Jättäkää lukematta, jos teitä alkaa helposti huolestuttaa.
"Yleensä aloitimme työn kuudelta aamulla. Olin hyvä työssäni. Keskipäivään mennessä koko kylä oli usein hoidettu."
"Älä sano minua lapsisotilaaksi, siitä tulee tietynlainen leima. Minä olen mies ja olin mies ja tein miesten töitä. Minä olen taistelija, en mikään lapsi."
Lord's Resistance Armyn lapsisotilaat eivät halua olla lapsia enää. Mitä he sitten ovat? Tänään tapaamani ihmiset yrittävät ottaa selvää, ja samalla löytää ratkaisuja elämään sellaisille lapsille, jotka ovat menettäneet lapsuutensa, perheensä, viattomuutensa ja aivan kaiken.
Kävimme myös istumassa vankeinhoitolaitoksen johtajan toimistossa. Hän on sotilas. Baretti päässä, raskaita kunniamerkkejä, aurinkolasit, kyllä te tiedätte, kolmannen maailman kunnianarvoisa sotilashenkilö. Joku alempi militääri osoitti rynnäkkökiväärillä kun tyhjensin taskuni turvatarkastuksessa toimiston ulkopuolella. Itse johtajan toimistossa puhuin hieman sivu suuni, sain jälkeenpäin Janilta haukut. Ei siinä mitään. Torstaina menemme Kampalan isoimpaan vankilaan ja naistenvankilaan, kuvaamaan muunmuassa kuolemaantuomittuja, ja tapaamaan erästä naista, joka murhasi miehensä ja vastustaa nyt kuolemanrangaistusta kuolemansellistä käsin.
Kuulimme naapurustosta pamauksia. Minusta ne kuulostivat pahaenteisiltä, mutta en sanonut mitään, kun kukaan muukaan ei reagoinut. Ilotulitteita? Ei. Naapurin vartija ampui miehen, jotta saisi tämän mopon itselleen. Meidän vartijamme laittoi portit kiinni vähän äkkiä.
Illalla minun piti lähteä yksin Spoken Truth -tapaamiseen. Issan tai jonkun muun taksikuskin piti minut viedä, mutta juuri tänään minua hirvitti. Tapaaminen peruttiin, ravintolassa oli viemäri vuotanut yli, ja täytyy myöntää että olin helpottunut. Tapaan kontaktini Roshanin huomenna päivällä kaupungilla.
Juuri tällä hetkellä siirrän ajatukseni kesään ja Paraisten mökin kuistille; ajattelen, että tämä kaikki menee ihan hyvin, saan hyviä kuvia, koen kaikenlaista, ja kohta istun jo saunaa lämmittämässä Suomen saaristossa ja kaikki on hyvin, ihan hyvin.
Okei. Mähän olen keskiluokkainen ja -ikäinen.
VastaaPoistaEnkä kaipaa noin paljoa jännitystä elämääni.
Eräs kollega kehui kuinka esmes Venäjällä on niin jännää käydä.
Kiitos, ei mulle.
VastaaPoistaHui. Oo varovainen siellä.
VastaaPoistaJeh, varovaisuus on tarpeen. Oli tänään hyviäkin juttuja, kirjoitan niistä huomisten juttujen kanssa. Nyt piti vain purkaa nuo kokemukset pihalle etteivät jäisi kovasti vaivaamaan.
VastaaPoistaEn jätä ikinä lukematta vaikka alkaakin helposti huolestuttaa... Koko ajan olet ajatuksissa.
Tää lähettää sulle semmoisen pikkuriikkisen suojelusenkelin olkapäälle <3 Pidä huoli!
VastaaPoista
VastaaPoistaAi niin - kauanko olet siellä?
VastaaPoista23.5. illalla on yölento takas Hollantiin.