Koulu alkoi ja samalla unettomat yöt. Kierin sängyssä ja kuuntelin myrskyä aamuun asti, ja sitten lähdin luennolle. Avajaisluennon piti tänä vuonna Dayanita Singh, jonka luento päättyi lauseeseen "Yes I take pictures with my vagina". (Se oli kyllä ironiaa; kyse oli siitä, miten naispuolinen valokuvaaja on just naisvalokuvaaja eikä valokuvaaja.)
Luennon jälkeen lähdin Pulchriin pitchaamaan; olin jo 99-prosenttisesti päättänyt, ettei maksa vaivaa edes yrittää, mutta väsy ja hälläväliähenki veivät inhibitiot ja epäilykset ja löntystin muiden mukana sinne kertomaan, miksi juuri MINÄ olen oikea henkilö käyttämään galleriahuonetta resursseineen syyskuun puolivälin 10 päivää. En ollut varautunut, joten puhuin vapaasti ja pukeuduin vielä vapaammin (sadehousut, lippis nurin, nörttipaita, tennarit). Pitäisi varmaan aina jättää valmistautumatta - valitsivat sitten kuitenkin minut, vaikka en ole mikään supliikkiartisti. (Ehkä ne tykkäs mun portfoliosta, mutta ei ei, en usko.*)
Joten tervetuloa galleria Pulchriin Haagissa katsomaan, kun taiteilijanplanttulauma paiskii töitä. 9.-19.9., auki 11-17.
Sitten seurasi lukujärjestyksenselitys eli pelottelutunti. Sen perusteella päättelen, että minulla on seuraavan kerran vapaa-aikaa noin heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Mutta kuten vaari sanoisi, vuoden sitä nyt jaksaa vaikka housut kintuissa (onneksi ei kuitenkaan tarvitse). Keskiviikkoisin ja torstaisin tapaamme proffan ja lopputyönvalvojien kanssa, mutta ei joka viikko. Joka kuukausi päättyy werkschouwhun eli työnäyttelyyn, jossa esitellään siihenastinen prosessi.
Muuten ensimmäinen koulupäivä oli tyypillinen; vaihdoin parinkymmenen ihmisen kanssa poskisuukkoja, noin viiden kanssa halauksia (Roos ja Fleur tuli halattua jo eilen, kun he kävivät luonani syömässä), juorusin ja ihmettelin. Illalla soitin vielä Jan Banningille, joka on juuri lähdössä Yhdysvaltoihin seitsemäksi viikoksi. Sovimme, että tapaamme heti matkan jälkeen. Huomenna vielä Pulchriin työkokoukseen ja samalla pitää alkaa kasaamaan prosessia koko näyttelyä varten. Hihat on siis kääritty ja tästä tää taas lähtee.
* http://en.wikipedia.org/wiki/Impostor_syndrome
VastaaPoistaJee, arvaa kuka innostui Berliinistä? Varasin jo uuden reissun marraskuulle! Ei ehkä ulkoilukelejä, mutta museot kutsuvat. Sitä paitsi olen tuossa vaiheessa jo suorittanut saksa 1:n joten puhun tietysti sujuvaa, lähes syntyperäistasoista saksaa:-)
VastaaPoistaBerliini on kuin onkin megahip. :-)
VastaaPoistaNo on on! :-o