Perjantaina hoidin itseni hyvissä ajoin lentokentälle. Luvassa oli vuoden kiireisin matkustuspäivä Schipholissa, mikä tarkoitti sitä, että laukut piti jättää baggage dropiin kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Herätessäni aavistin pahaa, kun näin, että lumi oli peittänyt kattoikkunat.
Junat olivat kohtuullisesti myöhässä, eli 40 minuutin matkaan meni puolitoista tuntia. Lentokentän tauluilla näkyi paljon peruttuja lentoja, mutta omani näytti olevan ajallaan. Tsekkasin laukun sisään, kävin käpälöitävänä turvatarkastuksessa ja menin syömään aamiaista.
Tunnin oleilun jälkeen lentoni oli taulujen mukaan 55 minuuttia myöhässä.
Kahden tunnin oleilun jälkeen lentoni oli Cancelled.
Yritin mennä Transit-jonoon, joka jatkui B-siivestä D-siipeen asti. Joku KLM:n täti kuitenkin ilmaisi, että tämä jono oli vain konetta vaihtaville. Minun käskettiin mennä ulos turvatarkastettujen alueelta ja KLM:n lipputiskille. Siellä näin tuhansia ihmisiä parveilemassa. Pian alkoi toistua kuulutus, jossa käskettiin kaikkia Hollannissa asuvia matkustajia menemään kotiinsa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä tässä välillä olivat junatkin lopettaneet kulkemisensa.
Istuskelin kentännurkassa ja koetin soittaa KLM:n numeroon. Se oli tietenkin koko ajan varattu. Kännykästäni alkoi loppua akku, ja laturi oli tietenkin siinä sisään tsekatussa matkalaukussa. Ystävät soittelivat ja tarjosivat apuaan; päätin lähteä Roosille lataamaan kännykkää hänen laturillaan, kun sinne lähelle sentään pääsi.
Kolmen ja puolen tunnin yrittämisen jälkeen sain KLM:n langan päähän. Erittäin ystävällinen virkailija siirsi minut lauantaille kello 11:40 lähtevälle Finnairin vuorolle. Sain sähköpostiini varausvahvistuksen varausnumeroineen sekä ohjeen mennä suoraan Finnairin check-iniin aamulla.
Yöllä junaliikenne hapertui entisestään ja päätin lähteä takaisin kentälle, pelotti, etten muuten pääsisi sinne ajoissa. Matkalla kentälle liukastuin ja loukkasin selkäni ja häntäluuni, Hollannissa ei hiekoiteta.
Odottelin Finskin check-inin avautumista ja pääsin sinne ensimmäisten joukossa. Virkailija katsoi varaustani ja ilmoitti, että hänellä on kyllä minulle varaus ja paikka koneessa, mutta minulta puuttuu E-ticket number, jota ilman Finnair ei saa KLM:ltä rahaa ilman selvityksiä. Minun käskettiin mennä KLM:n lipputiskille hakemaan kyseinen numero. Kysyin, josko Finnairin virkailija voisi soittaa ja hankkia minulle numeron, mutta 'se ei ole hänen työnsä'. Selitin, että KLM:n lipputoimistoon on tuhansien ihmisten jono ja että myöhästyisin Finnairin koneesta. 'There's nothing I can do about that.'
Ohitin monta sataa ihmistä vahingossa jonossa, kun harhailin, mutta jonotin silti kuusi ja puoli tuntia. Istua ei voinut, sillä siihen ei ollut tilaa. Omaa paikkaa ei voinut jättää esimerkiksi vesipullon hakemisen takia, sillä aggressiiviset kanssamatkustajat eivät olisi sitä sallineet. Selkään sattui, oli kauhea jano ja päänsärky ja väsytti. Takanani walesilainen mies raivosi ja huusi.
Kun pääsin tiskin lähelle, näin, että 18 asiakaspalvelupisteestä neljä oli käytössä. Kysyin asiasta, ja kuulemma 'lauantaisin meillä on vähemmän ihmisiä töissä'. Finnairin kone oli jo aikaa sitten lähtenyt. Siinä oli kuulemma 15 tyhjää paikkaa, koska KLM oli tehnyt saman virheen usean matkustajan kohdalla.
Kun pääsin tiskin luo puolenpäivän jälkeen, minulle sanottiin, että se Finnairin kone oli päivän ainoa. KLM:llä olisi kuulemma muutama vuoro, mutta ne olivat kaikki jo täynnä ja varalistoillakin oli kymmeniä ihmisiä. Purskahdin väsymyksestä itkuun. Ehkä se auttoi, sillä erittäin tyly virkailija ilmoitti minulle tunnin sisällä, että minun pitäisi heti suoriutua portille D78. Siellä odotti KLM:n kone, johon mahduin mukaan. Olin perillä Helsingissä lauantaina kello 17:15, 32 tuntia kotoa lähtemiseni jälkeen. Minulla oli kuitenkin onnea, sillä myöhemmin lentokenttä suljettiin vielä uudelleen.
