittoasioista kertoi, heilläpäin mies oli pomo.

(Ajattelin tehdä uuden kategorian, ihmisiä. Jos vaikka kirjoittaisin muistiin täällä kohtaamiani. Satatuhatta on kohta täynnä blogin kävijälaskurissa! Jos huomaat olevasi sadastuhannes, kerro kommenttilaatikkoon kuka olet. Kiitos!)