Verse fotografie

Koulu alkoi ja samalla unettomat yöt. Kierin sängyssä ja kuuntelin myrskyä aamuun asti, ja sitten lähdin luennolle. Avajaisluennon piti tänä vuonna Dayanita Singh, jonka luento päättyi lauseeseen "Yes I take pictures with my vagina". (Se oli kyllä ironiaa; kyse oli siitä, miten naispuolinen valokuvaaja on just naisvalokuvaaja eikä valokuvaaja.) 

Luennon jälkeen lähdin Pulchriin pitchaamaan; olin jo 99-prosenttisesti päättänyt, ettei maksa vaivaa edes yrittää, mutta väsy ja hälläväliähenki veivät inhibitiot ja epäilykset ja löntystin muiden mukana sinne kertomaan, miksi juuri MINÄ olen oikea henkilö käyttämään galleriahuonetta resursseineen syyskuun puolivälin 10 päivää. En ollut varautunut, joten puhuin vapaasti ja pukeuduin vielä vapaammin (sadehousut, lippis nurin, nörttipaita, tennarit). Pitäisi varmaan aina jättää valmistautumatta - valitsivat sitten kuitenkin minut, vaikka en ole mikään supliikkiartisti. (Ehkä ne tykkäs mun portfoliosta, mutta ei ei, en usko.*)

Joten tervetuloa galleria Pulchriin Haagissa katsomaan, kun taiteilijanplanttulauma paiskii töitä. 9.-19.9., auki 11-17.

Sitten seurasi lukujärjestyksenselitys eli pelottelutunti. Sen perusteella päättelen, että minulla on seuraavan kerran vapaa-aikaa noin heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Mutta kuten vaari sanoisi, vuoden sitä nyt jaksaa vaikka housut kintuissa (onneksi ei kuitenkaan tarvitse). Keskiviikkoisin ja torstaisin tapaamme proffan ja lopputyönvalvojien kanssa, mutta ei joka viikko. Joka kuukausi päättyy werkschouwhun eli työnäyttelyyn, jossa esitellään siihenastinen prosessi. 

Muuten ensimmäinen koulupäivä oli tyypillinen; vaihdoin parinkymmenen ihmisen kanssa poskisuukkoja, noin viiden kanssa halauksia (Roos ja Fleur tuli halattua jo eilen, kun he kävivät luonani syömässä), juorusin ja ihmettelin. Illalla soitin vielä Jan Banningille, joka on juuri lähdössä Yhdysvaltoihin seitsemäksi viikoksi. Sovimme, että tapaamme heti matkan jälkeen. Huomenna vielä Pulchriin työkokoukseen ja samalla pitää alkaa kasaamaan prosessia koko näyttelyä varten. Hihat on siis kääritty ja tästä tää taas lähtee.

* http://en.wikipedia.org/wiki/Impostor_syndrome

Paluumatka from hell

 Screenshotti naamakirjasta, koska ei jaksa kirjoittaakaan.

Junassa on hauska matkustaa

Aika siirtyä Delftiin. Junalla, tällä kertaa. Mutta täytyy kertoa, että lentäminen ei enää pelota. Syy on outo: neljästä viimeisimmästä lennostani kolmella on ollut tekninen vika.

Eka oli se Amsterdam - Entebbe, jonka moottori kosahti kesken matkan. Seuraava oli Amsterdam - Helsinki, jolloin matkustamoon levisi savun ja kemikaalien haju, ja hyllyiltä jouduttiin tutkimaan kaikki käsimatkatavarat ja melkein kai laskeuduimme puolimatkaan Saksaan. Sitten heinäkuussa Suomesta tullessani kumpikin moottori sammahti kiitoradan alkupäässä ja APU:kin meni pois päältä.

38 lentoa takana, niistä kolmella tapahtunut jotain. Aika huono onni. Mutta pelon se on vienyt. En ymmärrä miksi. 

Radiohiljaisuus

Kuten aina, ei Suomessa ollessa tullut blogattua. Aika kului ihmisten parissa olemiseen. Eilen illalla palasimme Ruotsin ja Tanskan kautta takaisin Regensburgiin; jatkan perjantaina Delftiin. Koulu alkaa maanantaina ja ehkä siksi ahdistus alkaa hiipiä takaisin. Yksi vuosi vielä, kyllä kai minä vielä yhden vuoden jaksan?

Koulun alku näyttää sujuvan samanlaisissa sekavissa merkeissä kuin ennenkin. Kesäkuussa ryhmä meitä valittiin tekemään töitä kymmeneksi päiväksi galleria Pulchriin; saimme onnittelusähköpostin ja kehotuksen ilmaantua suunnittelukokoukseen 31.8. klo 15. Eilen saapui uusi viesti, kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Se oli osoitettu koko luokalle eikä siinä mitenkään mainittu aikaisempaa viestiä. Uudessa sähköpostissa meitä kehotettiin lähettämään uudelleen suunnitelmamme viimeistään lauantaina ja olemaan kymmeneltä maanantaiaamuna portfolion kanssa Pulchrissa 'pitchaamassa' omaa projektiamme ja esiintymässä isolle komissiolle. Valinnat ovat siis jostain syystä menneet uusiksi, mutta kukaan ei ole kertonut siitä meille. 

Aiemmat valinnat tehtiin kesäkuussa toimittamiemme suunnitelmien perusteella. Moni oli unohtanut koko jutun tai jättänyt saapumatta tiedotustilaisuuteen. Epäilen, että nyt joku näistä on käynyt kuiskailemassa valitsijoiden korviin, että jospa nyt vielä kilpailutettaisiin uudestaan. Eipä olisi ensimmäinen kerta. Minua ärsyttää koko sekoilu jo niin paljon, että harkitsen tosissani jättäväni menemättä; joutuisin uudelleen kilpailemaan jo saavuttamastani paikasta, ja tavalla, joka on minulle mahdollisimman hankala. Puhumalla ja esiintymällä holskukomission edessä, kun vastakilpailijoina on suunnattomilla egoilla ja supliikkitaidoilla varusteltuja luokkatovereita.

(Lisäksi tietysti pitch on tarkoitus tehdä tasan samaan aikaan kuin lukukauden aloittava pakollinen luento pidetään. Mutta tämähän on tyypillistä Akatemian touhua, olisi kai pitänyt jo tottua.)

Kouluasioiden lisäksi ahistavat raha-asiat. Käytin viimeiset säästöpennoseni (aika hyvin ne ovat kestäneetkin!) ja nyt on lukukausimaksu maksettu, mutta muuten olen melkoisen p.a. Laskimme Viking Linellä seilatessamme minimibudjetin, jolla meidän pitäisi selvitä vielä yhdestä vuodesta. Sitten pari tuntia sen jälkeen H rysäytti auton Viking Linen rampin kaiteeseen. Korjausarvio on 2500 euroa ja autovakuutusyhtiömme meni juuri konkurssiin, eikä ole kuulemma maksanut kenellekään korvauksia viikkoihin. Ajoituksen mestareita olemme!

Regensburgissa sataa ja tuulee, ja Suomen ihanat kesäpäivät tuntuvat jo haalistuneilta muistoilta. Kesäkuussa Suomessa käydessäni olin jostain syystä sitä mieltä, etten välttämättä haluakaan muuttaa takaisin, mutta nyt elokuun visiitillä tilanne korjautui. Vaikka kuinka moni äänestäisi persuja, vaikka kepu pettäisi aina, vaikka ruokakaupassa on kallista, vaikka turhia sääntöjä olisi joka paikassa, vaikka koko maassa olisi kuinka kerrostalokyttääjämentaliteetti, on se silti koti. Helsinki on mun kaupunki ja tahdon sinne takaisin asumaan. Suomessa on mun ihmiset, mun omat ihmiset, ja niiden lähellä mun pitäisi olla.

Täällä taas

Olemme jälleen Suomessa. Lähdimme Regensburgista torstaiaamuna muutaman päivän intensiivisen sairastamisen jälkeen ja ajoimme parituhatta kilometriä kahdessa päivässä - Regensburg - Dresden - Varsova - (Treblinka) - Bialystok - Kaunas - Riika - Pärnu - Tallinna - Helsinki. Olimme yöt Varsovassa ja Pärnussa, ensinmainitussa kelpo hotellissa ja toiseksi mainitussa ihanassa talossa villin luonnon keskellä täti M:n ja H.O:n tykönä. Tänä aamuna ajoimme Tallinnaan ja lauttaan, ja lauttarannasta pikaisen vaatteidenvaihtopysäyksen kautta rakkaiden ystäviemme Idan ja Villen häihin.

Häät olivat erinomaiset, juhlat ihanat, mahtava nähdä vanhoja ystäviä, tuli tanssittua (H tanssi paljon enemmän kuin minä) ja juteltua. Taisimme olla aika riepuja, koska useampi ihminen kommentoi olemustamme. Ei ihme, reissu oli rankka ja minä taidan nyt olla kuumeessa, H toipilaana. 

Nyt pitäisi jo nukkua. Vaihtoasunnossa on kodikasta ja huomenna ei tarvitse herätä aikaisin.