Vuoden 2009 Keski-Euroopan turnee:
Delft - Regensburg - Innsbruck - Sankt Moritz - Menaggio - Furka - Fiesch - Zinal - Chamonix - Luxembourg - Delft.
Paljon tapahtui. Kolareita ei ajettu, yksi oli kyllä ikävän lähellä. Sakot saatiin kerran, Itävallassa. Matkakertomus kuvineen ja karttoineen ilmestynee toivottavasti huomenna, mutta ensin pitää tehdä vähän työasioita - paluu arkeen!
Parin huolestuneen yhteydenoton jälkeen tajusin, että taidan nykyään olla off-line aika harvoin. Nyt olen kuitenkin leirintäalueiden ja pensionaattien nettien varassa, sillä olen yhä keskellä Eurooppaa. Palaan takaisin joskus tällä viikolla. Tähän mennessä: Regensburg, Innsbruck, St. Moritz, Lago di Como, Furka, Fiesch. Mutta kaikki hyvin!
Suruja ja murheita kasaantuu. Moosan muistotilaisuus oli perjantaina, H oli siellä ja blogasi Moosasta.
Perjantaina päättyi myös kissani Reubenin eli Toopen taival. 17 vuotta sitten pieni viisiviikkoinen pelastettu töpöhäntäkisu tuli "ihan vain viikoksi" meille ja jäi perheenjäseneksi. (Yritin ensin salakuljettaa kisun huoneeseeni ja pitää sen piilossa, mutta vanhempi kissamme Tiikeri paljasti meidät sähisemällä huoneeni oven edessä.)
Toope oli maailman kiltein kissa, ihmisrakas kolli, joka usein alkoi kehrätä jo kun joku astui sisään huoneeseen. Vaikea käsittää, että se on poissa. Toope sinnitteli hienosti ja näytti hyväkuntoiselta vielä viikko sitten Suomesta lähtiessäni. Kunto romahti sitten äkkiä; parempi kai niin, niin ei tarvinnut kärsiä.
(Vaikea myös hahmottaa, että vanhempieni kotona ei nyt asu yhtään kissaa.)
Tässä on nyt taas ollut kaikenlaista. Eilen olimme päiväreissulla Gentissä ja Ypresissä (ja Westvleterenissä). Piti blogata siitä enemmän, muttei nyt oikein jaksa.
H:n veljentytär nro 3, Selma, saapui maailmaan ja on kuvien perusteella oikein ihana. Onnea sinne Poriin.
H:n kollega ja kaverimme Moosa hukkui lauantaina Delftse Houtiin. Kamalaa kyllä olimme paikalla kun häntä järvestä naarattiin, tosin emme tienneet, kenestä on kyse. Paikalla oli palokuntaa, ambulanssia, poliisia, pelastushelikopteri - ja pällisteleviä hollantilaisia perheidensä kanssa, jotkut jopa piknikeväillä varustettuna. Kävin kysymässä että mistä on kyse ja kuulemma joku "buitenlander" oli ollut veneessä joka oli kipannut nurin, kaksi miestä selvisi ylös, yksi upposi. Eilen sitten kuulimme kenestä oli ollut kyse.
Pitkästä aikaa. Japanissa emme olleet kovastipaljon verkossa - oli muutakin tekemistä. Suomessa keskityin live-elämyksiin eli omien tyyppien seurassa hengaamiseen ihan ilman minkäänlaista nettikäyttöliittymää. Jäi sitten tämä bloginpito vähän vähemmälle, mutta kai se tästä, kun muutaman viikon päästä alkaa taas koulu ja yksinäisemmät illat...
Suomesta lähteminen oli suunnattoman vaikeaa. Olin jotenkin kuvitellut kesän alussa, että seitsemän viikkoa riittäisi hyydyttämään minut ja tuomaan jonkinlaista koti-ikävää Delftin suuntaan, mutta ei sellaista kyllä ikinä tapahtunut. En olisi millään malttanut lähteä pois.
Oli kyllä paras kesä naismuistiin. Kohokohtia:
Omien parissa oli niin hyvä olla. Taidan olla vähän huono expat.
Mitähän tässä nyt olisi sitten vielä tapahtunut? H sai työpaikan Regensburgista, joten tämä meidän kaukosysteemi jatkuu seuraavatkin kaksi vuotta, minkä verran hänelle sitä postdocia luvattiin ja minulla on opintoja jäljellä. Nyt pitäisi järjestää hänelle asunto sieltä, minulle halvempi asunto täältä (nyyh! Hyvästi Delftin 1580 rakennettu ihana koti), uusi sairasvakuutus, kaikkea sellaista. Regensburgiin on sellainen pauttiarallaa 7 tunnin matka, joten tuskin H ihan joka viikonloppu kotiin Hollantiin ehtii.
Viikon päästä ajattelimme vielä lähteä katsastamaan ko. pikkukaupunkia Tonavan varrella. Lundissahan minä en koskaan tullut edes käyneeksi, mikä vähän häiritsi.
Kiitos vielä kesästä kaikille niille, jotka majoittivat meitä, kestitsivät meitä, olivat seuranamme ja viihtyivät kanssamme! Tulee ikävä, mutta taas muutaman kuukauden päästä nähdään...
