Hollannissa tykätään siitä, että jokaiselle asialle on oma laatikkonsa ja että jutut voi luokitella ja sijoitella niille sopiviin lokeroihin. Meidät lokeroitiin koulussa ensimmäisen kerran ekaluokan jälkeen; kaupalliset vastaan journalistiset. Kaupalliset kuvaajat jatkoivat mainos- ja muotikuvauksen parissa, journalistiset taas reportaasi- ja dokumentaarikuvauksen parissa.
Nyt on vuorossa seuraava alilokerointi. On valittava reportaasi- ja dokumentaarikuvauksen väliltä. Asiaa ei auta se, että opettajamme - kaikki viisi - ovat täysin erimielisiä siitä, mitkä noiden kahden erot oikeastaan ovat. Yhtä erimielisiä he ovat myös taipumuksistamme (yhden mielestä olen selkeästi reportaasikuvaaja, toisen mielestä vielä selkeämmin dokumentaarikuvaaja). Päätös on silti tehtävä tiistaihin mennessä, ja silloin se on perusteltava koko porukan edessä omaa kuvamateriaalia apuna käyttäen.
Että doku vai repo, kas siinä pulma.
Itse pähkäilen, että oleellinen ero lienee tällä hetkellä työprosesseissa. Dokumentaarikuvaus on hitaampaa, subjektiivisempaa, kaivautuu perusteellisemmin taustoihin. Reportaasikuvaus on emotionaalisempaa, reagoivampaa, enemmän ajan hermolla.
Kun toverit viime viikolla kuvailivat töitäni, sain kuulla tällaisia määrittelyjä: emotional, intimate, close to the subject, compassionate, investigative, observing, catching the moments. Tästä päättelisin, että nyt pitäisi ahtautua tuonne reportaasikuvaajien laatikkoon. Sitten taas toverini Raoulin työt ovat objective, conceptional, distant, intelligent - selvästi varmaan dokulaatikko hälle?
No. Jatkossa sitten "isona" saa tietysti tehdä mitä haluaa. Repo-opettaja Hans van den Bogaard vaikuttaa mukavalta ja asialliselta, toisaalta niin myös dokuopettaja Guus van Rijven. Ei siis voi tehdä valintaa opettajien mukavuuden perusteella, kuten alakoululaisena ikään. Taidan olla repo ihan suosiolla, vaikka dokuilla onkin jotenkin hienompi maine.
Tuli mahis kirjoittaa yhteen hienoon fotolehteen juttu. Mutta siitä kerron myöhemmin jos homma toteutuu.
Ja Belastingdienst eli rasitevirasto, jonka piti lähettää viiden tonnin mätkyt, lähettikin kolmen tonnin palautukset. Älkää kysykö. Emme mekään ymmärrä. Mutta kiitollisina toivomme, etteivät heti pyydä niitä takaisin - käyttökohde on jo olemassa (matkalippuja ja bentsiiniä välille Delft - Regensburg, kiitos).
Vaari täytti tänään 84 vuotta. Onneksi olkoon sanoin puhelimessa mutta sanon nyt vielä blogissa.
Belastingdienst muistaa meitä joskus vieläkin kirjeillä, ja vuosi sitten vielä palautuksilla. Olimme toki iloisia, mutta myös huolissamme koska keksivät pyytää kaiken takaisin korkojen kera.
VastaaPoistaDoku/Repo asiassa en osaa ikävä kyllä auttaa. En ymmärrä vähääkään mikä ero niillä on.
VastaaPoistaMähän en oikeasti mistään mitään tiiä, mut sä vaikutat kyllä Repo Womanilta.
Susa: Jeh, siinähän se. Jos voisi olla varma, että heidän mahdollisista vihreistään ei joudu itse maksamaan...
VastaaPoistaKriisi: "A repo man spends his life getting into tense situations."
Re: doku/repo
VastaaPoistaKuten itse toteat, kyse on lokeroinnista lokeroinnin vuoksi. IRL: ssa asiat harvemmin ovat selkeästi joko/tai vaan yleensä sekä/että. Joten: ota se kummasta enemmän tykkäät eli ole pragmaattinen! 8-)
VastaaPoistaJotenkin kuvittelisin sun doku:ksi, mutta mistä minä mitään tiedän... repo on vähän sellainen 8-16 -mies/nainen, kö? :P
No itseasiassa kyllä mäkin ajattelin, että olet enemmän doku kun Hesarin kuukausiliite olisi mieluisa työpaikka. Eikös ne kuvat ole yleensä enemmän dokuja?
VastaaPoistaKumman valitsit?