Turistina

Sunnuntaina heräsin liian lyhyiden yöunien jälkeen juomaan kannullisen kahvia. Yhdentoista kieppeillä poistuin hotellista ja tapasin J:n, joka ajeli 's Hertogenboschista turismiseurakseni. Harhailimme ympäri hyvin tyhjää ja hiljaista Arnhemia. Kaupunki oli siis tosiaan kuin hollantilainen kaupunki sunnuntaina pahimmillaan; kaikki liikkeet, kahvilat ja ravintolat kiinni, ihmisiä ei näy missään, sateen uhka leijuu ilmassa.

Löysimme Airborne Pleinin ja sen kuuluisan sillan. Silta näytti siltä kuin kuvissakin, ja Reinin virtaus oli vilkas. Rannalla joku mies oli leiriytynyt polttamaan roskia tai tiesmitä, emme menneet lähelle ihmettelemään. Joku eksynyt merimetso haahuili joen varrella. Sillan vieressä oli infopiste, jossa kerrottiin operaatio Market Gardenista ja havainnollistettiin hommaa hienoilla grafiikoilla. Niissä hakaristipallot saartoivat yhä uudelleen britti- ja puolalaispallot, puolalaispallot yrittivät joen yli veneillä, taivaalta putosi lisää brittipalloja saarrettavaksi jne.

Arnhemissa harhailu jatkui. Missään ei yhä ollut ketään. Päädyimme lounaalle Musis Sancrumiin, missä olin edellisiltana ollut niissä kuurobileissä. Sitten päätimme lähteä tutustumaan Nijmegeniin - ehkä sieltä löytyisi viihtyisämpää meininkiä turisteille?

Kyllä sieltä löytyikin. Nijmegen oli ihan hämmästyttävän eloisa ja kiva ja kaunis. Siellä oli jopa - kuvitelkaa, Hollannissa! - pinnanmuotoja ja mäkiä! Parituhatvuotias mukava kaupunki, kivoja pubeja, terasseja, kauppoja. Kaupat olivat toki kiinni ja terasseilla olisi ollut liian kylmä. Mutta ei se mitään, kaupungilla harhailu oli silti hauskaa. Kirjaimellisesti harhailu, kompassista ja GPS:stä huolimatta kävelimme minuuttikaupalla väärään suuntaan autoa etsiessämme... enkä tällä kertaa ollut sitten minä navigoimassa.

Nijmegenistä suuntasimme Uden-nimiseen pikkukylään, jossa Erja Lyytisen keikka piti alkaa joskus kuuden jälkeen. Laskimme ehtivämme sinne noin seitsemäksi, ja oletus oli, että "eihän mikään bändi aloita siihen aikaan kun keikan ilmoitettu aika on." Udenissa klubi löytyi hetken ihmettelyn jälkeen. Meidän lisäksemme paikalla oli kokonaista 23 katsojaa + bändi. Luulimme jo tulleemme juuri ajoissa, kun yhtye ja Erja kipusivat soittamaan, mutta muutaman biisin päästä koittikin jo viimeinen kappale ja tajusimme missanneemme koko keikan ensimmäisen setin. No... seuraavalla kerralla osaa sitten mennä sunnuntaikeikalle ajoissa.

Erja oli kuitenkin hyvä, vaikka kaikki se varsinainen bluesmättö jäikin nyt kuulematta. Kehaisin keikkaa hälle hyväksi, ja hän tuli juttelemaan, kun tajusi minut suomalaiseksi. J yritti vieressä näyttää hollantilaiselta ettei olisi joutunut tilanteeseen mukaan - pelkäsi kai että seuraavaksi kärkyn Erjalta nimmaria tai jotain muuta noloa.

Paikka, Razzoo, oli jonkinlainen New Orleans -tyylinen klubi, kodikas ja vähän turhankin valoisa blueskapakaksi. Ruoka oli cajunia hollantilaisittain. Jäimme vielä syömään ja sitten J:n piti heittää minut Den Boschin asemalle, mutta jostain syystä hän sai päähänsä viedä minut Delftiin asti. Mistä olin kovasti kiitollinen, sillä viikonlopun kuvat olivat vielä käsittelemättä ja niiden piti olla aamulla klo 8:50 valmiit. Ajoimme aika rauhallisia teitä tänne Zuid-Hollandiin - jotenkin yöllä on muuten loistavaa olla automatkalla, varsinkin kun ohitetaan isoja kaupunkeja ja outoja maisemia - ja olin kotona jo ennen puoltayötä. Kuvat käsiteltyäni pääsin "jo" kahden jälkeen nukkumaan.

Oli jotenkin älyttömän hauskaa olla pitkästä aikaa turistina Hollannissa. En ole ehtinyt / jaksanut pitkään aikaan käydä tutustumassa mihinkään uusiin paikkoihin. Nijmegen viehätti, ja oli se Arnhemkin sen verran mukava, että varmaan se vilkkaampana päivänä olisi viihdyttänyt pidempään. Olin tosin sen verran väsynyt, että meininki oli aikamoista haahuilua sekä juttujen että kulkemisen osalta. Sellaista se ny joskus on.

En oikein ottanut turistipäivänä kuvia - oli kai tullut kuvattua ihan tarpeeksi edellisenä päivänä - ja nekin vähät jotka otin, ovat niin tyypillisiä turistikuvia etten jaksa niitä edes mihinkään ladata. Tällaista tää on, nyt kun kuvaa opiskeluikseen / työkseen, ei meinaa jaksaa vapaa-ajalla kuvata ollenkaan.

Edit: Pari lisäjuttua, jotka unohdin tajunnanvirrasta. J:n vuokra-autossa oli rikkinäinen ikkuna (raggarit!) ja tomtom, joka puhui John Cleesen äänellä. “In 800m, or what I used to call ½ a mile but now we have to call 800m because of that little bastard Napoleon, turn left….”.