Yhden päivän työmatkojen aikana ehtii lukea 190 sivua scifipokkaria. Matka ovelta ovelle on siinä tunti ja neljäkymmentä minuuttia suuntaansa, kahdella vaihdolla. Pitää tehdä kirjapino, jotta on aina mistä valita. Onneksi lukemattomia (pun intended) kirjoja onkin varastossa.
Setvittiin työnantajani eli Jan Banningin kanssa kuvioita. Periaatteessa homma menee niin, että minä saan avaimen studiolle ja tulen ja menen vähän miten haluan, kunhan hoidan annetut hommat määräajassa ja olen sovituissa tilanteissa paikalla assistenttina. Hommat vaihtelevat paljonkin; pääpaino on nyt helmi-maaliskuussa näyttelyiden järjestämisessä ja huhtikuussa painoon menevän seuraavan kirjan prosesseissa. Lisäksi minulla on tutkimustehtävä (ota selvää, onko joku tehnyt valokuvasarjaa USA:n uskonnollisista liikkeistä ja niiden yhteyksistä politiikkaan; tutki muuta kirjallisuutta aiheesta) ja pari teknistä hommaa skannereiden yms. laitteistojen parissa. Ensi viikolla menemme Rotterdamin Kunsthaliin ja Amsterdamiin Rijksmuseumille neuvottelemaan, ovat ostamassa Janilta kuvia.
Tänään juteltiin World Press Photo -kilpailusta; voittajavalinnat on tehty tällä viikolla ja työnantajani oli siellä mukana. Mutta siitäpä en sano mittään enempää. Sen lisäksi järjestin ja luetteloin muutamia isoja printtejä Byrokraatit -sarjasta, joka on lähdössä näyttelyyn Chicagoon ja tsekkasin, että oikeat setit menevät oikeiden kuvatekstien kanssa. Mukaan sain Traces of War -kirjan englanninkielisen painoksen ja melkein polkupyörän, mutta se olikin liian huonossa kuosissa jopa hollantilaiseksi stationfietsiksi ja siksipä liikun yhä Utrechtin sisällä bussilla, kunnes keksin jostain Marktplaatsilta halvan kaksipyöräisen tai haen Lontoosta lainapyörän.
Eilen Roos, Valerie, Fleur, Marloes ja Raoul ilmestyivät luokseni syntymäpäiväkeiton, suklaakakun ja hassujen hattujen kera. 33 vuotta, 1 kuukausi ja 1 viikko - no joo, tammikuussa ei ehtinyt juhlia ja holskuystävät olivat sitä mieltä, ettei sitä nyt sentään juhlimatta tästä iän karttumisesta selvitä. Siksipä tänään olikin jokseenkin väsynyt olo, vaikka töissä olikin huisin jännää ja mielenkiintoista. Note to self: ei bileitä keskellä viikkoa.
VastaaPoistaKuulostaa hektiseltä, mutta mielenkiintoiselta. Mulla on vähän rauhallisempaa, sain n. kuuden tunnin harkinnan jälkeen vietyä roskat:-D
VastaaPoistaTämä ikääntyminen kyllä teettää sen, että univelka painaa seuraavana päivänä selkeästi enemmän kuin joskus vähän päälle kakskymppisenä, jolloin ei ollut temppu eikä mikään mennä yliopistolle eilisillä silmillä. Toisaalta olen voittanut vaihdossa; nykyään mulla on unirytmi ja kyky nukahtaa kieriskelemättä tuntitolkulla sängyssä.
VastaaPoistaIhanaa :-)))) Tarpeeksi tekemistä ja kiinnostavaa kans!
VastaaPoistaKuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja hienolta! Wau.
Harri: Mulla on, pakko myöntää, kahden viikon roskat kellarissa. Kun niitä ei saa viedä ulos kuin yhtenä päivänä viikossa... jos silloin on saamaton / unohtaa, tulee minikaatopaikka kellarikomeroon.
VastaaPoistaHemi: Mun vaihtokauppa on selvästi epäonnistunut. Valvominen aiheuttaa unteloa oloa, mutta en myöskään ole onnistunut kehittämään unirytmiä ja lisäksi kieriskelen tuntikausia aina kun seuraavana päivänä on jotain, mistä keksin edes minimaalisen stressinaiheen.
Zepa ja Laura: :-) :-)