Suruja ja murheita kasaantuu. Moosan muistotilaisuus oli perjantaina, H oli siellä ja blogasi Moosasta.
Perjantaina päättyi myös kissani Reubenin eli Toopen taival. 17 vuotta sitten pieni viisiviikkoinen pelastettu töpöhäntäkisu tuli "ihan vain viikoksi" meille ja jäi perheenjäseneksi. (Yritin ensin salakuljettaa kisun huoneeseeni ja pitää sen piilossa, mutta vanhempi kissamme Tiikeri paljasti meidät sähisemällä huoneeni oven edessä.)
Toope oli maailman kiltein kissa, ihmisrakas kolli, joka usein alkoi kehrätä jo kun joku astui sisään huoneeseen. Vaikea käsittää, että se on poissa. Toope sinnitteli hienosti ja näytti hyväkuntoiselta vielä viikko sitten Suomesta lähtiessäni. Kunto romahti sitten äkkiä; parempi kai niin, niin ei tarvinnut kärsiä.
(Vaikea myös hahmottaa, että vanhempieni kotona ei nyt asu yhtään kissaa.)
VastaaPoistaToope - meille yleensä kyllä Ruupe - oli kyllä hieno olento. Enemmän kuin kissa. Surku.
VastaaPoistaOsanottoa :-( Vanhaksi jaksoi hän elää...
VastaaPoistaVoi miten surullista! Osanotto.
VastaaPoistaOijoi kun on viisaan näköinen katti! Sääli ettemme koskaan tavanneet...
VastaaPoistaPetri: Kyllä sä Toopen taisit ohimennen nähdä yhtenä vappuna kun käytiin kolmestaan Pasilassa? Tästä on kyllä jotain 7 tai 8 vuotta aikaa... ja me oltiin siellä muistaakseni vain hetki.
Ai joo. v. 2002 siellä tuli käytyä. Ei ole mitään muistikuvaa. Emme kuitenkaan tutustuneet.
VastaaPoista"Chic" on kanssa ollut koirien taivaassa kohta 2-vuotta.
VastaaPoistaOi, olipas se komee katti! Täältä vielä myös osanottoni.
VastaaPoistaIkävää, että Toope lähti näin yllättäen. Onneksi saitte olla yhdessä vielä nyt kesällä, kun kävit Suomessa. Toope oli valloittava kissa, kietoi minut tassunsa ympärille kehräämällä taukoamatta rapsuttaessa ja välillä ilman rapsutustakin.
VastaaPoistaMulla oli pienenä tismalleen Toopen näköinen lelukissa. Otan osaa, perheenjäsenestä on vaikea luopua :(