Mä voisin taas vaihteeksi valittaa hetken aiheesta kolmen maan loukku ja sen sivuvaikutukset. H on ollut tämän viikon kotona ja lähtee taas ylihuomenna. Seuraavan kerran tapaamme helmikuun lopussa Suomessa. Huhtikuuta odottelen kuin kuuta nousevaa, kun silloin pitäisi kuulla, josko H saa viiden vuoden diilin Suomeen. Lataan nyt siihen ihan liikaa toiveita ja odotuksia - homma ei ole mitenkään varma, kuten eivät nuo hommat koskaan. Selaan Oikotieltä asuntoilmoituksia pääkaupunkiseudulta ja mietin, mitä kaikkea sitä voisikaan Suomessa tehdä. Ja sitten tulee puhelu Fleurilta tai Raoulilta tai tulee mieleen koulu täällä ja miten sen voi jättää... mutta samalla kovasti kaipaan täältä jo pois.
En jaksa elää jatkuvassa väliaikaisuudessa. Voisin minä taas tänne varmaan sopeutuakin, jos tietäisin, että täällä se tulevaisuus tulee olemaan. Mutta kun tilannehan on se, että tulevaisuus pitemmällä tähtäimellä tulee joka tapauksessa olemaan muualla, todennäköisimmin joko Suomessa tai Ruotsissa.
Ensi viikolla avautuu taas Taikin ja Lahden haku, parempi kai tällä kertaa lähettää paperit sisään. Olen yritellyt Göteborgiinkin, mutta sieltä eivät vastaa yhteydenottoihini. Tutkinto on revittävä nyt kasaan joka tapauksessa, se on vissi. En vain halua olla täällä tässä tilanteessa enää kahta vuotta koulua suorittamassa. Varsinkin, jos H nyt saisi sen paikan Suomesta, en todella osaisi jäädä tänne olemaan keskenäni. Sehän nyt olisi jo ihan naurettavaa se.
OK, tämänkertainen valivali ohi, palataan asiaan taas ensi kuussa..
Sanon saman kuin sanoin livenäkin: Kyllä elämä kantaa.
VastaaPoistaRohkeutta ja päättäväisyyttä pitää toki olla.
VastaaPoistaNäin on. Nähdään varmaan sitten helmikuun lopussa! Olen näillä näkymin tulossa Hesaan 27 tai 28.2...
JarkkoS: kantaa kantaa, kunhan kantaisi oikeaan suuntaan.. (ai, minäkö kärsimätön?) :-)
VastaaPoistaPetri: onko tuossa sun ajankohdassa sumplimisvaraa, saatetaan olla Kotkassa tuossa kohtaa tai jotain.. no, sumpli H:n kanssa. Mä olen siellä H:n tutkijankämpällä bunkkaamassa 21.2. - 1.3. ja sitten onkin oma loma jo loppu ja pitää vilahtaa takas Hollantiin.
No pirkules. Tuuliajollako siellä ollaan ;)
VastaaPoistaSuomeen takaisin niin että hippulat vinkuu ja perhettä perustamaan.
Saa suorittaa.
VastaaPoista:-D
Ajattele nyt, ei enää:
VastaaPoistaPyretriiniä/Permetriiniä 1l per neliö sokeritoukkien tappamiseksi "joita ei kellään muulla ole"
Puolenpäivänpituisia "keskusteluita" päivänselvistä asioista
Nasevia sanoja kuten "voordeelabonnement" (voi hyvä isä sentään..)
Poliiseja joilla on kummalliset koppalakit (aina tulee sääli kun näkee)
Sinisiä kirjekuoria postilaatikossa joltain epämääräiseltä lastauspalvelulta (mikä sekin lienee, oon heitellyt kaikki roskiin ;)
2-ote hanoja (mikä ihme siinäkin on)
Epäluotettavaa CV-keteliä (lyhyesti -kele) joka laukeaa juuri kun olet suihkussa
NS:ää joka on myöhässä juuri silloin kun olet kiirehtänyt asemalle hiki hatussa
Itseasiassa suomihan on paratiisi verrattuna tähän!
Ainoa mikä voisi nollata koko homman on Tapani Kansa. Tänään.
T:lle, H:lle ja kaikille muillekin tiedoksi:
VastaaPoistaYlläolevan (ellei joku ehtinyt väliin) tarkoituksena ei ole alentaa tämän blogin tasoa, vaan koettaa helpottaa Jaakobin painia huumorin keinoin.
Tämä oli vakaa tarkoitukseni.
Tarkoitus pyhittää keinot - sanovat ihmiset joita en osaa arvostaa.
Ja mun kun piti just tulla sanomaan, että Jarkko on niin hauska että sillä pitäis olla omakin blogi! Mutta ehkä mun kannalta mukavinta saada kommentit tänne, kun ihmiset perustavat omia blogeja niin sitten ne kirjoittavat vain niihin...
VastaaPoistaMeillä ei ole sokeritoukkia, mutta meillä on kotisiiroja ja tuhatjalkaisia.
Monen tunnin turhia keskusteluja kohtaan joka päivä koulussa. Ei ole niin itsestäänselvää asiaa, etteikö siitä voitaisi varmuuden vuoksi palaveroida kuitenkin tuntikausia. Ja joka asiaan on jokaisella osallistujalla piiiiiiiitkällinen mielipide.
Meiltä katosi kerran vedenpaineet kun olin suihkussa. Ei ollut kiva! Jäi hoitoaine päähän.
NS on Delftin kohdalla myöhässä ihan aina.
Lastauspalvelun kaavake pitäis täyttää tänään. :-/
Mutta sitten lisään vielä listaasi:
Ihmisiä, jotka tönivät joka jonossa ja kiilaavat ihan häpeämättä.
Lapsia, jotka pelaavat jalkapalloa raitiovaunussa eikä kukaan komenna lopettamaan.
Koiranpskaa ympäri jalkakäytäviä.
Poliiseja, jotka ymmärtävät katupössyttelyn päälle, mutta sakottavat, kun fillarin takavalon patteri on loppu.
Automaattikassoja, jotka jumittavat juuri kohdallani, joka kerta.
On täällä kyllä hyviä puoliakin, on on, lupaan miettiä muutamia heti ensi viikolla..
Tuuli: Vaikka valitusketju jo suljettiinkin niin jatkanpa silti omaa yt-valitustani. Meillä on yt-lätinät edelleen kesken ja nyt en oikein tiedä, että miten päin olisi? Silloin kun marraskussa sain tiedon, että potkut ovat tuloillaan niin olin tyystin tolaltani pitkän aikaa. No, nyt taas pelottaa, että jospa en saakaan potkuja! En ole kolmen maan loukussa, mutta jotain samaa tässä minunkin tilanteessani on. Toisaalta olen tuohon nykyiseen työhöni jo korviani myöten kyllästynyt ja toisaalta taas olen jo sen verran laitostunut, että tutun ja turvallisen jättäminen tuntuu hankalalta. Saan kyllä poispotkijaisiksi 18kk:n palkan joten ei tässä nyt ihan heti taivasalle joudu. No, katsonpa nyt ensin kuinka tuossa yt-komediassa käy ja murehdin vasta sitten.
VastaaPoistaMuikeaa jatkoa kaikesta huolimatta:-)
Harri, just tänään mietin että mitähän sinulle mahtaa kuulua kun ei ole vähään aikaan täälläkään näkynyt.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä tuon dilemman tutun ja turvallisen vs. vapauden välillä. Varsinkin kun toi taloustilanne ei nyt näytä siltä, että hyviä työpaikkoja varsinaisesti kasvaisi puissa. Mutta toisaalta tuo 18kk:n liksa antaa aika mukavasti pelivaraa! Mietitkö ihan alanvaihtoa: historian ja valtiotieteiden tutkinto plakkariin ja tutkijaksi...?
Olen kyllä käynyt lueskelemassa, mutta ei ole tullut kommentoitua kun olen tässä kokoillut itseäni ja pohtinut syntyjä syviä;-)
VastaaPoistaJuu, alanvaihto taitaa olla ainoa vaihtoehto niin käytännön kuin motivaatiosyistäkin. Tutkijaksi ryhtyminen kuulostaa innoittavalta ja ylevältä vaan taitaa olla muutama mutka matkassa. Nykyään tuntuu siltä, että pitäisi olla tohtori viimeistään kolmevitosena jos kuvittelisi jotain uran tapaista luovansa, eikä nuo hissa ja valtiotieteet taida muutenkaan olla ihan sieltä elättävimmästä päästä. Mahtaisinko edes sopeutua ikuiseen epävarmuuteen ja satunnaisiin pätkäprojekteihin? Toisaalta epävarmaahan kaikki nykyään on. Lisäksi tämä keski-ikäistyminen on tuntunut tuoneen mukanaan ties mitä itserakennettuja emmä osaa, ei siitä kuitenkaan mitään tuu jne. esteitä:-( Nuorempana oli sikäli helpompaa, että ajattelu seurasi toimintaa (jos yleensä seurasi) eikä päin vastoin:-D
Ikuinen pätkäelämä on kyllä akateemisen työelämän pahimpia varjopuolia, että sikäli en kyllä suosittele..
VastaaPoistaVoimia pähkäilyihin kuitenkin! "Asioilla on taipumus järjestyä", vai miten se nyt oli.