Arbeid

Torstainen työpäivä. Lähdin aamuhämärissä Amsterdamiin. Ruuhkajunassa oli niin paljon ihmisiä, että välillä jalat eivät koskettaneet junan käytävän lattiaa, kun ihmismassa velloi. Pidin silmät kiinni ja musiikin lujalla ja koetin olla kuin en olisikaan. Leidenin jälkeen onneksi tuli istumatilaa, ja pääsin lukemaan kirjastosta randomilla ottamaani romaania. Yllätyin, kun huomasin että kyseessä oli Charles Webbin tuore jatko-osa The Graduatelle. Tarinassa Mrs. Robinson (coo coo ca choo) muuttaa Benjaminin ja Elainen kellariin. Ihan totta!

Raitiovaunussa laiha parrakas mies trenssitakissa selitti kovaan ääneen teinipojalle "You should read Ginsberg. You know he was a homosexual too". Poika parka punastui tukanrajaa myöten.

Amsterdamissa täysi työpäivä. Kypärä päähän ja turvakengät jalkaan ja taiteessa avustamaan. Vedin sähköjä, kytkin lamppuja, järjestin valoja, kannoin varusteita, etsin sopivia taustoja, haastattelin kuvattavia, vaihdoin filmejä filmikasetteihin. Lyhyiden taukojen aikana ehdin tehdä pari kuvaa itse, tosin vain niistä huoneista, joissa satuin sillä hetkellä kuvaussettejä vahtimaan. Oli taas hyvin hauskaa ja hyvin rankkaa, tänään lihakset ovat kipeinä. Portrettien aiheina oli työmiehiä ja -naisia Saksasta, Portugalista, Turkista, Bulgariasta ja jopa Hollannista. Turkkilaisen Ismaelin kanssa juttelimme huonolla hollannilla Ankarasta ja Istanbulista ja kebabista. Ismael, tukeva viiksekäs harmaantunut arpinen mies, osoittautui minua vain muutaman vuoden vanhemmaksi, johon epäkorrektisti kommentoin "heeeee écht?" tietoja kirjatessani.

Ensi keskiviikkona kuvataan teknisellä kameralla ison työmaan puolella, jolloin pääsen väläyttelemään salamoita radio-ohjauksella.

Illalla tytöt olivat täällä katsomassa leffoja, syömässä ja jäämässä yöksi. Roos teki aivan uskomattoman hyvää kurpitsakeittoa. Katsoimme yhden leffan, minkä jälkeen väsy iski ja menimme hyvissä ajoin nukkumaan. Ei meistä ole bilehileiksi. Itse olin rankan viikon jälkeen niin väsynyt, etten oikein jaksanut parikymppisten kikatusta vaan kömmin yläkertaan omiin oloihini kun uni alkoi painaa silmäluomissa.

Tänä viikonloppuna olen päättänyt olla tekemättä kouluhommia (no sunnuntaina yksi pieni juttu, mutta ajattelen sitä vasta sunnuntaina klo 20). Ohjelmassa on kirjastossa käynti, ruokaa, unta, pari leffaa, kylpemistä ja H:n kanssa hengailua. H soitti huoltsikalta 300 kilometrin päästä pari tuntia sitten, toivottavasti ei juutu perjantain infernaalisiin ruuhkiin.

Werkschouw

Parin kuukauden tutkimustyö esitelty, siirryn tuotantovaiheeseen. Arvosanaksi kaunis kahdeksainen. Opintopisteitä tipahteli tilille taas jonkinlainen pino. Hassua ajatella, että enää kaksi kuukautta varsinaista koulumaista koulua. Sitten toki työharjoittelu ja lopputyö, mutta ne ovat aika erilaista hommaa ne.

Inhoan yhä yleisön edessä puhumista. Tänään piti esitellä omat duunit 40 ihmisen porukalle. Psyykkasin itseni niin, että esitin asiani nopeasti, ytimekkäästi ja painokkaasti; *POW* *POW* *POW* ja kun lopetin "en zo is het!" laskeutui hetken hiljaisuus, jonka jälkeen kaikki tyrskähtivät nauramaan.

Väsy päällä. Huomenna elektroniikkaa ja seuraavan esseen näpräystä alkuvaiheeseen, ylihuomenna täysi työpäivä Rijksmuseumilla. Sen päivän iltana tytöt tulevat tänne viettämään yön kauhuleffojen parissa. Minkä lisäksi katsotaan ehkä vähän Gooische vrouwenia.

Kiirettä pittää kiirettä pittää

Viikonloppu oli vähän rankahko. Perjantaiaamuna kukonlaulun aikaan lähdin duuniin Amsterdamiin. Jäädessäni Hobbemastraatilla sporasta piippasi kännykkä ja sain kaksi tuntia aiemmin lähetetyn tekstiviestin aiheesta "ei tarvitse tulla töihin tänään, työnantaja kipeä". Palloilin sitten pari tuntia Spuin kirjakaupoissa kun en halunnut ihan saman tien hypätä Delftin junaan. (Ostin käytetyn fotokirjan jossa on kuvia New Yorkin metrosta.)

Lauantaina kirjoittelin esseetä ja.. mitäs muuta nyt teinkään? Editoin kai muutaman kuvan. Kävin pesulassa pesemässä repullisen pyykkiä. Siivosin keittiön. Silittelin eläinkaupan pupuja.

Sunnuntaina viimeistelin esseen (sosiologian sivuaineeseen, siitä tuli 10 sivua). Siinä koko päivä menikin. Illalla minut oli kutsuttu Riitalle ja Gerille syömään - hyvää ruokaa, juomaa, SAUNA ja varsinkin keskustelua! Kiitos teille, stressitasoni laski ihan selvästi!

Tänään olen paiskinut töitä huomisen werkschouwn valmistelujen parissa. Pitää näyttää viimeisen parin kuukauden aikana tehty tutkimustyö ja perustella kaikki vähän hiton hyvin. Tämän jälkeen sitä päästään sitten kai vihdoin siihen varsinaiseen tuotantovaiheeseen, eli valokuvaamiseen. Tiedän kyllä, että tutkimus ja perehtyminen on tosi tärkeää, mutta kaikki tuntemani valokuvaajat yhdistävät tutkimuksen ja fotauksen, sen sijaan että pitäisivät nämä kaksi työprosessia täysin erillään. (Sinänsä tämä työtapa saattaa sopiakin minulle; kun ajattelen sanoja, en osaa ajatella kuvia ja toisinpäin. Nyt on sitten pian sanojen aika ohi ja seuraavat kaksi kuukautta kyse on pelkistä kuvista.)

Täällä on nyt pandemia päällä. Viime viikolla kuoli kaksi uutta ihmistä meksikolaiseen flunssaan (kuten täällä H1N1:stä kutsutaan), ja toinen heistä oli 14-vuotias perusterve tyttö. Sairastui perjantaina, kuoli viikonlopun jälkeen maanantaina. Kuulemma Utrechtissä ja Haarlemissa oli pientä paniikkia ja ruuhkaa terveydenhuoltopalveluissa. Täällä supermarkettiimme on ilmestynyt desinfiointipiste (pitää desinfioida kädet portilla ennen varsinaiseen kauppaan astumista). Rokotusta taitaa olla turha pyytää, jos on tällainen perusterve myöhäisnuori/varhaiskeski-ikäinen. Taidan olla ajattelematta koko asiaa.

Vaarwel

Pian tästä kulkevat nopeat junat ja me katoamme jäljettömiin.. Hyvästi!

Näin lukee vielä hetken, ehkä tunnin, Houttuinenin kivoissa vanhoissa sinisissä taloissa. Minä olen katsonut sitä tekstiä pala kurkussa joka päivä.

Trainspotting

Junailu R'burgista kotiin muodostui mielenkiintoiseksi. Minun piti ensin matkustaa 10:33 -ICE:llä Frankfurt Hbf:lle ja vaihtaa siellä Kölnin pikajunaan, jonka jälkeen vaihtaisin Düsseldorfin ICE:en. Frankfurtin juna oli kuitenkin jo lähtiessään 35 minuuttia myöhässä - ko. juna tuli Wienistä ja oli myöhästynyt jo Itävallan puolella - joten vaihtoni meni mönkään. Vaihdoinkin sitten Frankfurt Hbf:llä junaan, joka vei minut Frankfurtin lentokentälle, jossa taas nappasin sen saman junan johon minun tuli loikata vasta tuntia myöhemmin Kölnissä. Ei aavistusta, miten tämä tällä tavalla meni - konnarikin näytti vähän hämmästyneeltä, sanoi, että kyllä tämä lippu tähän junaan on mutta vasta myöhemmin - mutta ehdinpä ajoissa Düsseldorfiin vaihtamaan Venlon junaan ja sieltä Delftin intercityyn. Ottaen huomioon, että junaillessani Euroopassa olen elementissäni, ja että minulla on tapana lukea huvikseni Thomas Cookin juna-aikataulukirjaa, tämä oli minulle ihan viihdyttävä episodi. Olisi sitä voinut päivänsä huonomminkin käyttää.

Saksan ICE:t ovat sitä paitsi hyvin varusteltuja. Niissä on periaatteessa wifi (vain periaatteessa, tosin, en saanut nimipalvelua toimimaan), töpseli läppärille ja kaffitarjoilu omalle paikalle. Kaikki tämä kakkosluokassa.

Tänään olen kirjoitellut sosiologian kurssin lopputehtävää ja käynyt kirkolla ottamassa pari kuvaa. Huomenna pitää herätä aikaisin ja painua töihin Rijksmuseumille. Tällä kertaa 8:24 sneltrein Amsterdamiin.

Regensburg on kiva.

Jostain syystä hollanninsuomalainen tuntee olonsa Saksassa kotoisaksi. Tämä Regensburgin yliopiston kaupunginosa on arkkitehtuuriltaan kuin Helsingin Olympiakylän aluetta; matalia kerrostaloja, katuja, joilla on parkkeerattujen autojen lisäksi puita. Ihmiset pukeutuvatkin eri tavalla kuin Hollannissa. Lisäksi pitkätukkaisia miehiä on paljon (Hollannissa ei oikein ollenkaan) ja erilaisia nuorisotyylejä näkyy kaupunkikuvassa. On puistoja ja niitä pyöreitä tolppia joihin saa liimata julisteita. Ja niissä tolpissa vieläpä Leningrad Cowboysin ja Eläkeläisten keikkailmoituksia.

Kaupungilla kuvattiin tänään jotain saksalaista poliisisarjaa; niitä on niin paljon, etten kyllä tunnistanut. Ei varmaan ollut Kettu eikä Siska eikä Matula eikä Derrick. Tosin noista varmaan enimmät on jo lopetettukin.

Täällä on iltaisin ja aamuisin pakkasta. Kävin ostamassa itselleni punaiset villahousut.

Huomenna pitäisi käännättää H:n työtodistuksia saksaksi, viedä auton rekisteröintiasiaa eteenpäin ja käydä illalla syömässä ulkona. Ylihuomenna minun pitää valitettavasti lähteä takaisin Delftiin, vaikkei juuri nyt yhtään huvittaisi. Baijerin maisemien jälkeen hollantilainen junanvierusmaisema näyttää takuulla vielä entistäkin rumemmalta. Äh, mulla on taas asenneongelma koko maan suhteen. Delft on ihan kaunis kyllä. On on.

Baijeriin

Hautasin hamsun kauniille paikalle joen viereen. Siivosin häkin pois.

Kävin Merimieskirkolla ja Fruitparkin rekkaparkissa valokuvaamassa ja jututtamassa suomalaisia rekkamiehiä omaan projektiini. Aika äijiä olivat he.

Odottelin tietoa sairaalasta; Fleur oli tänään nielurisaleikkauksessa. Onneksi se meni oikein hyvin.

Pakkasin laukun ja lähden aamulla Düsseldorfin ja Nürnbergin kautta Regensburgiin. ICE-junissa on kuulemma wifi, pakko testata. Laukkuun piti tunkea villasukkaa, hanskaa ja kaulaliina - H sanoo että Baijerissa on kylmä.

Savu joulukuu 2007 - lokakuu 2009

Äkkiä asiat muuttuvat. Äsken kirjoitin, kuinka vien perjantaina hamsterin hoitoon. Ihan vähän sen jälkeen hamsteri veti viimeisen henkäyksensä kädelläni. Olin aamulla nähnyt Savun juoksupyörässä juoksemassa. Nyt illalla ihmettelin, kun ei ötti ollut vielä hereillä. Löysin sen nukkumasta pajusillan alta, ja minusta se hengitti jotenkin raskaasti ja epäsäännöllisesti, eikä herännyt kun rapsutin sitä. Nostin hamsun käteeni ja se henkäisi pari kertaa syvään ja sitten kuoli.

Huomenna hautaan Savun Delftse Houtin metsään. Se oli hyvä pieni eläin, joka ehti lyhyessä elämässään paljon ja helpotti yksinäistä eloa täällä. 

Sekalaisia ajatuksia

"Recently, photography has become almost as widely practiced an amusement as sex and dancing" -- Susan Sontag kaukaisella 1970-luvulla

Kirjoittelin miniesseen Sontagista kun sain vihdoin junamatkoilla luettua On Photographyn. Seuraavaksi pitäisi lukea Regarding the Pain of Others. Siihen voi kyllä mennä aikaa, koska tässä kahden viikon sisällä pitäisi vääntää seitsemän sivun tutkimusraportti sosiologian kurssille, kirjoitella esseen intro ja suunnitelma (postmodernistinen totuus ja dokumentaarivalokuvaus), aloittaa fotosarja ja tehdä tähänastisesta työprosessista tosi näyttävä ja hiano. Jotta ei olisi liian levotonta, päätin myös lähteä muutamaksi päiväksi reissuun.

Eiku. Meillä on periaatteessa ensi viikolla syysloma (lue: viikko, jonka aikana meidän oletetaan paiskivan hitosti töitä kotona kun koulu on kiinni), ja minulla on mahis käydä tutustumassa siippani asuinpaikkaan. Lähdenpä siis lauantaiaamuna junailemaan Baijeria kohti. Perjantaina pitää viedä humsteri hoitoon. H on jo ehtinyt tempoilla saksalaisen byrokratian kourissa ja muunmuassa tutustua lomakkeeseen Unbedenklichkeitsbescheinigung.

Huomasin, että pipodiskoilu eli musiikin kuuntelu korvalapuista junamatkoilla rauhoittaa vähän ajatuksia. En pysty keskittymään töiden pähkäilyyn kun musa soi korvassa. Yleensä tämä on ollut selkeä miinus ja syy pitää kaikki musiikki poissa, mutta nyt se on ihan jees. Junamatkan ajan päässä on pipodisko, muun ajan mietintämyssy.

Korvalapuilla kuunneltavilla biiseillä on tapana assosioitua niihin paikkoihin, joissa olen niitä kuunnellut. Esimerkiksi Policen Spirits in a Material World on talvinen Mannerheimintie; kuljen kohti Bulevardia ja Oranssin kokousta, vuosi on 1990.

Kotiteollisuuden Minä olen taas liittyy bussin ikkunasta nähtyyn Tanskan yömaisemaan. On taaskin talvi ja minä matkaan kohti kotia bussilla. Matka on jatkunut jo puoli vuorokautta ja väsyttää.

(Crosby, Stills & Nashin Helplessly Hoping taas tarkoittaa kotia ja omia ihmisiä ja aiheuttaa instant-koti-ikävän kun sen täällä kuulee. Sitä en tosin ole kuunnellut pipodiskossa, vaan ihan livenä isän, sedän ja tädin laulamana.)

Tämän syksyn teemabiisi ei ole vielä selvä. Pipodiskossa on ladattuna lähinnä Leonard Cohenia. Ne laulut ovat vain aiemmin assosioituneet niin vahvasti muihin tilanteisiin, etten tiedä, josko haagilainen maisema päässäni niihin ymppäytyy. Olen muuten vakuuttunut, että pipodiskoni random number generator on buginen; samat biisit tuppaavat toistumaan, vaikka kuinka komennan sille että sekoita.

Metasta asiaan

Kai tähän nyt voisi jo jotain kirjoittaakin pelkän säädön ja metailun sijasta.

Perjantaina olin ensimmäistä päivää töissä siellä Rijksmuseumin proggiksessa. Aamulla piti kuuden aikaan lähteä Utrechtin suuntaan, missä kasasimme studiokamppeet. Ajoimme sitten Amsterdamiin ja museolle, lainasimme kypärät ja turvakengät ja roudasimme studiotarvikkeet remontin keskelle. Ensimmäisenä päivänä tuli lähinnä kasattua valoja ja testattua eri taustoja. Banning oli mukava mutta tarkka ja tenttasi minua koko ajan varsinkin valoista; "kuinkas sinä tämän ongelman ratkaisisit?"

Juuri sellaista suhtautumista toivoinkin. Tulee opittua paljon, kun joutuu koko ajan pähkäilemään ja miettimään. Työpäivä kesti kauan, olin kotona vasta kuuden jälkeen illalla, mutta vaikka olinkin fyysisesti ihan puhki ja henkisestikin aika väsy, palasin kotiin iloisella mielellä. Työ oli mielekästä ja pomo kiva. Nyt ongelmina on vain aivan kamala sotku palkka-asioiden suhteen ja se, miten saan koulun ylipuhuttua antamaan minulle projektista vielä opintopisteitäkin.

H ajoi kotiin Wurtzburgista perjantaina ja oli kotona viikonlopun. Minä kehitin tietysti kaikesta viikon stressaamisesta ja liiallisesta valvomisesta kamalan migreenin lauantaiksi, joten vietin koko päivän pyjamassa. Tarkoitus oli mennä synttäreille R'damiin, mutta se nyt sitten jäi. Harmitti. Lisäksi pesukone päätti hajota lauantaina, ja vietin sitten ison osan iltapäivästä sitä purkaen ja säätäen. Ei tullut edes kuntoon, enkä enempää uskalla leikkiä tee-se-itse -naista, kun kone kerran on vuokranantajan ja siitä maksetaan vuokraakin. Saa korjauttaa jollakulla Veijo Ammattilaisella. Illalla minua harmitti ohi menneet juhlat ja hukkaan mennyt päivä, ja H huolestuneen oloisena käytti parhaita tietämiään piristyskeinoja: "Katsotaanko yhdessä vaikka vähän Star Trekiä?"

Sunnuntaina teimme havainnointiretken Ikeaan (sosiologian tehtävä; havainnoi jotakuta ihmistä ympäristössä) ja ostimme sieltä silliä. Tarkoitus oli tehdä myös toinen havainnointiretki Doerakin pubiin mutta emme sitten mitenkään jaksaneet. Koti-illat ovat aika kova sana silloin kun molemmat olemme paikalla.

Tänään H lähti varhain aamulla taas kohti R'burgia ja joutui kuulemma rajalla innokkaiden saksalaisten tulliviranomaisten kynsiin (auto pengottiin). Minä olen säätänyt blogin ulkoasua ja jättänyt huomiseksi tehtävät kouluhommat illaksi.

Koetan olla stressaamatta nukkumisesta. Minulla on nyt taas sitä ongelmaa, että en nuku kunnolla jos edessä on koulu- tai työaamu. Minun on sekä vaikea saada unta että vaikea nukkua kellonsoittoon asti. Herään aamuyöllä tuntia paria ennen kelloa, ja sitten pyörin sängyssä, kun kaikki tehtävät asiat ryntäilevät eestaas pääkopassa. Lopulta tehokkaaksi uniajaksi tulee viitisen tuntia, korkeintaan, ja se ei mitenkään riitä. Olen kokeillut kamomillateetä, kahvin jättämistä vähemmälle ja iltaliikuntaa, mutta ainakaan tuohon aamuyön heräilyyn ei niistä tunnu olevan apua. Viikonloppuisin nukun kuin tukki, ja vieläpä kuin oikein sikeäuninen tukki, jos H:kin vielä on kotona.

Tähän loppuun vielä testikuva. 6x8 polaroid, tarkoituksena oli mittailla valoa. Kuvan tehnyt J. Banning.

 

Blogisäätöä

Tänään blogipohja on remontissa, joten häiriöitä odotettavissa. Blogi siis näyttää kamalalta ison osan päivästä. Älkää säikähtäkö.

Edit: Fonteissa on eittämättä vielä säätämistä, mutta jotain tällaista minimalistista ehkä voisi kuvitella hetken aikaa katselevansa. Valituksia vastaanotetaan, jos jokin näyttää jollain selaimella ihan oudolta.

Edit 2: Hmm. Reunoilta tasattu teksti näyttää siistiltä silmään, mutta kärsiiköhän luettavuus liikaa?

Edit 3: Kärsii. Palautettu tasaamattomaksi.

Pari viime kesän muistoa

Näitä en ole vielä blogannut, mutta haluan ne muistaa.

Kobessa yhtenä aamupäivänä pesin pyykkiä ryokanissa. H oli konferenssissa, ryokanin nuori perhe jossain ties missä, ja paikalla oli vain perheen mummo ja minä. Avasin telkkarin odotellessani pyykin pyörimistä ja huomasin, että meneillään oli liveohjelma auringonpimennyksestä. Ryntäsin vauhdilla eteiseen, vaihdoin äkkiä kengät jalkaan ja loikkasin kadulle - ja siellähän se pimennys näkyi! Näin, että perheen mummo katseli minua hämmentyneenä oviaukosta. Menin hänen luokseen ja koetin selittää auringonpimennystä, mutta hän ei ymmärtänyt englantia, enkä minä tietenkään osannut japania. Lopulta kumartelin ja viittilöin ja toin hänet keskelle katua ja sitten osoitin ylös auringon sirppiin. "Oooooooooo!" Mummeli hämmästyi ja siinä me sitten seisoimme keskellä tietä katsomassa pimenevää aurinkoa. Hän selitti kovasti jotain, minä selitin kovasti jotain, ja kommunikaatio pelasi, vaikka emme kumpikaan mitään ymmärtäneetkään. Sitten menimme sisään juomaan jääteetä ja ripustamaan pyykkiä.

Viimeisenä iltana Nagoyassa menin kylpemään. Pesuhuoneessa naiset istuivat vierekkäin pienillä jakkaroilla kuuraamassa itseään pienillä pesulapuilla. Minua tarkkailtiin kovasti, halusivat varmaan nähdä, ymmärtääkö ulkkari toimia japanilaisessa kylvyssä. Kuurasin ja kuurasin ja kuuntelin ympärillä hälisevää keskustelua, ymmärtämättä oikein mitään. Pestyäni oikein kunnolla viikkasin pesulapun ja asetin sen päälaelleni ja astuin kuumaan kylpyyn. Kylvyssä jo olevat nyökkäilivät ja hymyilivät, olivat varmaan helpottuneita, etten liannut vettä saippualla tai dipannut pesulappua kuumaan veteen. Meitä oli lopulta altaassa seitsemän.

Paria päivää aiemmin olin istunut kuumassa lähteessä kaatosateessa Hakonessa. Rikinkatkuinen vesi tuntui tosi kummalliselta, ja huomasin, etten kellunut yhtään. Kroppa tuntui lyijynraskaalta. Silti virkisti.

Vain kolme kuukautta siitä kun olin viimeksi Japanissa, mutta taas kaipaan sinne takaisin...

Kassimeemi

Olin tänään 11 tuntia duunissa (tai no, oli siinä yhteensä 3 tuntia työmatkoja eli vain 8 tuntia töitä), mutten jaksa siitä just nyt kirjoittaa muuta kuin että kivaa oli. Nyt viikonlopun alkamisen kunniaksi teen meemin tässä odotellessani H:ta autobaanalta kotiin.

Kassimeemi: kerro, mitä kassisi sisältää.

Tämänpäiväinen kassini sisälsi seuraavaa:

Canon EOS 5D

50mm f/1.8 objektiivi

24mm f/2.8 objektiivi

100mm f/2.8 objektiivi

akkukahva

2 akkua

salama

salamakenkäplugijuttu

2 vastavalosuojaa

2 muistikorttia

pieni peili

kuulakärkikynä

moleskin-muistivihko, sininen ja pieni

Susan Sontag: On Photography

Ina Rae Hark: Star Trek

lompakko

Hakusessa olisi nyt uusi reppu, johon sopisi tuo kaikki roina + 15-tuumainen läppäri piuhoineen.

Keskustelua keskustelusta

Mistähän johtuu, että Suomessa tuntuu olevan enemmän metakeskustelua kuin keskustelua? Taannoin Paavo I Suuren aikakaudella keskusteltiin siitä, kuinka pitäisi arvokeskustella. Nyt pitää käydä arvokeskustelua. Yhteiskunnassa on arvokeskustelun paikka. On aihetta ihan oikeaan arvokeskusteluun. Sitä arvokeskustelua vaan en muista koskaan tapahtuneen; ehkä kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä se sitten olisi ollut.

Sitten keskusteltiin NATO-keskustelusta ja sen tarpeesta ja siitä, kuinka ei ole NATO-keskustelua. Eikä ainakaan oikeanlaista NATO-keskustelua.

Nyt keskustellaan siitä, keskustellaanko maahanmuutosta. Vänkytetään, että Suomessa ei saa keskustella maahanmuutosta, ja ollaan niin kovin tuohtuneita, kun ei keskustella siitä mistä pitäisi keskustella, saati sillä tavalla jolla siitä pitäisi keskustella. (Sivumennen sanoen ainoa oikea tapa keskustella maahanmuutosta useiden kriittistä maahanmuuttokeskustelua kaipaavien mielestä on hokea 'mamut ulos Suomesta').

En Panun kanssa ole monesta asiasta samaa mieltä, vaikka hyvissä väleissä ollaankin. Mutta tämä vuoden takainen kirjoitus on asiaa.

(Edit: muistin vasta NATO-keskustelukeskustelun.)

Onkohan tämä nyt ihan liikaa

Syksyni näyttäisi nyt muodostuvan tällaiseksi:

Minulla on koulua täysi päivä tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Pääsen välillä neljältä, välillä kuudelta.

Maanantaisin ja perjantaisin olen Rijksmuseumilla avustamassa.

Viikonloppuisin teen omaa kuvasarjaani (aiheena reissutyöläiset), paitsi marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna, jolloin olen konferenssimatkalla Paris Photossa ja viimeisenä viikonloppuna, jolloin olen vapaaehtoistyössä Merimieskirkolla.

Oman projektin kuvat on saatava valmiiksi ennen joululomaa; 6-8 kuvaa näyttelykelpoisiksi 8.1. avajaisia varten ja lisäksi 10-20 kuvaa teksteineen painokelpoiseksi kirjaksi. Yksi 8-sivuinen miniesseekin pitäisi vääntää.

Lisäksi teen yhä pieniä tietokonehommia koululle, plus minulla on järjestelyvastuu tammikuun näyttelyn elokuvaillasta (dokumentti- ja lyhäreitä, pitää hankkia tekniikka, teatteri, elokuvat ja oikeudet).

Niin kukas se sanoi, että minulla on tapana kahmia itselleni liikaa hommia?

Lieventäviä seikkoja: keskiviikon kurssi loppuu 4.11., maanantain ja perjantain duuneille yritän neuvotella vuorottelun jonkun toisen kanssa, jotten olisi siellä joka viikko, oman sarjan fotaamista ei kai ole tarkoitus aloittaa kuin vasta marraskuun alussa, ja koulusta on syyslomaa parin viikon päästä. Mutta ei tässä varmaan kannata mistään Regensburgin reissusta haaveilla vähään aikaan.

Minun pitää nyt jotenkin järkeistää tämä kaikki työmäärä ja pistää se tärkeysjärjestykseen ja jakaa se pieniin osioihin, sillä jos ajattelen sitä kokonaisuutena, alan hyperventiloida stressistä. Priorisoin ensimmäiseksi oman fotoprojektini, sillä se on se, millä minut tänä vuonna luokalta päästetään, jos päästetään. Sen jälkeen tulee koulussa läsnäolo, eli se vaadittu 80%. Sitten näyttelyprojekti, koska sekin liittyy kouluun. Loput tärkeät asiat jonottavat sitten noiden jäljessä.

(Öhm. Pitäisi varmaan priorisoida myös unta, ruokaa ja liikuntaa johonkin.)

Maanantaina menen Utrechtiin juttelemaan herra Banningin kanssa. Piti päivittää portfoliota tänään, mutta printteri kettuilee urakalla ja onnistuin haaskaamaan kaikki musteet puhdistusyrityksissä. Eipä taida huomenna ehtiä hankkia lisääkään; täällä erikoiskaupat avaavat maanantaisin kello 13. Hehhee, onpas taas professionaalia toimintaa jättää viime tippaan... Jännittää vähän koko tapaaminen, mutta toverit hollannintytöt ovat kannustaneet minua kovasti ja vakuuttavat, että kyllä se varmasti menee oikein hyvin.

Syksy

Kotona on hiljaista ja tyhjää nyt kun H on lähtenyt Regensburgiin. Kylmäkin on; ulkolämpötila meni alle 10 asteen ja sisälämpötila alle 18. En sinnitellyt, vaan laitoin lämmön päälle. Tänä vuonna selvittiin siis vain lokakuun ensimmäiseen ilman lämmitystä.