Ehkä mä saan ne arvosanat helpommalla kuin muut, kun olen kiintiöulkkari.
(Entä ne neljä muuta ulkkaria, jotka on lähetetty pois tai jääneet luokille?)
Ehkä ne päästävät minut helpolla, koska iän vuoksi joudun maksamaan koulutukseni itse?
(Eivät ne muut kolmikymppiset silti pääse helpolla, joten miksi?)
Ehkä ne haluavat minusta äkkiä eroon, joten antavat minun valmistua siksi?
(Haloo.)
On vaikea sisäistää, että onnistuu jossain. Varsinkin on vaikea sisäistää, että onnistumisissa ei aina ole kysymys onnesta tai sattumasta. Suomalaisella mentaliteetilla omien töiden kehuminen on törppöä, ja suomalaisella (naisen) itsetunnolla varustettu ihminen ei helpolla usko, että osaa ja pystyy. Siksi olen yrittänyt ihan tarkoituksella kirjata tänne hyvin menneet arvostelut ja kehut; ne näyttävät blogissa kamalalta brassailulta, mutta toisaalta en jaksa itseväheksyntääkään. Ja onhan minun rakennettava jonkinlainen usko siihen, mitä teen. Ei pian kukaan tule minulle kertomaan, mitä valokuvata ja miten, ja miten kuvat sitten saa muiden nähtäville - työt on osattava markkinoida ja suositella ihan itse, eikä siinä pärjää 'no tää on nyt vaan tällanen' -asenteella.
Arvostelupäivän jälkeen olen kääntänyt päiväjärjestykseni nurinpäin, levännyt ja riekkunut. Viikonloppuna oli kaksi peräkkäistä iltaa jolloin tulin kotiin vasta kolmen maissa yöjunalla; ensin olin katsomassa kolmosvuotisten näyttelyn ja arvostelun ja parantamassa sitten maailmaa latvialais-slovenialaisessa ystäväseurassa, ja heti seuraavana iltana Haagissa kotibileissä. Ei meinaa wanha enää jaksaa; eilinen menikin ihan usvassa.
Tänään on taas palattu sorvin ääreen kirjoittamaan rahoitushakemusta ja miettimään jatkostrategioita. Huomenna ohjelmassa on Huis Marseille ja Roosin tuparit, perjantaina aloitan uuden kiinalaisen vaihto-oppilaan opastuksen. (Outoa, että meille tulee vaihtari vielä viimeiselle puolelle vuodelle, mutta toivottavasti hän nyt jotain iloa vaihtoajastaan saa. Meillä vain ei ole oppitunteja enää kuin ehkä kerran parissa viikossa ja nekin tietysti vain hollanniksi).
Fotannut olen vain puhelimella. Tässä Marloes juhlissa vampyyrina.
VastaaPoistaOnnea hyvistä arvosanoista! Mähän olen aina tiennyt, että olet hyvä kuvaaja, ja koko ajan parempi :) Vieläkö sulla olisi muuten se yksi tiiliseinäkuva mulle...? Edelleen ostoaikeissa olisin.
Ainiin, hitto! Olin kokonaan unohtanut. Mulla on siitä A2-kokoinen julisteprintti, pistetäänkö pakettiin?
VastaaPoista
VastaaPoistaNo joo, sitä vaan täytyy kissan nostaa itse häntänsä, ei sitä kukaan muu tee. Ja hyvä konsti on suhtautua osaamiseensa tai menestymiseensä vain faktana, sitä mitenkään vähättelemällä tai elvistelemällä. Se nyt vaan on niin.
VastaaPoistaVai ei wanha jaksa! Oota kun tulee parikyt vuotta lisää... :-D
VastaaPoistaTuuli rulez :)
VastaaPoistaZepa jaksaa varmasti kemuttaa enemmän ku miä. :-p
Oi, miten ihanaa luettavaa - miten hienon matkan olet tehnyt näinä vuosina!
VastaaPoistaNauti osaamisestasi ja siitä, että toisetkin huomaavat sen - ja ihan ammatillisella tasolla!
t. S (ja terkkujja siltä toiselta S:ltä)
Kuvasta tulikin mieleen: Aavelaivassa vaara uhkaa kolmelta suunnalta: styyrpuuri, paapuuri ja vampyyri.
VastaaPoistaUnohdan aina, kumpi on styyrpuuri ja kumpi paapuuri, mutta vampyyrin kyllä tunnistan.