Onkohan tämä nyt ihan liikaa

Syksyni näyttäisi nyt muodostuvan tällaiseksi:

Minulla on koulua täysi päivä tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Pääsen välillä neljältä, välillä kuudelta.

Maanantaisin ja perjantaisin olen Rijksmuseumilla avustamassa.

Viikonloppuisin teen omaa kuvasarjaani (aiheena reissutyöläiset), paitsi marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna, jolloin olen konferenssimatkalla Paris Photossa ja viimeisenä viikonloppuna, jolloin olen vapaaehtoistyössä Merimieskirkolla.

Oman projektin kuvat on saatava valmiiksi ennen joululomaa; 6-8 kuvaa näyttelykelpoisiksi 8.1. avajaisia varten ja lisäksi 10-20 kuvaa teksteineen painokelpoiseksi kirjaksi. Yksi 8-sivuinen miniesseekin pitäisi vääntää.

Lisäksi teen yhä pieniä tietokonehommia koululle, plus minulla on järjestelyvastuu tammikuun näyttelyn elokuvaillasta (dokumentti- ja lyhäreitä, pitää hankkia tekniikka, teatteri, elokuvat ja oikeudet).

Niin kukas se sanoi, että minulla on tapana kahmia itselleni liikaa hommia?

Lieventäviä seikkoja: keskiviikon kurssi loppuu 4.11., maanantain ja perjantain duuneille yritän neuvotella vuorottelun jonkun toisen kanssa, jotten olisi siellä joka viikko, oman sarjan fotaamista ei kai ole tarkoitus aloittaa kuin vasta marraskuun alussa, ja koulusta on syyslomaa parin viikon päästä. Mutta ei tässä varmaan kannata mistään Regensburgin reissusta haaveilla vähään aikaan.

Minun pitää nyt jotenkin järkeistää tämä kaikki työmäärä ja pistää se tärkeysjärjestykseen ja jakaa se pieniin osioihin, sillä jos ajattelen sitä kokonaisuutena, alan hyperventiloida stressistä. Priorisoin ensimmäiseksi oman fotoprojektini, sillä se on se, millä minut tänä vuonna luokalta päästetään, jos päästetään. Sen jälkeen tulee koulussa läsnäolo, eli se vaadittu 80%. Sitten näyttelyprojekti, koska sekin liittyy kouluun. Loput tärkeät asiat jonottavat sitten noiden jäljessä.

(Öhm. Pitäisi varmaan priorisoida myös unta, ruokaa ja liikuntaa johonkin.)

Maanantaina menen Utrechtiin juttelemaan herra Banningin kanssa. Piti päivittää portfoliota tänään, mutta printteri kettuilee urakalla ja onnistuin haaskaamaan kaikki musteet puhdistusyrityksissä. Eipä taida huomenna ehtiä hankkia lisääkään; täällä erikoiskaupat avaavat maanantaisin kello 13. Hehhee, onpas taas professionaalia toimintaa jättää viime tippaan... Jännittää vähän koko tapaaminen, mutta toverit hollannintytöt ovat kannustaneet minua kovasti ja vakuuttavat, että kyllä se varmasti menee oikein hyvin.