Kotona

Nytpä tiedän, millaista on tehdä noin 1600 kilometrin road trip 3.5 tonnin muuttoautolla kahdessa päivässä läpi läntisen Euroopan.

Viime perjantaina aikaisin aamulla lähdimme ajamaan Hollantia kohti. Matka kesti noin kymmenen tuntia. Ruuhkia oli vain pari, ja nekin oikeastaan aika lyhytaikaisia. Saavuimme Hoofddorpiin illalla joskus seitsemän jälkeen, parkkeerasimme auton ja lähdimme Amsterdamiin yöksi. Yövyimme ystäväni Roosin asunnossa entisessä leskien asuntolassa Amsterdamin Jordaanissa. Aamulla lähdimme Hoofddorpiin pakkaamaan autoa. Matka kesti pari tuntia, koska Schiphol-tunnelissa oli palohälytys. Perillä Raoul jo odotteli meitä ja hänen sekä perhe B:n avustuksella saimme muuttoauton pakattua puolessatoista tunnissa. Otin muutaman perheportretin kiitokseksi perhe B:lle ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Baijeria.

Auto oli tällä kertaa tietysti huomattavasti painavampi, mutta ruuhkia ei ollut yhtään. Olimme perillä Regensburgissa yhden aikaan yöllä. Menimme nukkumaan ja heräsimme sunnuntaina purkamaan kuormaa. Tässä menikin sitten neljä tuntia, koska meitä oli vain kolme ja uusi kotimme sijaitsee vanhan hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Sikäli olimme siis tietysti hurjan tehokkaita ja nopeita.

Maanantaina ja tiistaina oli aikaa tehdä hauskoja asioita; fillaroin Nikon kanssa etsimässä Regensburgin geokätköjä. H oli jo töissä, sillä hänelle tosiaan tarjottiin loppuvuodeksi sopimusta yliopistolta. Minä taas teen nyt tuntipalkalla pientä työtä eräälle hakukonesysteemille muutaman tunnin viikossa. Väliaikaisia ratkaisuja, mutta pelastavia sellaisia.

Nyt olemme siis uudessa kodissa ja toivomme, ettei täältä tarvitse ennen kesää siirtyä. Olohuoneen ikkunasta näkyy taas kirkonkello ja junat kolistelevat ohi, joten olo on kotoisa. Täällä kirkontorni vain ei ole vinossa ja Amsterdamin, Brysselin ja Pariisin sijasta junat kulkevat Wieniin, Prahaan ja Müncheniin.