Joulu"loma" oli ja meni. Minulla se oli osaksi sairasloma. Piti perua iso osa suunnitelmista, tuli valokuvattua liian vähän, kirjoitettua liian huonosti ja lisäksi jäi väliin ystävätapaamisia. Minkäs teet. Sain kuitenkin kirjallisen lopputyön ensimmäisen version palautettua määräaikaan mennessä. Sitä saa onneksi korjailla maaliskuun 10. päivään asti. Jos täällä kirjoitettaisiin samoilla rivinväleillä ja marginaaleilla kuin Helsingin ylipoistossa, olisi lopputyöni nelisenkymmentä sivua. Siitä työstä saa täällä kokonaista yhdeksän opintopistettä.
Palasin Hollantiin toissapäivänä ja nyt on se outo ja haikea olo, kun yhtäkkiä on hiljaista ja vähän tyhjää ja omat porukat ovatkin taas kaukana. Onneksi on kauheasti töitä, niin ei ehdi kovasti haikailla. Tiistaina on jo collectieve beoordeling ja se on se viimeinen normaali collectieve. Vähän outo sellainen, tosin, koska kenelläkään ei ole mitään valmista näytettäväksi. Luonnoksia vain ja tekstiä. Minun pitää panostaa vakuuttavuuteen, jotta saan opettajat varmasti puolelleni Suomessa kuvaamisen suhteen. Melkein he jo uskoivat projektiin, mutta huono onneni joululoman aikana on näemmä aiheuttanut jonkinlaista takapakkia siinä suunnassa.
Eilen oli täysi koulupäivä ja parikymmentä poskipusua uuden vuoden ja maanantaina tapahtuneen vanhenemiseni takia. Ensimmäinen kerta, kun tuo ikävuoden vaihtuminen tuntuu vähän ... haljulta. En osaa nähdä itseäni 34-vuotiaana.
Tänä vuonna edessä on hiton paljon muutoksia. Valmistun (koputtakaa kaikki tässä kohtaa puuta), muutan vihdoin pois Hollannista, muutamme jälleen aviomiehen kanssa yhteen. Täytyy taas totutella moneen uuteen asiaan. Yritän olla ajattelematta kesää liikaa, koska sitä ennenkin on niin paljon tehtävää ja pähkäiltävää.
Huh, vähän sama meno... pitäis valmistua ja vaihtaa maata (ja löytää mieluusti töitä), muutetaan varmaan ensin vähäksi aikaa erikseen ja sitten yhteen.
VastaaPoistaNiin ja onnea - eiköhän uuteen ikään ajan mittaan totu..?
VastaaPoistaEhkä siihen tottuu, tai sit lakkaa ajattelemasta. 35 kohdalla iskee takuulla kriisi. Milloin sulla olisi maanvaihto edessä?
VastaaPoistaEn oikein edes tiedä. ;) J sai työtarjouksen paikasta jossa se vois aloittaa milloin vaan huhtikuun alun jälkeen, ehkä kesäkuun alussa. Mulla on soppari toukokuun loppuun, että ennen sitä ainakaan ei mut suht pian sen jälkeen ois kiva... tosin joudun luultavasti sosiaalipummeilemaan työttömystuella jonkin aikaa, että en mä varmaan ihan heti sen päätyttyä voi lähteä.
VastaaPoistaNo mutta teillähän koordinoituu noi aikataulut suht hyvin kumminkin?
VastaaPoistaNo niinhän ne näyttäisi. Muutosta olen itse asiassa aika innoissani (paitsi että se teettää aina töitä), mutta nää väikkäri- ja työnsaamisjutut on niitä stressaavia. Ja siihen J:nkin soppariin liittyy n epävarmuustekijää kun mitään ei ole paperilla ja palkka on tosi huono jne., täytyy vaan toivoa että nää asiat järjestyy jotenkin jossain vaiheessa.