28.1.2011

Tänään on kulunut 25 vuotta avaruussukkula Challengerin räjähdyksestä. Silloin 1986 oli pienen Tuulin sydän särkyä, kun alus tuhoutui ja Christa McAuliffe sen mukana. Muistan vieläkin elävästi kuvia silloisesta tv-lähetyksestä. Parhaiten on muista kuitenkaan sitä kuuluisaa kahtia jakautuvaa savuvanaa, vaan erään flight controllerin ilmeen, kun hän nosti katseensa omasta monitoristaan ja näki räjähdyksen tv-ruudulla.

Myöhemmin, joskus 2000-luvun alussa, luin Richard Feynmanin Challenger -raportin (Seppoko sen minulle lainasi?). Hämmästyttävä selvitys, kaikenkaikkiaan. Sukkuloita on menetetty myöhemmin vielä yksi, erilaisista syistä mutta ehkä samankaltaisesta kulttuurista johtuen. Viimeiset sukkulalennot on tarkoitus lentää vielä tänä vuonna. Haluaisin kovasti päästä katsomaan launchia, mutta ehkä NASA-tv saa riittää. En osaa päättää, kummasta kapineesta pidän enemmän - avaruussukkulasta vai Saturn V:stä.

H oli melkein viikon kotona, mikä oli mukavaa, paitsi että hän joutui jäämään tänne sairastuttuaan. Antibiootit korjasivat miehen jonkinlaiseen kuntoon ja nyt hän on taas R'burgissa säätämässä muuttoa Pentlingistä Prüfeningiin. Hyvästi paavi ja haamu, helou Tonava.

Lukukausi on taas ihan käynnissä. Minulla oli erimielisyys tai oikeastaan kommunikointivaikeus yhden opettajan kanssa, mutta kirjoitin sitten hänelle sähköpostia ja selvitimme asian tänään. Hyvä, olisi jäänyt vaivaamaan. Tapasin myös pitkästä aikaa erään suosikkiopettajani, joka tuli halaamaan ja kyselemään kuulumisia.

Kirjallista kandityötä ei kuulemma tarvitse pahemmin muokata. Se on suhtkoht valmis, kunhan vain löydän graafisen suunnittelijan tekemään siitä kirjasen ja valitsen kuvat sen kuvaliitteeseen.

Kiinalaisvahvistuksemme Nopea Auto pärjää ihan hyvin, vaikkei hänen englannistaan saa kukaan sanaakaan selvää. Hän suhtautuu kuitenkin asiaan huumorilla, mikä auttaa kummasti. 

Suunnittelen täyttä päätä jatkoa ja teen käytännön järjestelyjä. 17.2. lennän Suomeen kolmeksi ja puoleksi viikoksi kuvaamaan. Olen silloin huisin kiireinen ja täysin laput silmillä, eli ajattelen ja puhun vain projektia, mutta enköhän minä jonkin verran ehdi vapaa-aikaakin viettää. Maaliskuun lopussa osallistun täällä yhteen Akatemian ja Leidenin yliopiston PhDArts -workshopiin, johon opettajat haluavat minut tunkea kuunteluoppilaaksi. Yrittävät selvästi istuttaa jonkinlaista intoa jatko-opintoihin tutkintojen toivossa. Kunhan nyt saisin tämänkin tutkinnon tehtyä. 

Hain Seppälän säätiöltä apurahaa, saapa nähdä miten käy. 

Kirjoittelen enemmän kevään projektistani tässä viikonloppuna. Huomenna meillä on Akatemialla avointen ovien päivä, eli tervetuloa, jos satutte Haagissa kulkemaan. Olen itse paikalla noin kello 13 eteenpäin. 

Uudet ulkkarit

Olin tänään opastamassa uusia vaihto-opiskelijoita, joita tuli kaksi kappaletta toiselle vuosikurssille ja yksi meidän neljännelle. Saksalainen, suomalainen ja kiinalainen (ja ei, tämä ei ole minkään vitsin alku).

Kaksi ensimmäistä, jotka menevät sinne tokalle, varmaankin pärjäävät. Tokan opetus on vielä tosi strukturoitua ja lukujärjestystä noudattamalla pärjää pitkälle. Meidän ryhmäämme tulleen valintaa ihmettelen; kohtaamme nykyään ehkä kerran kahdessa viikossa ja sekin on projektinseurantaa. Tämä uusi henkilö on Kiinan taideakatemiasta Beijingistä, saapui maahan eilen, on ensimmäistä kertaa elämässään ulkomailla ja osaa englantia hiukan. Hän selitti minulle, että hänen nimensä tarkoittaa "nopea auto". Ajattelin olevani jotenkin lost in translation ja kysyin monta kertaa "pardon?", mutta sitten hän piirsi minulle auton. Uskottava se kai on.

Kolmikolle on sitten selitetty pankkitilin avaamiset, prepaid-simkortit, kunnalle kirjautumiset, lukujärjestys, se, kumpi puoli on Bleijenburg ja kumpi Prinsessegracht, studionvaraukset, julkinen liikenne, junien alennusliput, hauskat sivuainekurssit. Varoitin vielä siitä, miten opettajat koulussamme kommunikoivat - suoraan! kriittisesti! ja toivotin onnea. Sitten piti lähteä kohtaamaan H lentokentällä. Illalla olin vielä huolissani, että miten ihmeessä ne nyt pärjäävät. Nopealta Autolta tuli kuitenkin viesti että hei tässä uusi puhelinnumeroni, joten selvästi ne osaavat toimia ja olla. Koetan lopettaa hössötyksen ja viettää viikonloppua H:n kanssa.

Pronoia

Ehkä mä saan ne arvosanat helpommalla kuin muut, kun olen kiintiöulkkari. 

(Entä ne neljä muuta ulkkaria, jotka on lähetetty pois tai jääneet luokille?)

Ehkä ne päästävät minut helpolla, koska iän vuoksi joudun maksamaan koulutukseni itse?

(Eivät ne muut kolmikymppiset silti pääse helpolla, joten miksi?)

Ehkä ne haluavat minusta äkkiä eroon, joten antavat minun valmistua siksi?

(Haloo.)

On vaikea sisäistää, että onnistuu jossain. Varsinkin on vaikea sisäistää, että onnistumisissa ei aina ole kysymys onnesta tai sattumasta. Suomalaisella mentaliteetilla omien töiden kehuminen on törppöä, ja suomalaisella (naisen) itsetunnolla varustettu ihminen ei helpolla usko, että osaa ja pystyy. Siksi olen yrittänyt ihan tarkoituksella kirjata tänne hyvin menneet arvostelut ja kehut; ne näyttävät blogissa kamalalta brassailulta, mutta toisaalta en jaksa itseväheksyntääkään. Ja onhan minun rakennettava jonkinlainen usko siihen, mitä teen. Ei pian kukaan tule minulle kertomaan, mitä valokuvata ja miten, ja miten kuvat sitten saa muiden nähtäville - työt on osattava markkinoida ja suositella ihan itse, eikä siinä pärjää 'no tää on nyt vaan tällanen' -asenteella.

Arvostelupäivän jälkeen olen kääntänyt päiväjärjestykseni nurinpäin, levännyt ja riekkunut. Viikonloppuna oli kaksi peräkkäistä iltaa jolloin tulin kotiin vasta kolmen maissa yöjunalla; ensin olin katsomassa kolmosvuotisten näyttelyn ja arvostelun ja parantamassa sitten maailmaa latvialais-slovenialaisessa ystäväseurassa, ja heti seuraavana iltana Haagissa kotibileissä. Ei meinaa wanha enää jaksaa; eilinen menikin ihan usvassa.

Tänään on taas palattu sorvin ääreen kirjoittamaan rahoitushakemusta ja miettimään jatkostrategioita. Huomenna ohjelmassa on Huis Marseille ja Roosin tuparit, perjantaina aloitan uuden kiinalaisen vaihto-oppilaan opastuksen. (Outoa, että meille tulee vaihtari vielä viimeiselle puolelle vuodelle, mutta toivottavasti hän nyt jotain iloa vaihtoajastaan saa. Meillä vain ei ole oppitunteja enää kuin ehkä kerran parissa viikossa ja nekin tietysti vain hollanniksi).

 

Fotannut olen vain puhelimella. Tässä Marloes juhlissa vampyyrina.

Loppusuora

Lukukausiarvostelu ohi. Plakkarissa 211 opintopistettä, kokonaisarvosana seitsemän, joka oli korkein annettu. Kirjallinen lopputyö kuulemma erinomainen. En ole vielä uskaltanut itse lukea sitä. Kuvastrategia vielä hakusessa, pitää suunnitella se paremmin. Hitosti kehuja. Viitisen tyyppiä viidestätoista sai hylsyn, kuusi jotain ehtoja, rankka oli arvostelu tällä kertaa.

Nyt pari päivää lepoa. Lepoa lepoa lepoa. Ja tietokonepelejä ja telkkaria. Sitten voi miettiä lopputyön lukemista ja ensi viikon puolella ehkä niiden 29 viimeisen opintopojon hankintastrategiaa. 

Collectieve beoordeling 11.1.11.

 

Uusi vuosi, outo vuosi

Joulu"loma" oli ja meni. Minulla se oli osaksi sairasloma. Piti perua iso osa suunnitelmista, tuli valokuvattua liian vähän, kirjoitettua liian huonosti ja lisäksi jäi väliin ystävätapaamisia. Minkäs teet. Sain kuitenkin kirjallisen lopputyön ensimmäisen version palautettua määräaikaan mennessä. Sitä saa onneksi korjailla maaliskuun 10. päivään asti. Jos täällä kirjoitettaisiin samoilla rivinväleillä ja marginaaleilla kuin Helsingin ylipoistossa, olisi lopputyöni nelisenkymmentä sivua. Siitä työstä saa täällä kokonaista yhdeksän opintopistettä.

Palasin Hollantiin toissapäivänä ja nyt on se outo ja haikea olo, kun yhtäkkiä on hiljaista ja vähän tyhjää ja omat porukat ovatkin taas kaukana. Onneksi on kauheasti töitä, niin ei ehdi kovasti haikailla. Tiistaina on jo collectieve beoordeling ja se on se viimeinen normaali collectieve. Vähän outo sellainen, tosin, koska kenelläkään ei ole mitään valmista näytettäväksi. Luonnoksia vain ja tekstiä. Minun pitää panostaa vakuuttavuuteen, jotta saan opettajat varmasti puolelleni Suomessa kuvaamisen suhteen. Melkein he jo uskoivat projektiin, mutta huono onneni joululoman aikana on näemmä aiheuttanut jonkinlaista takapakkia siinä suunnassa.

Eilen oli täysi koulupäivä ja parikymmentä poskipusua uuden vuoden ja maanantaina tapahtuneen vanhenemiseni takia. Ensimmäinen kerta, kun tuo ikävuoden vaihtuminen tuntuu vähän ... haljulta. En osaa nähdä itseäni 34-vuotiaana. 

Tänä vuonna edessä on hiton paljon muutoksia. Valmistun (koputtakaa kaikki tässä kohtaa puuta), muutan vihdoin pois Hollannista, muutamme jälleen aviomiehen kanssa yhteen. Täytyy taas totutella moneen uuteen asiaan. Yritän olla ajattelematta kesää liikaa, koska sitä ennenkin on niin paljon tehtävää ja pähkäiltävää.

2010

 Tein tämän meemin kirjoitettuani 10144 sanaa lopputyötäni. Tarvitsin hetken lepoa ennen kuin luen työn läpi ja lähetän sen printattavaksi. Onneksi sitä saa vielä paikkailla maaliskuun 10. päivään asti.

Vuosi 2010

1. Mitä sellaista teit vuonna 2010, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Matkustin Afrikkaan. Olin työharjoittelussa. Juutuin lentokentälle. Ajoin autoa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

Lupauksettomalla linjalla mennään yhä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Serkkuni.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Rakas vanha tätini Hulda, vanha ystäväni Mikko ja luokkatoverini Tonio.

5. Missä maissa kävit?

Saksassa, Belgiassa, Suomessa, Puolassa, Tsekissä, Italiassa, Sveitsissä, Itävallassa, Ruotsissa, Tanskassa, Liettuassa, Latviassa ja Ugandassa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2011, jota puuttui vuodesta 2010?

Lepoa ja rauhaa. Ja tutkinnon.

7. Mitkä vuoden 2010 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

Päivämäärät eivät oikein jääneet mieleen.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

Varmaan se, että uskalsin sompailla Kampalassa omin päin ja tutustua tuntemattomiin. Ai niin, ja oli mulla pari gallerianäyttelyäkin.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Joissakin kouluhommissa olen kai ollut harmittavan laiska.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Vuonna 2010 olin enemmän kipeänä kuin aikoihin. Oli pari angiinaa ja influenssa. 

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Ne oli varmaan niitä matkalippuja. Tai iPhone.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Siskontytön.

13. Kenen käytös masensi?

Joidenkin luokkatovereiden. Työnantajan. KLM:n työntekijöiden.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Kouluun, ruokaan, matkalippuihin, kuten aina.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

Afrikasta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2010?

Wave Your Flag, siis se futisbiisi. Se soi Ugandassa koko ajan, ja sen jälkeen Hollannissa ja Saksassa.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?

Ehkä surullisempi. Tai apeutta on ollut enemmän, ehkä se on lähinnä stressiä.

b) laihempi vai lihavampi?

Sama.

c) rikkaampi vai köyhempi?

Köyhempi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Nähneeni tiettyjä ystäviä.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Stressanneeni.

20. Kuinka vietit joulua?

Vanhempien luona tavanomaiseen tapaan. Olin jonnin verran kipeänä.

22. Rakastuitko vuonna 2010?

En.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

0.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Sopranos, jonka katsoin läpi alkusyksystä.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Miten tuon nyt muistaisi.. 

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

En ole oikein kuunnellut musiikkia.

28. Mitä halusit ja sait?

Kesäloman Suomessa.

29. Mitä halusit muttet saanut?

Enemmän vapaa-aikaa.

30. Mikä oli suosikkileffasi vuonna 2010?

Näinköhän mä jonkun leffan?

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

Täytin 33 ja siitä on tässä puolen tunnin päästä vuosi. Hengasin Helsingissä.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Vähempi stressi.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2010?

Ne samat sammarit ja dokkarit.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Kaverit.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Hollannin vaalit.

37. Ketä ikävöit?

Puolisoa, sukua, ystäviä. Ne kaikki asuu kaukana.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

Enpä osaa laittaa järjestykseen.