Pari viime kesän muistoa

Näitä en ole vielä blogannut, mutta haluan ne muistaa.

Kobessa yhtenä aamupäivänä pesin pyykkiä ryokanissa. H oli konferenssissa, ryokanin nuori perhe jossain ties missä, ja paikalla oli vain perheen mummo ja minä. Avasin telkkarin odotellessani pyykin pyörimistä ja huomasin, että meneillään oli liveohjelma auringonpimennyksestä. Ryntäsin vauhdilla eteiseen, vaihdoin äkkiä kengät jalkaan ja loikkasin kadulle - ja siellähän se pimennys näkyi! Näin, että perheen mummo katseli minua hämmentyneenä oviaukosta. Menin hänen luokseen ja koetin selittää auringonpimennystä, mutta hän ei ymmärtänyt englantia, enkä minä tietenkään osannut japania. Lopulta kumartelin ja viittilöin ja toin hänet keskelle katua ja sitten osoitin ylös auringon sirppiin. "Oooooooooo!" Mummeli hämmästyi ja siinä me sitten seisoimme keskellä tietä katsomassa pimenevää aurinkoa. Hän selitti kovasti jotain, minä selitin kovasti jotain, ja kommunikaatio pelasi, vaikka emme kumpikaan mitään ymmärtäneetkään. Sitten menimme sisään juomaan jääteetä ja ripustamaan pyykkiä.

Viimeisenä iltana Nagoyassa menin kylpemään. Pesuhuoneessa naiset istuivat vierekkäin pienillä jakkaroilla kuuraamassa itseään pienillä pesulapuilla. Minua tarkkailtiin kovasti, halusivat varmaan nähdä, ymmärtääkö ulkkari toimia japanilaisessa kylvyssä. Kuurasin ja kuurasin ja kuuntelin ympärillä hälisevää keskustelua, ymmärtämättä oikein mitään. Pestyäni oikein kunnolla viikkasin pesulapun ja asetin sen päälaelleni ja astuin kuumaan kylpyyn. Kylvyssä jo olevat nyökkäilivät ja hymyilivät, olivat varmaan helpottuneita, etten liannut vettä saippualla tai dipannut pesulappua kuumaan veteen. Meitä oli lopulta altaassa seitsemän.

Paria päivää aiemmin olin istunut kuumassa lähteessä kaatosateessa Hakonessa. Rikinkatkuinen vesi tuntui tosi kummalliselta, ja huomasin, etten kellunut yhtään. Kroppa tuntui lyijynraskaalta. Silti virkisti.

Vain kolme kuukautta siitä kun olin viimeksi Japanissa, mutta taas kaipaan sinne takaisin...