Tänään tapahtui kaksi asiaa.
Suomen Akatemia sanoi H:lle kiitos, mutta ei kiitos. Hänellä siis ei ole mahdollisuutta jatkaa uraansa Suomessa, vaan kaikki jää Ruotsin varaan.
Göteborgin yliopisto sanoi minulle kiitos, mutta ei kiitos. Minulla ei siis ole mahdollisuutta jatkaa foto-opintojani Ruotsissa, vaan kaikki jää Suomen varaan (tai sitten jään tänne, missä H:lla ei myöskään ole oman alan töitä).
Umpisolmu.
Perjantaina olin baanalla noin 20 muun suomalaisen naisen kanssa. Kävimme syömässä ravintola Julianassa Haagissa - tosi kallista, eikä vegeruoka ainakaan mitenkään huippuhyvää - ja sitten terdellä. Yöllä päädyimme vielä L:n kanssa Delftiin Klompin terassille, missä tuli istuttua sitten sulkemisaikaan asti.
Eilisestä tuli siksikin laiska päivä. Kävin kirjastossa ja kaupungilla ja katselin jääkiekkoa tv-kaistalta. En saanut yhtään kouluhommaa aikaiseksi, mikä tarkoittaa, että tänään on tehtävä muutama kuva ja yksi layout. Ulkona sataa.
Bea Arthur on kuollut. Katselin hänen muistokseen youtubesta Tyttökultien parhaita.
Aamun taidehistoriatunti, jolta myöhästyin 40 minuuttia. Aikaiset aamuherätykset. 10 tunnin koulupäivät. Luokkatoveri, joka jostain ihmeen syystä aloittaa jokaisen lauseen sanalla "Because". Hollannin rautatiet. AlbertHeijnin sekavat hyllyt. Huominen graafisen suunnittelun tunti jo valmiiksi. Vapaapäivättömät viikot. Se, etten saa mitään aikaiseksi interaktiivisen median tunneilla. Akatemian olematon atk-ylläpito. Kylmä keli. Siivoamaton kämppä. Se, ettei jaksa laittaa kunnon ruokaa.
Prkl. Syön pizzan ja menen kylpyyn ja sitten katson leffaa ja juon kolajuomia. Ettäs tiedätte.
(Kunhan nyt ensin pääsen täältä akatemialta kotiin asti.)
"Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan länsimaat voisivat ottaa oppia Kiinasta, jossa on tiukka keskushallinto ja jossa asiat tapahtuvat nopeasti, kun kommunistipuolue niin päättää."
Delft on tosiaan ottanut varaslähdön kesään. Lauantaina oli jo perinteinen antiikkikirppis kaupungin kaduilla, ja sunnuntaina harrastelijabluesbändit soittivat eri terasseilla. Löysin kirppikseltä Metzin toimivan nuijasalaman viiden euron hintaan - nyt on sitten salama Hasselbladeillekin. Joskus eivät myyjät tunne myymiensä esineiden arvoa..
Kaksi kirppismyyjää oli joukosta poissa. Indonesialaistyyppisiä esineitä kaupannut setä ja se täti, jolla oli sekä peltipurkkeja että fotokamaa, ja jolta ostin värikehityssarjan viime vuonna. Heidän pöydillään oli vain hautajaiskukkia, muistovalokuvat ja kirjat, joihin kaupunkilaiset saivat jättää muistosanansa.
Lauantai meni muuten aika unisissa merkeissä. Heräsin jonkinlaiseen allergiakohtaukseen ja lopulta otin Zyrteciä, mikä totutusti aiheutti koko loppupäiväksi sumuisen ja unisen olon. Sunnuntainakin tuntui vielä olevan usvaa (ja räkää) päässä. Siispä en saanut kovin paljon kouluhommia eteenpäin.
H lähti tänä aamuna taas Lundiin ja koti tuntuu vähän tyhjältä. Eipä tässä tosin ehdi kovasti kotona ollakaan; joka päivälle on kouluhommia ja parille illalle sosiaalista elämää.
Ravintolan kisu on lättynä ikkunaa vasten.
Tästä opiskeluviikosta puuttui maanantai, ja silti oli vähän hemmetin rankkaa. Yöunet jäivät taas vähän turhan vähiin ja nyt on naatti olo. Tuli tehtyä vain muutama kuva:
Tämä oli tehtävään Special Camera. Idea oli käyttää jotain erikoista kameraa ja ottaa sille tyypillisiä kuvia. Tässä Hollannin maisemaa ikuistettuna muovisella Holgalla. Filmi on Proviaa xprona.
Tämä taas kuuluu sarjaan How not to make a portrait. Kuvassa Raoul ja Coco ylivalotettuna kuvan kameran salamalla, perusvalona kaksi softboxia (oikealla ja vasemmalla).
Mitä muuta? No, Wildersin PVV on noussut galluppien mukaan maan suurimmaksi puolueeksi, ja luokkatoverini puuhaavat maastamuuttoa. Kolumnit spekuleeraavat jo Wildersin pääministeriydellä.
Marloes täytti korkeat 20 vuotta ja suri teinivuosiensa ohimenoa tarjoamalla meille opiskelijakommuunissaan mojitoja.
HH Dalai Lama tulee Amsterdamiin luennoimaan bodhisattvoista. Varasin jo itselleni paikan luennolta.
Neuvottelimme vapunpäivän eli kuningattarenpäivän jälkeisen perjantain vapaapäiväksi. Pitkä viikonloppu siis taas tiedossa kahden viikon päästä.
Kävimme eilen Brysselissä katsastamassa uuden Star Trekin. Kyseessä oli Euroopan ensi-ilta, ja paikalla oli kaksi näyttelijääkin; Leonard "Bones" McCoyta esittävä Karl Urban ja Hikaru Sulua näyttelevä John Cho.
Urbanin ja Chon lauluesityksen (!) jälkeen itse filmi alkoi. Paikalla oli satoja trekkieitä ja nörttejä (pahimmat/parhaimmat univormuissa), joten välillä vuorosanoja oli vaikea kuulla hihkumiselta. Kuvia ei voinut ottaa, sillä jopa kännykät oli piratoinnin pelossa takavarikoitu ovella.
Leffan koko juonesta en jaksa tässä kirjoittaa kuvausta - kunhan filmi saapuu varsinaisiin teattereihin ensi kuun alussa, on juonikuvauksia varmaan netti väärällään, mutta sanon vain että olipa se hämmentävä tapaus. Elokuvassa oli elementtejä, joita arvostin, mutta samalla myös sellaisia, jotka todella jäivät kaihertamaan.
*******
Seuraa SPOILEREITA, joten jos et halua pilata yllätystä, älä lue eteenpäin!!!
*******
Pahimmat järkytykset tässä:
Pienempiä harmituksia:
Sitten hyvää:
On tuossa siis vähän pureskeltavaa. Kas, näyttääpä sitä paitsi siltä, että negatiivisten pointtien lista on pidempi. Saa nähdä, miten mieli muuttuu mahdollisella toisella katsomisella.
Arkiaamut ovat jokseenkin hankalia neljän päivän vapaan jälkeen. Päästäisviikonloppu oli vähän odotettua rauhallisempi, kun Tanskan-vieraat jättivätkin väliin. Tuli lepäiltyäkin, ja nukuttua pitkään. Nyt edessä erittäin kiireinen loppuviikko, sekä koulun että muiden menojen osalta.
Lämpötila kävi melkein helteen puolella, mutta nyt on taas viileää. Huomenna kai taas lämmintä. Nopeaa vaihtelua. Amsterdam oli aikamoinen sensory overload taas pitkästä aikaa. Pidän kyseisestä kaupungista, mutta turistialueilla haahuaminen ruuhkaisena kesälauantaina on kyllä aika rankkaa. Liikaa ihmisiä, liikaa melua. Onneksi oli Vondelparkin keidas siinä keskellä.
Mulla on kaamea lista tekemättömiä pieniä asioita, jotka piti päästäisloman aikana hoitaa, mutta joihin en edes kajonnut. Pöh.
Mietin pyörän tuunaamista. Onkohan aivan järjetön projekti vaihtaa fitness-fillariin dropit eli kippurasarvinen tanko suoran tangon tilalle? Tulisi varmaan ainakin paljon vaihdettavia osia.
Tänään lämpötila kipusi 24 asteeseen ja minä kävin katsomassa valtamerta. Hoek van Hollandissa näin koiranpennun, vanhan koiran, jonka takapää oli sidottu jonkinlaiseen koirien rullatuoliin, kalastajasetiä, matkustaja-aluksia tulossa Englannista, meduusoja, rapuja, hiekkalinnoja, rahtilaivoja ja yhden vesipyssytervehdyksen satamaan saapuvalle alukselle. Otin kuvia muovikameralla filmille.
H tuli iltapäivällä kotiin ja illalla kävimme avaamassa terassikauden Doerakissa Mikon kanssa.
Huomenna tapaan Yurin Amsterdamissa jo kello 11, joten on laitettava kello herättämään. Tänään heräsin puolenpäivän maissa.
Sirokolta bongattu parisuhdemeemi.
Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Muutaman kuukauden tunnettiin silleen "it's complicated" -statuksella ja sitten aloitimme seurustelun. Varsinaisia "vain kavereita" ei olla kai koskaan oltu.
Kuka pyysi ketä ulos?
H pyysi minua kohdattuamme ensin virtuaalisesti sfnet.huuhaassa.
Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Akateemisessa kirjakaupassa. Eikö olekin sopivaa.
Kuinka vanhoja olette?
32 ja 36.
Kumman sisaruksia näette enemmän?
Kummankin ihan liian harvoin. :-( Yleensä Suomessa käydessämme nähdään kumpiakin. Ehkä H:n vähän harvemmin koska H:n veli asuu vielä kauempana kuin mun sisko.
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Ei.
Entä lemmikkejä?
Meillä on Savu, pieni kääpiöhamsteri.
Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Tällä hetkellä tämä vuoden kestänyt erillään asuminen ja se, että emme ole muutamaan vuoteen voineet suunnitella elämää kovin pitkälle.
Kävittekö samaa koulua? Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Ehei. H:n juuret ovat lännessä, minun idässä. Samassa maassa mutta ihan eri puolilla sitä.
Kumpi on älykkäämpi?
Vaikea sanoa. Matemaattisessa hahmottamisessa H on ehdottomasti huomattavasti parempi kuin minä, kielellisessä taas päinvastoin.
Kumpi on herkempi?
Riippuu ihan asiasta. H on herkempi maailman pahuudelle ja tekeekin asioille jotain. Mä taas suren yksilökohtaloita enemmän. Ainakin näin luulisin että tämä menee.
Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Tuossa torin intialaisessa. Suomessa käytiin Kampin Mt. Everestissä.
Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Japani. Me ollaan reissattu yhdessä paljon, mutta yleensä Euroopassa. Viime marraskuussa päästiin vihdoin kauemmas.
Kummalla on hullummat eksät?
Eiköhän meillä kummallakin ole ihan normaalit.
Kummalla on pahempi temperamentti?
Minulla kyllä varmaan. H on aika rauhallinen, mutta sitten kun hermostuu niin on oksat pois. Mä taas äsähtelen joskus pienistäkin asioista.
Kumpi laittaa ruoan?
Kumpi milloinkin, tai sitten yhdessä.
Kumpi on sosiaalisempi?
Ehdottomasti minä. Mulle on muiden seura huomattavan tärkeää, ja koetan kerätä ihmisiä ympärilleni. H tykkää myös ihmisistä, mutta pärjää ihan hyvin itsekseenkin.
Kumpi on siisteysintoilija?
H. Mä päädyn ihan hirveään kaaokseen aina kun olen yksin kotona. Sitten siivoan just ennen H:n kotiinpaluuta. Paitsi jos on niin kauhea kiirus etten edes ehdi, ja sitten hävettää.
Kumpi on itsepäisempi?
H. Mä luovutan paaaaljon helpommalla.
Kumpi vie suuremman osan sängystä?
No toinen on iso mies ja toinen pieni nainen, että siitä luonnollisesti voi päätellä.
Kumpi herää aikaisemmin?
Minä. Mun pitää olla akatemialla useimpina aamuina aikaisin, H:lla taas ei yleensä ole mitään kiinteitä työaikoja. Hänellä kääntyykin päiväjärjestys helposti käänteiseksi. Niin kääntyy joskus minullakin, mutta lukujärjestys pitää uni- ja valveajat arkiaikoina hyvin aisoissa.
Kummalla on suurempi perhe?
Jos tällä tarkoitetaan lähisukua niin minulla. Mulla on tosi kiinteästi yhteyttä pitävä aika laaja lähisukulaisverkosto. Lapsuuden perheet meillä on samankokoiset.
Saatko usein kukkia?
Kyllä mä joo niitä aina silloin tällöin saan.
Kumpi on mustasukkaisempi?
Minä olin joskus mutta en nyt taida enää. Turhia komplikaatioita sellainen vain toisi. Luottamus pelaa.
Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
En mä osaa sanoa, kun en tiedä, mitä "vakava" tarkoittaa. :-) Kihloihin mentiin 4 vuoden jälkeen, naimisiin siitä sitten seuraavana vuonna.
Kumpi syö enemmän?
H syö enemmän. Varsinkin karkkia.
Kumpi pesee pyykit?
Useammin minä. H taas tiskaa useammin. Nyt pitää kummankin toki arkena hoitaa kumpikin homma, kun erillään ollaan.
Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
Minä. H ei oikein ole kotonaan elektroniikkavimpaimien kanssa (teoreetikko kun on) ja minä taas olen kasaillut ja purkanut laitteita ikäni & työskennellyt tietokoneiden parissa 8 vuotta.
Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
No mulla ei ole vieläkään ajokorttia. Noin kerran vuodessa me vuokraamme auton ja sitten H ajaa ja minä toimin kartturina. Autot ovat mulle hyvin tuntemattomia otuksia; en vieläkään esimerkiksi tajua, että mitä se kytkin oikein tekee. Vaikka asian on jo useampi minulle yrittänyt selittää.. H ajaa turvallisesti ja rauhallisesti, mistä tykkään.
Pääsiäisestä uhkaa tulla hiano! Huomenna Henri tulee kotiin, lauantaina tapaamme Yurin ja Tarun Amsterdamissa ja jossain kohtaa viikonloppuna yökylään saapuvat Matti ja Xiao. Sitten vielä uusi delftinsuomalainen Mikko tulee sunnuntaina syömään. Ihmisvilinää! 
Berliinissä päivät olivat aurinkoisia ja lämpimiä. Minä kuljin Evan perässä ja fotasin hänen elämäänsä. Kävimme gallerioissa, mukavassa kirjakaupassa Kreuzbergissä, puistossa jonglööraamassa, kahvilla jne. Fotauksen kannalta ei välttämättä täydellistä materiaalia, mutta ajanvieton kannalta erittäin mukavaa, varsinkin kun Eva oli erittäin hauskaa seuraa. Opin paljon Berliinistä; muunmuassa sen, että joidenkin talojen edessä on kultainen laatta, jossa lukee talojen entisten, juutalaisten asukkaiden nimet ja henkilötiedot. (Talojen uudet asukkaat kustansivat nämä.)
Kuvaamisen lisäksi puhuimme kaikesta. Ihmissuhteista ja Euroopan kaupungeista ja Saksasta. Jostain syystä kaikki saksalaiset ystäväni ja tuttavani aina ottavat puheeksi sodan; sen, miten saksalaiset vielä nykyäänkin tuntevat syyllisyyttä sodasta ja siitäkin, että ovat vain sattuneet saksalaisiksi syntymään, ja miten aiheesta tuntuu olevan pakko puhua, vaikka detaljeja ei kukaan halua mainita. Uudelleenluin reissussa samalla Gitta Serenyn The German Traumaa ja tämä jotenkin sopi teemaan.
Sarjani kuitenkin epäonnistui jotenkin, ainakin opettajani mielestä. Tosin reportaasikuvausopettajani ei tällä reissulla ollut tyytyväinen yhtään mihinkään. Tänään me saimme käsiimme kaavakkeet, joihin saimme anonyymisti kertoa mielipiteemme reissusta ja sen aikaisesta opetuksesta. Mitä nyt satuin näkemään ja toverieni kanssa puhumaan, on kritiikki aika kovaa. Reissun opetuspuoli aiheutti tarpeetonta stressiä, painetta ja pahaa mieltä. Ja ainakin minun tapauksessani stressi nirhaa luovuuden. Eikä niitä parikymppisiä oikeasti tarvitsisi sillä tavalla itkettää.
Meillä oli loistava huoneporukka; Valerie, Fleur, Roos, Sietske ja minä. Menimme kaikki suht ihmisten aikoihin nukkumaan, yöt olivat rauhallisia - mitä nyt välillä Valerie puhui unissaan ja Fleur vastasi hänelle samoin unissaan "wie zei er wat??!" Söimme yhdessä ja hengasimme ne vähäiset vapaaminuutit porukassa, ja onnistuimme jotenkuten tukemaan toisiamme opetushetkinä.
Viimeinen osa seuraa...
Tässä Berliini-raporttien välissä voisin ehtiä kertomaan vähän lisää niistä geenikartoitustuloksistani. Yksi 23andme:n tarjoama palvelu on kertoa todennäköisyyksiä mahdollisista geenieni aiheuttamista terveysriskeistä. Tässä pitää muistaa, että kyse on tosiaan todennäköisyyksistä, ei minkäänlaisista varmuuksista, ja että omilla elämäntavoilla on toki moneen näistä suurensuuri vaikutus. Mikä oli yksi syy siihen, että halusin näistäkin tietää.
Jos joku geneettisesti minua lähellä oleva ei halua näistä tietää, niin saapi sitten jättää tästä eteenpäin lukematta!
Mitään kovin radikaalia tai kummallista ei käynyt ilmi. Ilmeisesti minulla on tavallista aika lailla korkeampi todennäköisyys sairastua psoriasikseen (ei yllätä), ikään liittyvään makulaarirappeumaan ja glaukoomaan (ei myöskään yllätä), endometrioosiin (niinpä niin) ja alkoholismiin. Vähän tavanomaista suurempi riski on myös MS-tautiin, ALS-tautiin, rintasyöpään, korkeaan verenpaineeseen ja pariin muuhun juttuun.
Isoa Alzheimer-riskiä minulla ei ole, eikä myöskään vastaavaa Parkinsonin osalta. Keskimääräistä pienempi riski minulla on astman, ihosyövän, nikotiiniriippuvuuden ja kihdin osalta. On siellä muutakin, muttei niin kovin mielenkiintoista.
Piirteistäkin 23andme kertoo. Minulla on kuulemma todennäköisesti ruskeat silmät, tumma tukka, olen ehkä älykkäänpuoleinen, keskimääräistä lyhyempi ja pitkäikäistä sukua. Kuulostaa siltä, että oikean henkilön tuloksista puhutaan, eli labra ei liene sekoittanut testituubeja.
Mitä nämä nyt ilmenneet tulokset nyt sitten käytännössä tarkoittavat minulle? No, ainakin jatkan terveellistä ruokavaliota ja lisään vielä kalan ja kalaöljyjen määrää - sillä kun voi olla merkitystä noiden iän mukana vaanivien silmäsairauksien suhteen. En silti usko, että onnistun niitä väistämään täysin, paitsi jos tiede kehittyy tässä ja mikä jottei kehittyisi. Tutkin rinnat huolellisemmin, mutta niin pitäisi tehdä joka tapauksessa, ja vähennän baarittelua entisestäänkin. D-vitamiinia pitäisi kai myös napsia enemmän, mutta tätä pitää tutkailla vielä.
On olemassa työkalu, jolla saan esiin vielä enemmän tuloksia. Promethease-ohjelma kiskaisee datan ja sylkäisee ulos valtavan pitkän ja sekavan html-raportin, joka sisältää noiden 23andme:n kertomien varsin tieteellisesti todistettujen riskiarvioiden lisäksi kovasti work in progress -dataa, eli vähän vähemmän stabiilia mutta silti mielenkiintoista. Sitä puolta en ole ehtinyt vielä kovin lueskella, joten palaan varmaan asiaan myöhemmin. Kuten myös mahdollisiin sukulaisuussuhteisiin; omieni kanssa yhteisiä kromosominpaloja olen löytänyt jo kolmelta ihmiseltä, joista kaksi on Yhdysvalloissa ja yksi Norjassa. Nyt pitäisi vain selvittää, että missä kohtaa sukupuita se yhteinen esi-isä lymyilee.
Viime maanantaina lähdimme viiden aikaan aamulla Leidenistä kohti Amsterdam Zuidia ja Berliinin junaa. Nukuin edeltävän yön "ralliautossa tähtitaivaan alla" eli luokkatoverini Valerien pienen pojan sängyssä, ralliautolakanoissa. Poika pääsi äidin viereen, kun kumma vieras vei hänen huoneensa.
Saavuimme iltapäivällä Berliiniin ja meillä oli kokonaista kolmisen tuntia vapaa-aikaa. Hostelli oli ihan jees, suhteellisen puhdas ja ookoo, kovin värikäs ja loistavalla paikalla Prenzlauer Bergissä. Prenzlauer Berg on muuten ihana; vilkas ja värikäs kaupunginosa joka on aivan täynnä pieniä lapsia. Joka puolella lapsia. Puistoja, äiti-lapsi -kahviloita, leikkikenttiä, vaikka mitä. Paljon mukavia second hand -kauppoja, halpoja ruokaravintoloita (iso intialainen lounas 3,50!) terasseja, kaikenlaisia ihmisiä.
Bas hostellilla.
Illalla meillä alkoi sitten tylytys. Homman nimi oli tehdä kolmessa päivässä artikkeli ja fotosarja, jonka teema on "het allerdaagse in Berlijn" eli jokapäiväinen Berliinissä. Tämä tarkoitti lähinnä, että emme saisi rynnätä kuvaamaan ja kertomaan asioista, jotka ovat kovin Berliini-spesifisiä tai turisteille mielenkiintoisia. Mun ensimmäinen idea oli kuvata Kreuzbergin turkkilaisalueen ruokamarkkinoita, mutta en saanut siihen jostain syystä lupaa. Sen sijaan minut komennettiin kuvaamaan paikallisia ruokakauppoja ja niiden asiakkaita, joita minun piti haastatella ja kysellä, mitä ruokakassissa mahtaa olla.
Kreuzbergissa.
Tiistaina meillä oli kahdeksasta puoli kymmeneen palaveri, puoli kymmenestä neljään oman projektin toteutusta, neljästä kuuteen editointia, kuudesta seitsemään aika syödä, ja seitsemästä vähän yli kymmeneen palaveri. Reportaasikuvauksen opettajamme on jotenkin lievästi maaninen kaveri ja todella painostaa ja jyrää, joten nämä palaverit muodostuivat aika ahdistaviksi tilanteiksi, varsinkin kun koko aineen proffakin oli paikalla, ja hän ei todella ole helppo ihminen hänkään. Tiistaina tapahtuivat jo ensimmäiset itketykset, kun yksi meistä oli kulkenut osan ajasta toisen kanssa ja opettaja veti herneen syvälle nenuun. "Homman pointti on tehdä tämä yksin! Enkö minä kieltänyt tekemästä yhteistyötä muiden opiskelijoiden kanssa! Kuvasi ovat täysin arvottomia, koska et noudattanut sääntöjä!" Tätä ja pahempaa tylytystä ei eräs parikymppinen oikein kestänyt, vaan ensimmäinen suuri draama oli valmis.
Itse vietin tiistain jahtaamalla juttua niissä ruokakaupoissa ja sain selville seuraavaa:
Pyysin illalla aiheenvaihtoa ja sain luvan (minun tekemisistäni ei yleensäkään välitetä kovastipaljon, saan enemmän vapauksia ja vähemmän apuja). Turvauduin Ytimen päätoimittajaan ja pyysin kontaktia Berliinistä. Tätä kautta löytyi Eva, työtön ja mukava Prenzlauer Bergissä asuva taidehistorioitsija, jota seurasin seuraavat kaksi päivää.
Jatkuu seuraavassa osassa...
Palasin hetki sitten Berliinistä. Mikä tiedoksi myös H:lle - jostain syystä T-Mobilella on iso häiriö ja puhelimeni ei pääse verkkoon, joten en voi soittaa tai tekstata, joten laitan mailia ja blogaan ja twitteröin. Ehjänä kotona siis.
Edit: Öh. Olihan mulla tosiaan toinenkin kännykkäliittymä. Taidan olla vähän väsy kun en muistanut. H:lle tiedotettu.
Olo on aika töttöröö - tuli vedettyä viikko neljän-viiden tunnin yöunilla. Nukkumaan...
Edit2: No niin, nyt on lauantai, T-mobile ei toimi vieläkään, halpaprepaid lopahti, ja muualta olevalla känsällä ei voi soittaa t-mobilen asiakaspalveluun. Tämä on taas näitä fiksuja "jos puhelimesi ei toimi, soita sillä numeroon..." -juttuja.
Meh.
Edit3: Ny toimii. Lähettävät uuden sim-kortinkin.
