Space, the final frontier

Kävimme eilen Brysselissä katsastamassa uuden Star Trekin. Kyseessä oli Euroopan ensi-ilta, ja paikalla oli kaksi näyttelijääkin; Leonard "Bones" McCoyta esittävä Karl Urban ja Hikaru Sulua näyttelevä John Cho.

Urbanin ja Chon lauluesityksen (!) jälkeen itse filmi alkoi. Paikalla oli satoja trekkieitä ja nörttejä (pahimmat/parhaimmat univormuissa), joten välillä vuorosanoja oli vaikea kuulla hihkumiselta. Kuvia ei voinut ottaa, sillä jopa kännykät oli piratoinnin pelossa takavarikoitu ovella.

Leffan koko juonesta en jaksa tässä kirjoittaa kuvausta - kunhan filmi saapuu varsinaisiin teattereihin ensi kuun alussa, on juonikuvauksia varmaan netti väärällään, mutta sanon vain että olipa se hämmentävä tapaus. Elokuvassa oli elementtejä, joita arvostin, mutta samalla myös sellaisia, jotka todella jäivät kaihertamaan.

*******

 

Seuraa SPOILEREITA, joten jos et halua pilata yllätystä, älä lue eteenpäin!!!

 

*******

Pahimmat järkytykset tässä:

1. Vulcan tuhoutuu. Koko planeetta siis kosahtaa ennen TOS:n ensimmäistä viisivuotisseikkailua, ja henkiin jää vain 10.000 vulcanilaispakolaista. Spockin sanoin vulcanilaisista tulee uhanalainen laji. Tämä tietysti tulee muuttamaan aivan kaiken (suosikkijaksoni Journey to Babel ja Amok Time jäävät hyvinkin tyhjän päälle, samoin leffat III ja IV..) 


2. Amanda Grayson eli Spockin äiti kuolee Vulcanin tuhoutuessa.


3. Spockilla ja Uhuralla on suhde. Eikä mikään "lievää flirttiä rec roomissa", vaan jäähyväispusuja kaikkien nähden transporter padilla. Voi hyvänen aika sentään - muuten Quinton Spock on aika hyvä, vulcanilaisuuden ja ihmisyyden kanssa kovasti kamppaileva angstinen Spock, mutta sitten tuo suhdekuvio lässäyttää koko homman. Alkuperäinen Spock on aivan liian tunnevammainen osoittaakseen hellyyttä edes salaa yhtään kenellekään, saati sitten julkisella paikalla.

Pienempiä harmituksia:

• Avaruustaistelut ovat kyllä näyttäviä, mutta näyttävät ilmasodalta. Enterprise liikkuu ja tulittaa kuin ketterä pieni hävittäjälentokone. Aiemmin aluksessa on ollut laivan tuntu, ja taistelussa meritaistelun tai sukellusvenesodan elementtejä; tarkkaillaan, missä vihollinen ilmestyy sensoreihin ja laukaistaan torpedo tai phaser oikeaan kohtaan. Nämä vanhat mätöt olivat toki kovin kaksiulotteisia tapahtuakseen avaruudessa, mutta mielestäni sekin oli vähän parempi kuin pistää 430 hengen tähtilaiva kieppumaan ja pujottelemaan kuin paraskin tie-hävittäjä tai X-Wing.


• Scottysta on tehty pelle. Lisäksi hänellä on mukanaan pieni söpö koominen alien. Huokaus. Toisko joku vielä kehiin Jar-Jar Binksin?


• Ben Crossin Sarek on hyyyyvin puiseva.


• Koko homman vauhti on sitä luokkaa, ettei tällainen wanha tahdo pysyä perässä. Toimintaa, toimintaa, toimintaa.


• J.J. Abrams on rakastunut lens flareihin. Niitä on aivan älyttömästi liikaa.

Sitten hyvää:

• Leonard Nimoylla on kunnon rooli, ei vain cameo.


• Lopussa on hieno TOS-tribute musiikkeineen.


• Karl Urban on aivan loistava McCoy.


• Zachary Quinton eleet olivat välillä niin Spockia, vaikkei hän osaakaan nostaa vain yhtä kulmakarvaa kerrallaan.


• Välillä leffa onnistui tavoittamaan jonkinlaisen Trek-fiiliksen. Rauhallisempi tahti ja vähän hitaampi juonenkuljetus olisi varmaan auttanut tässä, mutta sellainen ei kai sitten ole nykyaikaa.


• William Shatner ei ollut mukana.

On tuossa siis vähän pureskeltavaa. Kas, näyttääpä sitä paitsi siltä, että negatiivisten pointtien lista on pidempi. Saa nähdä, miten mieli muuttuu mahdollisella toisella katsomisella.