Radiohiljaisuus

Kuten aina, ei Suomessa ollessa tullut blogattua. Aika kului ihmisten parissa olemiseen. Eilen illalla palasimme Ruotsin ja Tanskan kautta takaisin Regensburgiin; jatkan perjantaina Delftiin. Koulu alkaa maanantaina ja ehkä siksi ahdistus alkaa hiipiä takaisin. Yksi vuosi vielä, kyllä kai minä vielä yhden vuoden jaksan?

Koulun alku näyttää sujuvan samanlaisissa sekavissa merkeissä kuin ennenkin. Kesäkuussa ryhmä meitä valittiin tekemään töitä kymmeneksi päiväksi galleria Pulchriin; saimme onnittelusähköpostin ja kehotuksen ilmaantua suunnittelukokoukseen 31.8. klo 15. Eilen saapui uusi viesti, kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Se oli osoitettu koko luokalle eikä siinä mitenkään mainittu aikaisempaa viestiä. Uudessa sähköpostissa meitä kehotettiin lähettämään uudelleen suunnitelmamme viimeistään lauantaina ja olemaan kymmeneltä maanantaiaamuna portfolion kanssa Pulchrissa 'pitchaamassa' omaa projektiamme ja esiintymässä isolle komissiolle. Valinnat ovat siis jostain syystä menneet uusiksi, mutta kukaan ei ole kertonut siitä meille. 

Aiemmat valinnat tehtiin kesäkuussa toimittamiemme suunnitelmien perusteella. Moni oli unohtanut koko jutun tai jättänyt saapumatta tiedotustilaisuuteen. Epäilen, että nyt joku näistä on käynyt kuiskailemassa valitsijoiden korviin, että jospa nyt vielä kilpailutettaisiin uudestaan. Eipä olisi ensimmäinen kerta. Minua ärsyttää koko sekoilu jo niin paljon, että harkitsen tosissani jättäväni menemättä; joutuisin uudelleen kilpailemaan jo saavuttamastani paikasta, ja tavalla, joka on minulle mahdollisimman hankala. Puhumalla ja esiintymällä holskukomission edessä, kun vastakilpailijoina on suunnattomilla egoilla ja supliikkitaidoilla varusteltuja luokkatovereita.

(Lisäksi tietysti pitch on tarkoitus tehdä tasan samaan aikaan kuin lukukauden aloittava pakollinen luento pidetään. Mutta tämähän on tyypillistä Akatemian touhua, olisi kai pitänyt jo tottua.)

Kouluasioiden lisäksi ahistavat raha-asiat. Käytin viimeiset säästöpennoseni (aika hyvin ne ovat kestäneetkin!) ja nyt on lukukausimaksu maksettu, mutta muuten olen melkoisen p.a. Laskimme Viking Linellä seilatessamme minimibudjetin, jolla meidän pitäisi selvitä vielä yhdestä vuodesta. Sitten pari tuntia sen jälkeen H rysäytti auton Viking Linen rampin kaiteeseen. Korjausarvio on 2500 euroa ja autovakuutusyhtiömme meni juuri konkurssiin, eikä ole kuulemma maksanut kenellekään korvauksia viikkoihin. Ajoituksen mestareita olemme!

Regensburgissa sataa ja tuulee, ja Suomen ihanat kesäpäivät tuntuvat jo haalistuneilta muistoilta. Kesäkuussa Suomessa käydessäni olin jostain syystä sitä mieltä, etten välttämättä haluakaan muuttaa takaisin, mutta nyt elokuun visiitillä tilanne korjautui. Vaikka kuinka moni äänestäisi persuja, vaikka kepu pettäisi aina, vaikka ruokakaupassa on kallista, vaikka turhia sääntöjä olisi joka paikassa, vaikka koko maassa olisi kuinka kerrostalokyttääjämentaliteetti, on se silti koti. Helsinki on mun kaupunki ja tahdon sinne takaisin asumaan. Suomessa on mun ihmiset, mun omat ihmiset, ja niiden lähellä mun pitäisi olla.