Mitä tässä osaisi kirjoittaa. Tulin pois Suomesta ja nyt on 45 printin pinkka jossa on ehkä kuutisenkymmentä valokuvaa. Niistä pitäisi nyt sitten tehdä karsintaa ja kirjasuunnitelmaa ja varsinkin jatkosuunnitelmaa. Sain tehtyä ihan hämmästyttävän paljon töitä. Huhtikuun reissulle jää paikkailu, bulkki lienee tehty. Olin kyllä aikamoisessa työmoodissakin. En tiedä, nyt asiaa ajatellessani, näyttääkö homma kovin raskaalta - käyn joka päivä kolmen-neljän tunnin ajan fotailemassa ja lopun ajasta istun koneen takana pähkäilemässä - mutta kyllä se jotenkin on.
Ehdin silti käydä moikkaamassa meidän suvun wanhat ja muutaman ystävänkin. Eri vikkelät kolme ja puoli viikkoa olivat ne.
Kotona on mukavaa. Delftissä on jo lämmin kevät. Tänään kaupungin kissat olivat etsineet kukin oman auringonläikkänsä loikoillakseen. Ihmiset istuivat terasseilla ja maassa keskellä toria. Kaupungin laidan laitumella on jo karitsoja. Minä kävelin ulkona ilman takkia.
H tulee ylihuomenna tai huomenna kotiin käymään. Nähtiin viimeksi joskus ennen helmikuun puoliväliä.
Japani ahdistaa. Emme ole vieläkään kuulleet Sendaissa olevista tutuista, mutta ei heitä löydy miltään listoiltakaan. Onneksi Japani on varmaan maailman paras varautuja ja jälleenrakentaja, mutta nyt tuho on niin totaalista. Tekisi mieli lähteä ruokapurkkien ja huopien kanssa Honshulle. Tuntuu pahalta, kun lehdet ja televisio näyttävät kuvia itkevistä ja puolipukeisista japanilaisista vanhuksista. Antaisivat heidän pitää arvokkuutensa, kun muutakaan ei enää ole. Kaikki ylenmääräinen säteilyhysterisointi täällä 8000-10000 kilometrin päässä taas lähinnä v*ttaa. Ei meillä ole täällä mitään hätää, ja heillä siellä on ensin tullut järistys ja sitten tsunami, jotka ovat kumpikin tuhonneet enemmän kuin se potentiaalinen säteily, vaikka hiton vakava juttu sekin tietysti on.
Ja pelottaa, jos se Tokain suuri on kuitenkin vielä kulman takana. Tänään järisi jo Tokaissa. Fuji-san ei onneksi vielä osoita heräämisen merkkejä, kai.
Nam-myoho-renge-kyo.
Edit 22:30: Osa sendaitutuista paikallistettu Eurooppaan. Puuh. Vielä prof. W.I. josta ei tietoa.
Mä olen oppinut olemaan stressaamatta asioista, joihin en voi vaikuttaa.
VastaaPoistaEnergian voi sit käyttää sellaiseen, johon voi vaikuttaa.
Vaatii ehkä vähän totuttelua, mutta toimii.
VastaaPoistaMulla on aina ollut murehtijan luonne ja tulee varmaan aina olemaankin.