Delft on tosiaan ottanut varaslähdön kesään. Lauantaina oli jo perinteinen antiikkikirppis kaupungin kaduilla, ja sunnuntaina harrastelijabluesbändit soittivat eri terasseilla. Löysin kirppikseltä Metzin toimivan nuijasalaman viiden euron hintaan - nyt on sitten salama Hasselbladeillekin. Joskus eivät myyjät tunne myymiensä esineiden arvoa..
Kaksi kirppismyyjää oli joukosta poissa. Indonesialaistyyppisiä esineitä kaupannut setä ja se täti, jolla oli sekä peltipurkkeja että fotokamaa, ja jolta ostin värikehityssarjan viime vuonna. Heidän pöydillään oli vain hautajaiskukkia, muistovalokuvat ja kirjat, joihin kaupunkilaiset saivat jättää muistosanansa.
Lauantai meni muuten aika unisissa merkeissä. Heräsin jonkinlaiseen allergiakohtaukseen ja lopulta otin Zyrteciä, mikä totutusti aiheutti koko loppupäiväksi sumuisen ja unisen olon. Sunnuntainakin tuntui vielä olevan usvaa (ja räkää) päässä. Siispä en saanut kovin paljon kouluhommia eteenpäin.
H lähti tänä aamuna taas Lundiin ja koti tuntuu vähän tyhjältä. Eipä tässä tosin ehdi kovasti kotona ollakaan; joka päivälle on kouluhommia ja parille illalle sosiaalista elämää.
Ravintolan kisu on lättynä ikkunaa vasten.
Tarina edesmenneiden kirppismyyjien muiston kunnioittamisesta on hieno!
VastaaPoistaKiitos siitä!
VastaaPoistaHeh! Pohjasta litistyneessä naukussa on asennetta! Tosin ainakin Amsterdamissa näin aikoinaan ikkunaa vasten lättynä jotain ihan muuta :-p
VastaaPoistaKyseessä on tyypillinen kissalämpömittari. Kun lämpötila nousee yli + 26 C esim. auringossa, kissan valtaa vastustamaton halu kellahtaa kyljelleen ja levittää tassut oikosekseen. Nyt vaan sattui näyteikkunan lasi harmittavasti estämään lämpömittarin normaaliasennuksen.
Mielenkiintoisin ylläri lauantaina oli bluesahtavasti pukeutuneet kaksi muusikkoa Delftin torilla, jotka alkoivatkin yllättäen soittaa&laulaa jotain arviolta 1500-luvun biisejä, ja vallan mainiosti vieläpä.
VastaaPoista
VastaaPoistaAntiikkikirppis, lääh, lääh. Ja kuvan kisu on ihan meidän Frodon kaksoisolento. - Ilmeisesti kirpputorimyyjät pysyvät vuosikaudet samoilla paikoillaan, että tulevat kaikille tutuiksi. Tosi kaunis tapa muistaa heitä. Suomessa joku olisi kiljuen anastanut paikan ja ollut vaan tyytyväinen, että edeltäjä poistui kuvioista.
Juu, kyllä mä jo nyt neljäntenä kesänä muistan, missä mikäkin pöytä sijaitsee... löydän purkit ja purnukat ja antiikkikamerat ihmettelemättä.
VastaaPoista
VastaaPoistaIHANA kissa ja anturat!!