Minun on pakko myöntää, että jotenkin pidän poikkeusolosuhteista. Tietysti vain sellaisista, jotka eivät suoranaisesti uhkaa henkeä tai terveyttä. Tämä tulivuorijuttu on mielenkiintoinen. Eurooppa joutuu tulemaan juttuun sen tosiasian kanssa, että vaikka mantereemme on pieni, on meillä myös melkoisia välimatkoja. Silti tuntuu jotenkin kornilta, kun tehdään isoja otsikoita tyyliin "Ministeri joutuu matkustamaan BUSSILLA". Olen reissannut maitse Euroopassa monen monta kertaa, eikä siten matkustaminen nykyään ole edes kovin epämukavaa. Monessa maassa on erinomainen junaverkosto supernopeine junineen, joissa palvelu pelaa. Laivoilla mukavuus on sitä luokkaa, että ainoa valituksen aihe voisi olla hitaus. Mutta olisikohan aika ymmärtää, että aina kaikki ei tapahdu juuri niin nopeasti kuin haluaa? Ja vielä tärkeämpi seikka: olisikohan aika ymmärtää, että kaikki ei aina voi olla ihmisen hallinnassa?
KLM, Lufthansa ja Air Berlin ovat huikeista tappioista suivaantuneina alkaneet lobata turvallisuusviranomaisia ilmatilan avaamisen puolesta. Ei toki pitäisi olla yllättynyt - suuryhtiö toimii, kuten suuryhtiö toimii - mutta arveluttavana tällaista toimintaa pidän. KLM heitti testikoneen ilmaan jonnekin Amsterdamin länsipuolelle meren ylle, lenteli sillä tunnin verran ja ilmoitti Euroopan ilmatilan olevan nyt turvallinen. Mitenkähän lienee, kun kysymys on tuhkapilvestä, jonka koostumus a) vaihtelee paikasta toiseen ja b) vaihtelee hetkestä toiseen? Mitä luotettavaa dataa KLM:llä voi hetkellisestä pienestä lennätystestistään olla, varsinkin kun se tehtiin käsittääkseni tavallisella koneella, jossa ei ole mitään erityisiä mittalaitteita? Suomen ilmavoimien Hornet jo vaurioitui tuhkapilvessä. Lisäksi historiasta löytyy tapauksia, joissa koneen moottorit ovat sammuneet tuhkan takia. Itse olisin huolissani myös ns. pitot tubeista, jotka ovat vaarassa tukkeutua ja jotka ovat olennaisia lentokoneen ilmanopeuden mittausta varten (muistutettakoon: liian hidas ilmanopeus - kone sakkaa, liian nopea - kone hajoaa kappaleiksi). Pitot tuben jäätymistä ja tukkeutumista epäillään syyksi Air Francen lennon 447 tuhoon.
Lentäminen ei siis juuri nyt vaikuta kovin turvalliselta. Olisikohan tässä myös hyvä kohta alkaa miettiä vaihtoehtoisia tapoja toimia ja liikkua Euroopassa, jossa kymmenettuhannet lennot per vuorokausi eivät olekaan itsestäänselvyys? Ei sitä halpaa lentopetrolia riitä ikuisesti. Jos tästä poikkeusolosuhteesta jotain hyvää seuraa, voisi se olla se, että ihmiset huomaavat junallakin pääsevän. On ollut myös mukava seurata yleiseurooppalaista solidaarisuutta; ihmiset tarjovat toisilleen majapaikkoja ja kyytejä Facebookin kautta (toki jotkut yrittävät tässäkin tehdä bisnestä).
Minun on tarkoitus olla täällä Regensburgissa tiistaihin, jolloin pitäisi mahtua Hollantia kohti kulkevaan junaan. Saa nähdä, mitä tässä nyt kannattaa tehdä. Voi olla, että Jan juuttuu Pietariin, eikä pääse palaamaan ihan hetikohta. Toisaalta jos lykkään omaa paluutani Hollannin suuntaan, (minkä tekisin yleensä aina jos minulla ei Hollannissa ole mitään tärkeää) voi paluulipun saaminen käydä vielä vaikeammaksi. Täytyy katsoa, josko huominen olisi tätä päivää viisaampi.
Joo, en usko, että lentoturvallisuudesta vastaavat viranomaiset ainoastaan kiusan vuoksi noita rajoituksia ja lentokieltoja määräävät. Minua ei ainakaan huvittaisi lähteä lennolle miksikään "kait se hyvin menee"-koekaniiniksi. Sitä paitsi Euroopassa on melkoinen määrä ns. turhia lentoja. Tarkoitan tällä jotain lyhyitä kuten esim. Amsterdam - Bryssel tms. legejä, joilla juna varmaan on loppupeleissä jopa nopeampi.
VastaaPoistaÄäk! Huomenna uuteen työpaikkaan. Hermojen hallinta ei ole koskaan ollut niitä vahvimpia puoliani ja täytyy tunnustaa, että alkaa jo vähitellen jännittää. Ties minkä jännittäminen on muuten aika kumma ilmiö koska kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa havaita, että se etukäteen kauhisteltu asia olikin kaikkea muuta hermoilun ja unettomien öiden arvoista:-) Mun mittareilla noi sun Ugandan yms. seikkailut ovat jo ihan puhdasta extremeä!
VastaaPoistaOnneksi tulin jo ajoissa tänä vuonna jaotelleeksi lomani niin, että olen ensi talvena talvilomalla kuukauden eli aikaa on. Harkitsen aivan vakavissani Disneylandin reissua junalla tai bussilla riippumatta sitä, mikä Eijaheijakeijajääkullin tuhkatila on 10 kuukauden päästä.
Harri: No miten meni ensimmäinen työpäivä? Ennakkojännittäminen on mullakin tapana, kuten olen monesti blogissakin valittanut. Useimmiten se on kuitenkin aina ollut ihan turhaa, mutta enpä ole päässyt siitä silti eroon.
VastaaPoistaKriisi: Junalla pääsee. Lurkkeroin yhdellä pilottifoorumilla ja siellä aika moni on vähän O_o siitä, että nyt saa yhtäkkiä lennellä tuhkasta huolimatta. Mutta jos alkaa tuulla toiseen suuntaan niin sitten homma on ookoo, ongelma siirtyy amerikkalaisille!
VastaaPoistaHih, proffa tuolla seinän toisella puolella on yrittänyt soitella koko päivän Lufthansan palvelunumeroon. Uskoisi jo että ei kannata... Kiinnostavaksi vain vetää kesän osalta, että milloin sitä uskaltautuu itse lähteä velipoikaa moikkaamaan....
Tuuli: Heh, kaikista ennakkoaavisteluista ja älyvapaasta jännittämisestä huolimatta henki yhä pihisee eikä tee tiukkaakaan. Muuten olen kyllä niin poikki kuin vain olla voi. Hirmu raskasta tuollainen kun uutta asiaa tunkee ovista ja ikkunoista, eikä tunne ketään saati tiedä mitään, mutta tuollaistahan se aina aluksi tuppaa olemaan. Sitten kun on viellä tullut lorvittua puoli vuotta lähinnä vaaka-asennossa niin kulttuurisokki on melkoinen kun yhtäkkiä pitäisi alkaa suorittaa.
VastaaPoistaPS. Pitäis varmaan mennä ton jännittämisen kanssa johonkin kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, paitsi että sitten taas jännittäisi sitä terapiaa:-p
Alussa sitä on varmasti tosi puhki, onneksi kohta on jo viikonloppu (olettaen, että sulla on viikonloppuisin vapaata?) Miltä ihmiset vaikuttivat, hyviä tyyppejä tai jotain muuta?
VastaaPoistaMä olen ollut kognitiivisessa terapiassa vuosia sitten ja sinänsä terapiamuotona se on kyllä hyvä. Mietin jossain vaiheessa kun jännitysunettomuus oli pahimmillaan että pitäiskö sitä mennä takaisin. Mutten oikein osaa kuvitella käyväni vieraskielisessä terpassa. :-p Pitäisi varmaan vain mennä takaisin iaidotreeniksiin jotta saisi fyysistä harjoitusta ja mielenrauhaa takaisin.
Juu, vapaita viikonloppuja on sentään viellä pari kolme kipaletta ennen kuin viikonloppusessiot alkavat. Porukoista en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata koska olen tosiaan tämän päiväsakin kanssa vain perehdytysajan. Eli en taida mitään sen ihmeempää tuttavuutta edes yrittää hieroa koska kumpikin osapuoli tietää, että olen heillä vain "kylässä".
VastaaPoistaKun en sen ihmeemmin ymmärrä itseäni hävetä niin voinpa tässä paljastaa, että ei mun jännitykset ihan tuulesta temmattuja ole vaan mulla on jopa diagnoosi rajoittuneeseen sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Se on ollut jo vuosia melko hyvillä mallilla joten pystyn kyllä kohtuullisen vapaasti olemaan ja elelemään, mutta ennakkomurehtiminen ja tulevan veivaaminen on viellä jäljellä. On mulle noihin jännityksiin määrätty oikein lääkkeitäkin, mutta kun ei niitäkään jaksaisi aina ahmia. Varsinkin kun jotkut lyhytterapiat ovat kuulemma nykyään yllättävänkin tehokkaita.
VastaaPoistaNo mitäs häpeämistä tuossa, yleinen vaiva. Tekee varmasti uudessa työpaikassa aloittamisen pirun hankalaksi, kun se on aika jännää ja hankalaa muutenkin. Mulla on joitakin vähän hankalia jännityksiä myös (esmes puhelimessa puhumista vieraiden ihmisten kanssa kammoan, ja joudun aina keräämään rohkeutta). Mulle kognitiivisessa terapiassa ehkä se paras juttu oli se, että siinä oli kyse jostain järkeenkäyvästä; sen sijaan että olisi sukellettu syvälle johonkin alitajuntoihin yms. mietittiin vain, että miltä missäkin tilanteessa tuntuu ja miten voisi säätää omia reaktioita, jotta tuntuisi toiselta ja tulisi sen ansiosta toimittua toisin. Se oli siis jotenkin minulle vähemmän huuhaata. :-)
Ei siinä mitään häpeämistä olekaan ja siksipä tuosta reippaasti kerroinkin;-) Kyllähän tuo uudessa mestassa aloittaminen on tosiaan sikäli tuplasti tukalaa, että psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja kuluu jo pelkästään niskaan vyöryvän informaatiotulvan käsittelyyn ja siihen kun lisää viellä ennakko- ym. jännittämiset päälle niin saattaapi olla, ettei viikonloppuna tarvitse unta houkutella. Tosin täytyy sanoa, että aika kivasti olen kuitenkin pärjännyt nyt kun päästiin asiaan. Mulla kun meni tosiaan valituksi tulemisen ja aloittamisen välissä kaksi viikkoa niin arvaa vaan jännitinkö sinä aikana itseni riekaleiksi. Ai niin, ja kuten teemaan kuuluu niin sekin jännittäminen oli taas turhaa, ei sinne kuollutkaan!
VastaaPoistaJoo, eipä tuo muuten ollut hirveän paha nakki, mut kun Brysselistä nykyisillä maakulkuneuvoilla vaan kestää aika pitkään päästä takas Suomeen. Onneks olin sukuloimassa, joten mitään ongelmia ei ollut. Paitti se streessaaminen erilaisten paluureittien kanssa, ja se että "ylimääräinen vapaa" mennee omaan piikkiin - tosin onneks mulla on plussatunteja aika runsaasti :-)
VastaaPoistaToinen asia on se, että Manner-Euroopan junavuoroja vois koittaa lisätä muutenkin. Kiinalaisethan ovat siinä asiassa edistyksellisempiä, että rakentavat luotijunaratoja ahkerasti, jolloin lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla lentäminen ei enää ole kilpailukykyistä (jee!). Sama pätee jo entuudestaan Japanissa.
VastaaPoistaKunhan TGV / ICE -tyylisiä junia saataisiin vielä lisää, niin hyvä tulisi. Mun mielestä oli varsin siistiä pari vuotta sitten vroomata Nizzasta jotain kuudessa tunnissa kotiin Hollantiin - jos miettii kaikki lentokenttäsiirtymiset ja odottelut kentillä, ei koneella takuulla olisi päässyt nopeammin. Itäisemmässä Euroopassa nopeita linkkejä ei tietystikään oikein ole ollenkaan. Ja Suomen hankaluus on se, että käytännössä se on saari.