Katos kun ei tule blogattua. Pitää sitten kirjoittaa enemmän kerralla.

Tällä viikolla olen tuntenut olevani IT-työharjoittelija. Tappelin ensin Microsoftin ohjelmien ja niiden yhteensopimattomuuksien kanssa pari päivää, ja nyt teen imap-alikansio-ohjauksia, onpa kotoisaa. Kameraankin on koskettu kuitenkin kerran; tänään aamupäivällä kuvasimme levynkantta humoristiselle duolle. Kannesta tuli vähän humoristisempi kuin oli tarkoitus - studiolle palattuamme huomasimme, että olin asetellut rekvisiittavihannekset hiukan kyseenalaisesti. Tai ei niin hiukankaan. 

Työmatkat rassaa. Eilen oli taas joku onneton Murphy sotkemassa, Delftiin asti ei päässyt junalla eikä raitiovaunulla. Kotimatkassa meni kolmisen tuntia. Unettomuuskin rassaa, ja sitä minun pitäisi tosiaan alkaa ratkaista. Jännitän kai sitten liikaa työpäiviä, vaikka en kyllä ymmärrä miksi, koska ei minun tule saada mitään erityisen hankalaa aikaiseksi, eikä pomokaan ole ankara, vaikka hän heitteleekin välillä tavaroita seiniin. Tässä lienee kyse tavallisesta sunnuntai-illan syndroomasta, jossa uni ei tule kun tietää, että aamulla on herättävä herätyskelloon, ja olen vain omalla nukkumattomuuden murehtimisellani tehnyt kärpäsestä härkäsen.

Palatakseni takaisin aiheeseen työmatkat, toukokuussa - alle kuukauden päästä jo - meidän pitäisi lähteä tutkimus- ja fotausmatkalle Ugandaan. Viisumi on hoidettu, samoin kasa rokotuksia, mutta lentolippujakaan ei ole vielä. Ehkäpä J saa ne vielä aikaiseksi. Rokotukset olivat aikamoinen koetus. DTP ja hepatiitit menivät ihan OK, mutta keltakuumerokotuksesta tulin kipeäksi ensin heti ja sitten 9 päivän päästä piikistä. Jopa silmien liikuttaminen sattui. Mutta nytpä en sitten saa keltakuumetta jos Ugandaan päädyn. Täytyy koettaa väistää myös malaria ja dengue, kuten myös bilhartsia, mangokärpäsen toukat ja tsiljoona myrkyllistä öttiä. Tämä koko suunnitelma vie välillä yöuniani aika lailla. Olisi helpompi matkustaa ja tehdä jänniä asioita, jos olisi luonteeltaan rohkea. Mutta kun ei, niin pitää näemmä murehtia kaikkea pitkistä lentomatkoista lähtien ja mennä silti.

Mitähän muuta? Menen taas ensi viikolla Regensburgiin muutamaksi päiväksi. Palaan takaisin kun J:n näyttelyn loppuvalmistelut ovat käsillä. Tällä viikolla olen fotoshoppaillut joitakin ko. näyttelyyn liittyviä asioita, mutta kaiken pitäisi olla kai nyt periaatteessa valmista. Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ehtii tässä ennen 23. päivää syntyä vielä vaikka kuinka monta soppaa.