Punainen lanka on vielä hukassa

 Mutta ei kai sillä ole vielä väliä.

 

Portretinpoikasia

Asiat ei vielä oikein yhdisty toisiinsa miksikään ketjuksi tai sarjaksi. Pitäisikö sitä sitten odottaakaan. Viisi päivää vasta parista kuukaudesta takana. Vähän epävarmuutta ilmassa.

 

Pasila

 Länsipuoli

 

Itäpuoli

 

Kyllä tämä on vielä aikamoista hakemista.

Produceren

Mihin se aika vilahti. Olin tuossa taas viikon päivät flunssassa, minkä lisäksi tein aika paljon duunia uudessa testitalossa. Taktiikka oli tällä kertaa se, että menin kerrostaloon ja soitin satunnaisia ovikelloja jotta löytäisin jonkun kuvattavan. 

Tänään oli viimeinen suunnitteluvaiheen werkschouw, mistä sain vihreän valon siirtyä tuotantovaiheeseen, eli tekemään niitä varsinaisia lopputyökuvia. Huomenna sitten Helsinkiin.

Olen siis 17.2. - 13.3. Helsingissä ja minut tavoittaa parhaiten spostitse tai Facebookissa tai suomalaisesta kännykkänumerostani.  

Tässä vielä yksi lyhytsetti harjoitustalosta. Kuvassa on herra Freeth, joka ajoi aikoinaan ensin armeijassa tankkia ja sitten Reinillä sisävesilaivaa. Nyt hän on eläkkeellä ja asuu eteläisessä Haagissa. Hän kuuntelee Jerry Lee Lewisin musiikkia ja tykkää katsella Eurosportilta snookeria. 

Koetanpa tässä myös selittää kuvan eräälle lukijalleni (Hei, Ronja O!) 

Kuva on triptyykki, eli siinä on kolme erillistä kuvaa vierekkäin. Kaksi ensimmäistä on kuvattu vaakatasossa, kolmas on pystykuva.

Ensimmäinen kuva on otettu hämärän rappukäytävän ikkunasta ulos. Ikkunan karmit ja vähän ympäröivää seinää näkyy kuvassa, mutta hyvin tummana, koska kontrasti on niin suuri valoisan ulkotilan ja hämärän sisätilan välillä. Ikkunassa on kolme pystypuin eroteltua osaa. Ikkunalaudalla on kolme pientä ruukkukukkaa, yksi jokaisessa osassa. Ikkunasta näkyy vaaleankeltainen kerrostalo, tai oikeastaan sen neljä ylintä kerrosta. Kerrostalon ikkunat ovat neliön muotoisia ja niiden lisäksi näkyvissä on yksi pystyrivi parvekkeita. Talon yläpuolella näkyy harmaa taivas.

Keskimmäisessä kuvassa seisoo herra Freeth olohuoneessaan. Tausta on vaaleankellervä tapetti. Vasemmassa alakulmassa on jonkinlainen musiikkisoitin, jonka päällä on pieni keraaminen rukoileva enkeli. Sellainen koriste-esine. Oikeassa yläkulmassa näkyy ihan pieni kaistale jotain, ehkä taulun kehystä. Oikeassa alakulmassa näkyy samoin ihan pieni kaistale sohvan selkänojaa. Herra Freeth seisoo vähän oikealla keskiviivasta hieman kääntyneenä. Hän katsoo kameraan. Hän on pieni, laiha indonesialainen mies, jolla on harmaanmustat lyhyet hiukset ja ruskea iho. (Minusta indonesialaisten ihonväri muistuttaa usein nahkasohvan väriä ja minulla onkin vähän hankaluuksia sen sävyjen korjauksen kanssa kun editoin kuvia.) Herra Freethillä on päällä musta neulepaita, jonka alla on valkoinen paita. Hänellä on korkea otsa. Hän ei hymyile. Arvioisin, että hänen ikänsä on jotain seitsemänkymmenen ja kahdeksankymmenen välillä.

Oikeanpuolimmaisessa kuvassa on yksityiskohta olohuoneesta. Vasemmassa alakulmassa näkyy osa huonekasvia, jossa on pitkät ohuet lehdet, joku palmu varmaan. Vasen reuna on tummanruskea - kuva on otettu siten, että vasemmalla näkyy nurkka, ja toinen nurkassa kohtaavista seinistä on tummempi kuin toinen. Seinällä on kaksi kehystettyä kuvaa, toinen ylempänä, toinen sen alla. Ylempi kuva on vähän isompi. Siinä on sotilaspukuinen mies. Kuvan kehyksen vasempaan alanurkkaan on laitettu toinen, pieni kuva, jossa on armeijan tankki. Alemmassa kuvassa on pieni tyttö, jolla on pitkät tummat hiukset. Kuva ei ihan mahdu kehykseensä, vaan sen alareuna ulottuu kehyksen alapuolelle.

Huh. Vielä pitäisi harjoitella kuvan kuvailua.

Upeimmat näkemäni asiat

Fotaajana, visuaalisen kulttuurin näpertelijänä, mietin aika usein nähtyä ja huomattua. Tässä vähän aikaa sitten pähkäilin hienoimpia näkemiäni asioita. Kahden kärjessä -lista oli helppo muodostaa, eikä siinä ollut yhtään hienoa paikkaa maapallolla tai upeaa taideteosta.

1. Hale-Bopp -komeetta, joka näkyi keittiöni ikkunasta Matinkylässä vuonna 1997. Laitoin usein valot pois koko asunnosta ja istuin keittiön pöydällä katsomassa taivaalle. Kissat ryhmittyivät viereeni. Nyt tuntuu uskomattomalta ajatella, että joka ilta iltahämärissä yliopistolta palatessani vilkaisin Matinkylän ostarin kohdalla taivaalle ja totesin, että siinähän se pyrstötähti taas on.

2. Galaksi, jonka näin kiikareilla ollessani pimeässä paikassa jossain Tarton lähellä.

Kolmen kärjessä olisi takuulla Betelgeuze, jos se nyt päättää novahtaa (tai siis, jos se on novahtanut sopivan aikaa sitten).

Entä muilla?

Open Dag + projektia + Departures

 Vähän oli kiireinen viikonloppu. Meillä oli lauantaina Open Dag eli vuotuinen avoimien ovien päivä. Oli hämmästyttävän hauskaa, ihmettelinkin, josko alan nyt täysillä viihtyä koululla kun opintoja on jäljellä enää nelisen kuukautta. Tässä pari valokuvaa, eiku iphoneograafia:

Willem, Pieter ja Poikanimeltäpoika postikorttimyymälässämme

 

Portfolioiden selailupiste

 

Oli vilkasta ja mukavaa. Tällä viikolla on koululla hiljaisempaa, kun jotain puolet opettajista on rojahtanut sängyn pohjalle flunssaepidemian kouriin. Minulla on keskiviikkona iltakurssi värivedostusmetodeista Amsterdamissa ja torstaina menen tekemään testikuvia Etelä-Haagiin. 

Olen järjestellyt projektiasioita. Sain helmikuun loppupuoleksi vaihtokodin, se sama ystäväni joka vaihtoi kanssani asuntoa viime kesänä tekee saman kaupan nyt. Maaliskuun 1.-13. olen sitten osaksi Pasilassa sohvalla ja osaksi ehkä muualla. Ensimmäiset kaveritreffitkin on jo sovittu. 

Tarkoituksenani on siis kuvata Pasilaa ja elämää siellä, lähinnä länsipuolta, lähinnä kaupungin vuokra-asuntojen asukkaiden näkökulmasta. Aion fotata pesutupia, nuokkaria, ulkotiloja, sisätiloja, koteja, portretteja.. ja tähän tarvitsen vapaaehtoisia kuvattavia. Jos siis tunnette jonkun sopivan tai tiedätte, kehen kannattaisi olla yhteyksissä, kertokaa. Mun näkökulmani tähän on vähän sama kuin Hans Eijkelboomilla uudessa kirjassaan Good Intentions and Modern Housing - kun asuinalue rakennetaan, tarkoitusperät ovat hyvät, mutta usein ne hyviksi tarkoitetut jutut eivät toimi ja sitten jotkut toiset jutut, joita ei edes ole kukaan tullut ajatelleeksi, muodostuvat alueelle tärkeiksi. Kuvakieli tulee toki olemaan ihan erilaista kuin Eijkelboomilla, jonka töitä en itse oikein tajua ollenkaan.

En halua vielä tähän ihan kirjoittaa auki, mitä kaikkea projektiltani haluaisin, koska se tuntuisi tuovan huonoa onnea. Tai jotain. Itse asiassa minun pitäisi kirjoittaa koko projektisuunnitelma uusiksi ja lähettää se Jan B:lle, mutta en ole vielä onnistunut saamaan mitään tarpeeksi selkeää paperille.

Valmistumisnäyttelymme teema tulee olemaan Departures eli lähtemisiä. Prosessiamme voi seurata www-sivuillamme tai Facebook-sivullamme. Onpa meillä myös toki Twitter. Sisältöä on vielä vähänlaisesti, Mo ja minä polkaisimme nuo kaikki julki eilen, mutta heti kohtapuoliin alkaa ilmestyä työprosessikuvia, henkilökuvia, eri opiskelijoiden pieniä kirjoituksia projekteistaan yms. Suurin osa tietysti hollanniksi, mutta on siellä nyt sentään minä, joka kirjoittelen joskus jotain englanniksikin. Tervetuloa!

Ihan muihin asioihin lopuksi. Potentiaalisten seuraavien asuinkaupunkien lista sen kun kasvaa, nyt kun H:lla on aktiivinen hakemustenlähettelykausi meneillään. Listalla on nyt Exeter, Fribourg, Grenoble, Turku, Helsinki ja viimeisimpänä Dresden. Mihin tässä vielä päätyykään.