Lähdin aloittamaan osaltani R'damin filmifestarit. Sateenvarjoni hajosi tuulenpuuskassa jo Binnenwaterslootilla, joten asemalle päästyäni olin litimärkä, ja villasukatkin ehtivät vettyä pahan kerran. Rotterdamin pilvenpiirtäjien muodostamissa tuulitunneleissa sade piiskasi suoraan päin naamaa ja kauluksesta sisään. Doelenilla minua odotti kymmenien metrien jono, jonka ensin naivisti luulin ohittavani - olinhan ostanut kaikki liput etukäteen intttternetistä, ja halusin nyt vain lunastaa ostokseni - mutta pian kävi ilmi että kyseessä oli juuri oma jononi. (Jostain syystä käteisellä shoppaavien jono oli huomattavasti internet-ostajien jonoa lyhyempi. Kyllä se tietotekniikka nopeuttaa ja helpottaa elämää!)
Jonotin 55 minuuttia. Sain lippuni ja juoksin sateessa muutaman korttelin matkan Luxoriin, jossa ensimmäinen leffa oli juuri alkamassa. Jäljellä oli vain kehnoja hajapaikkoja. Vieressäni istui venäläinen tyttökaksikko, joka elokuvan alettua pöyristyi ja kysyi minulta "Why are all the texts in Dutch?" Vastasin varmaan vähän epäkohteliaasti että onhan tämä hollantilainen festari. Leffaa ymmärtämättömät päättivät käyttää koko kaksituntisen keskenään pälättämiseen, eikä suhina tai syyttävä katse saanut heitä vaikenemaan.
Venäjänkielisen kälätyksen lisäksi salissa raikui viisi kertaa The Nokia Tune. Onneksi itse leffa ei ollut makuuni, joten mitään ihan kamalaa vahinkoa ei päässyt sattumaan. Leffa oli Kurosawa Kiyoshin Tokyo Sonata, pieni leffa jonka pituus oli liiallinen. Ihan kaunis ja hyytävä, mutta yksi niistä japanilaisista elokuvista, joiden kimppuun editoria ei ollut päästetty lainkaan. Jos minä tekisin kohtaussarjan, jonka tarkoitus olisi kertoa, että isä tulee töistä tehtaasta kotiin, kuvaisin ehkä isän laittamassa haalaria kaappiin, leimaamassa korttia portilla, avaamassa kotiovea. Kurosawa taas näytti myös riisuuntumisen, pukemisen, kengännauhojen solmimisen, kaapin lukitsemisen, kaikkien työtovereiden hyvästelemisen, kävelyn käytävää pitkin ulko-ovelle... no, you get the point. Pakko myöntää, että pitkästyin.
K-ä-ä-k toivottavasti seuraava leffavisiitti sujuu paremmin! Hyvä kommentti tuo "why are all the texts in Dutch?", haha! Ihan hyvin vastasit, varmaan jossain ohjelmalehtisessäkin kerrotaan millä kielellä tekstitykset ovat. Olivatko ne ryss.. anteeks venäläiset blondeja?
VastaaPoistaTäälläkin k*tweer, jo toista päivää.
VastaaPoistaHa haa, muistuinkin tästä mieleeni,miten olen kerran 1980-luvulla nähnyt jonkun Akira Kurosawan leffan kreikankielisin tekstein! Silloin elämystä oli pilaamassa vieressäni istunut pistaasipähkinöitä napostellut porsas.
Aijai... ettei vaan Kurosawa olis matkineet esim. tiettyjä ranskis-ohjaajia ("kuinka vieraannutamme katsojan ja tapamme hänet samalla tylsyyteen" -metodin kultaiset noutajat).
VastaaPoista
VastaaPoistaai semmonen leffa...ja semmoset tyttelit...tajuan ettei innostanyt.
No kun mulla on nykyään vähän sellainen mentaliteetti, että jos maksan 9 euroa leffasta, pitää salissa olla parempi leffankatsomisolosuhde kuin omassa olkkarissa. Ne vieressä istuneet blondit (juu, toki blondit) olisivat voineet mennä vaikka paariin jatkamaan, ei olis tarvinnut toisten leffaan luoda ylimääräistä venäjänkielistä soundtrackia.
VastaaPoista(Leffateatteriin meneminen on toisaalta ainoa tapa, jolla saan itseni nykyään edes yrittämään keskittyä koko elokuvaan. Jos katson kotona jotain, roikun koneella samalla ja sitten jää tajuamatta puolet..)
Mun parhaat leffa väärällä kielellä -kokemukset on yhä nämä venäjäksi ja puolaksi dubatut Eddie Murphy -komediat eurooppalaisissa pitkän matkan busseissa. Sama miesääni dubbaa kaikki roolit!