Hyviä asioita

Keventämislupaukseni takia kerron vielä hyviäkin asioita tuon byrokratiapläjäyksen vastapainoksi. (Lisäksi aion lähiaikoina blogata tästä kaupungista ja alueestakin, koska niistä en ole kirjoittanut vielä paljon mitään.)

Meille on tulossa vieraita. Ystävä Sveitsistä ensi viikolla, ystävä Hollannista helmi-maaliskuussa ja ystävät Helsingistä huhtikuussa, sekä mahdollisesti vielä ystävä Hollannistakin huhtikuussa. Mahtavaa!

Arkielämä on hauskaa. Elämä tuntuu aika keveältä ja mukavalta, vaikka tilanne onkin tulevaisuuden suhteen auki.

Byrokratia 6 - me 0

Ei ole ihan hienosti lähtenyt käyntiin tämäkään vuosi 2012, ainakaan taloudellisella saralla. (Ehkä juuri alkanut oma vuoteni, Lohikäärmeen vuosi, korjaa kaiken?)

Ensin saimme kuulla, että koska H sai loppuvuodesta yliopistolta käyttämättömät lomat rahana (eipä hän sairaalassa tai toipilaana ollessaan voinut lomapäiviään käyttää), joudumme maksamaan kesältä saatuja sairaspäivärahoja takaisin 2500 euroa. Tuntuu kohtuuttomalta, mutta minkäs teet. 

Sitten saimme kuulla, että Hollannin verotoimisto oli hukannut sinne lokakuussa lähettämämme paperit, joilla oli tarkoitus selventää Hollannin tulomme vuodelta 2010. Käytännössä kyse oli siis kahdesta lomakkeesta, joihin tarvittiin leima ja allekirjoitus. Uusia versioita ei voitu ottaa vastaan faksilla tai sähköpostilla - "it's not possible" - joten lähetimme postitse uudestaan. Nyt ko. toimisto ei suostu kertomaan meille, josko heillä on paperit, ja käskee odottamaan kuusi viikkoa. Ainoa vain, että tarvitsemme ko. paperit Saksan veroilmoitusta varten, jonka ehdoton takaraja on neljän viikon päästä.

Jos saamme ko. lomakkeen, tarkoittaa se meille paljon veronpalautuksia. Jos emme, ei tule veronpalautuksiakaan. Nyt aion yrittää palkata jonkun hollantilaisen toverin käymään kaavakkeen kanssa Heerlenin verotoimistossa. Tai matkustan itse junalla sinne ja takaisin.

Kolmas soppa on se, että Hollannin verotoimisto vaatii minua selvittämään kaikki tuloni vuodelta 2009. Olen muka saanut jotain alennettua sairasvakuutuskorvausta liikaa, ja nyt pitäisi sitten ehkä maksaa jotain takaisin.  Täytyy myöntää, että hädintuskin muistan, mitä vuonna 2009 tapahtui - H vaihtoi Lundista Regensburgiin? Me taisimme olla kesän Suomessa? Mä myin ehkä pari kuvaa?

Joskus tuntuu siltä, että näiden kuvioiden setvimiseen ja byrokratian pyörittämiseen menee enemmän aikaa kuin nykyiseen osa-aikaduuniini. Odotan sitä tilannetta, jossa selvitämme asioita enää vain yhden maan verottajalle, ja jossa ikäviä yllätyksiä ei rynnistä eri instanssien nurkkien takaa.

Toiselle kierrokselle

Eilen oli mahtava ilta; yllättäen ehdokkaani Pekka Haavisto valittiin toiselle kierrokselle. Sanon "yllättäen" siksi, että Sauli Niinistölle on pedattu presidentinpallia läpihuutojuttuna jo kuukausia. Jos on kuitenkin viitsinyt seurata esimerkiksi debatteja ja haastatteluja, on aika selvää, kuinka edukseen Haavisto esiintyy verrattuna muihin ehdokkaisiin. Ja jos seuraa somea, on myös selvää, kuinka iso noste nyt on.

Silti. Tämä oli vasta ensimmäinen kierros ja toinen on sitten ihan eri juttu. Toki hengästyneet kokoomusystäväni jo juhlivat voittoa, vaikkakin hieman väritetyin faktoin; Niinistön saamat 1,1 miljoonaa ääntä ensimmäisellä kierroksella olivat kuulemma "historialliset", vaikka Tarja Halonen sai vuonna 2000 ensimmäisellä kierroksella yli 1,2 miljoonaa ja 2006 1,4 miljoonaa. Noinakaan vuosina Halosen valinta ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan toinen kierros meni aika tiukaksi. Läpihuutojutuksi tämä ei muodostu Niinistölle nytkään.

Jännäksi menee.

2

Huomenna lähdemme päiväretkelle Müncheniin. Ensin oli tarkoitus ajaa sinne autolla ja tulla valoisaan aikaan takaisin (H ei mielellään aja pimeässä), mutta sitten huomasimme, että Deutsche Bahn tarjoaa 29 eurolla BayernTicketin, joka on jonkinlainen koko päivän koko osavaltion alueella voimassa oleva lippu viidelle. Meitä nyt ei ole kuin kaksi, mutta silti hinta on halvempi kuin bensakulut. Katsos, VR, näin se pitää tehdä!

Lipulla voi myös matkustaa paikallisliikenteen junissa, metroissa, busseissa ja raitiovaunuissa, joten München on huomenna meidän. Julkisen liikenteen kartta näyttää vähän monimutkaiselta.

Ensin aiomme mennä Suomen konsulaattiin piirustelemaan kakkosia paperiin. Sitten käymme Deutsches Museumissa katsomassa V2-raketteja ja lentosimulaattoria ja kuuautoa ja muuta metkaa. Illalla syömme vielä japanilaisessa baarissa jotain pientä ja tulemme myöhäisellä junalla takaisin Regensburgiin. Jossain välissä voisi myös löytää pari geokätköä.

Äänestys on siis se pääasia ja nuo muut toiminnot ovat bonusta. Pitää ottaa reissusta kaikki irti, sillä tietynlaisilla kakkoskierroskombinaatioilla minun on jätettävä ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämättä. En ole kyennyt vakuuttamaan itselleni, että missään tilanteessa voisin edes jonkinlaisen pienemmän pahan periaatteella äänestää Niinistöä, Väyrystä tai Soinia. (Tai Essayahia, mutta hänen jatkoonpääsynsä vaatisi jo jotain todellista hellarijumalan interventiota.) Jos noista sitten joku pari on toisella kierroksella, säästyy minulta toinen matka Müncheniin.

2012

Joulu oli ja meni, jotenkin nopeasti. Odotin joulua tänä vuonna ehkä enemmän kuin vuosiin mutta sitten se jotenkin sujahti ohi ilman, että osasin siihen keskittyä. Varmaan aika isoksi osaksi siksi, että joululomamme on melkoista viuhtomista paikasta toiseen, ja osaan kehittää itselleni stressin siitä, missä ehdimme käydä ja ketä ehdimme nähdä. Ei siinä oikein sitten ehdi rauhoittua tunnelmaan. Ensi vuonna tähän pitää tulla muutos.

Ihanaa toki oli, ei siinä mitään. Tapasin vanhoja ystäviä; sellaisia, jotka olen tuntenut 14-28 vuotta. Nähtiin sukulaisia ja tehtiin hauskoja asioita. Itse jouluaatto oli hauska, kun residentti 2,5-vuotias osasi ottaa siitä ilon irti. Sukulaisia kohdattiin 31 henkeä, joista yksi ihan uusi ja tuore.

Saimme ihan järisyttävän paljon upeita joululahjoja ja lisäksi minä sain mahtavia syntymäpäivälahjoja. Siis niin hienoja, että melkein nolottaa. Kiitos, suku ja kaverit. Residentti 2,5-vuotias oli myös vaikuttunut; scifileffakirjan Wrath of Khan -juliste sai aikaiseksi vilpittömän "Voi kuinka kaunis! Voi kuinka kiva!" -huudahduksen.

Nyt on sitten 2012 ja 35. Puhelimessa sain kuulla tulleeni aikuisen ikään; pitäisikö sen tarkoittaa jotain? Harkitsen ikäkriisin kehittämistä, mutta koetan vielä jarruttaa.

Vuodelle 2012 suunnittelen enemmän kivoja asioita. Töitä pitää tehdä, tulevaisuutta selvittää ja rahaa säästää, mutta muuten on keskityttävä hauskuuksiin. Aion geokätköillä, lenkkeillä, lukea hyviä kirjoja, katsoa hyviä leffoja ja matkailla pienimuotoisesti. Tiedän jo meneväni Euroopan scifi-ihmisten tapaamiseen Zagrebiin huhtikuussa ja muutkin pienet reissut lähialueille houkuttavat. Tuossa ihan ensimmäisenä matkaamme 14.1. Müncheniin äänestämään ja vierailemaan tekniikan museossa.

Vuoden pointti olkoon siis keventäminen. Ei painon, mutta elämän.

Se perinteinen uudenvuodenmeemi

1. Mitä sellaista teit vuonna 2011, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin? 

 

Valmistuin korkeakoulusta. Olin omaishoitajana. Osallistuin juoksukilpailuun. Tunsin oloni vieraaksi Suomessa.

 

 

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle? 

 

En luvannut mitään. Nyt lupaan että juoksen taas säännöllisesti.

 

 

3. Synnyttikö kukaan läheisesi? 

 

No juu. Maailmaan tulivat siskonpoika Lassi, H:n veljentytär Lumia, serkunpoika Eemil ja ystävien lapset Ansa, Ella, Viljami, Kaisla ja Touko. 

 

 

4. Kuoliko kukaan läheisesi? 

 

H:n Jenni-mummo ja sitten eräs Hollannin aikojen ystävämme.

 

 

5. Missä maissa kävit? 

 

Vietin tammi-helmikuun Hollannissa, maalis-huhtikuun Suomessa, touko-kesäkuun Hollannissa ja loput Saksassa. Lisäksi kävin Tsekissä, Ruotsissa, Tanskassa ja Itävallassa. Matkailu jäi siis edellisvuosia huomattavasti vähäisemmäksi, vaikka oli sitä kyllä tässäkin. 

 

 

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota puuttui vuodesta 2011? 

 

Haluaisin, ettei kenellekään lähellä kävisi mitään ihan kamalaa. Ja sit kiitos yhden rantaloman.

 

 

7. Mitkä vuoden 2011 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi? 

 

9.7. oli sekä viimeinen opiskelupäiväni että H:n onnettomuuspäivä.

 

 

8. Mikä oli suurin saavutuksesi viime vuonna? 

 

Valmistuminen.

 

 

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi? 

 

En onnistunut polkaisemaan fotaajan uraa käyntiin. Ne olosuhteet. Ylisuorittajana tunnen silti asiasta epämääräistä syyllisyyttä.

 

 

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista? 

 

Minulla oli yksi nuhaflunssa. H:lla sitten oli mrsa, keuhkokuume ja se onnettomuus ja sen kaikki jälkiseuraukset. Mielelläni olisin tasannut tauti- ja vammakuormaa hieman.

 

 

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? 

 

En muista että olisin ostanut mitään erityistä.

 

 

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä? 

 

Siskontyttäreni Ronjan.

 

 

13. Kenen käytös masensi?

 

Kahden opiskelutoverini ja muutaman muunkin holskukaverin. Muutaman ihmisen kesällä ja syksyllä. Suomen kansan syvien rivien.

 

 

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? 

 

Vuokriin, asunnonmetsästykseen ja sensellaiseen. Valmistumiseen meni myös paljon.

 

 

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi? 

 

Valmistumisesta. Siitä, että asutaan taas H:n kanssa samassa kodissa arkena ja juhlana.

 

 

16. Mikä laulu / levy tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2011? 

 

Joanna Newsomin Peach Plum Pear.

 

 

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko: 

 

a) onnellisempi vai surullisempi?

 

Enpä oikeastaan tiedä. 

 

 

b) laihempi vai lihavampi? 

 

Pari kiloa vähemmän minua taitaa olla. Kesällä paino putosi 45 kiloon mutta viisi kiloa tuli takaisin syksyllä. Juoksemisen takia kroppa on kyllä eri muotoinen kuin ennen.

 

 

c) rikkaampi vai köyhempi? 

 

Köyhempi.

 

 

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? 

 

Luottaneeni, että kaikki kyllä järjestyy.

 

 

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? 

 

Pelänneeni.

 

 

20. Kuinka vietit joulua? 

 

Omien parissa, ensin Pasilassa, sitten Paraisilla, sitten Porissa ja sitten Kotkassa.

 

 

22. Rakastuitko vuonna 2011? 

 

Minähän olen tässä ollut tuon saman miehen kanssa kohta 12 vuotta.

 

 

23. Kuinka monta yhdenyön juttua? 

 

0

 

 

24. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi? 

 

Battlestar Galactica. Uusi versio, ei se 80-lukuinen!

 

 

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan? 

 

Sanotaan, että viha on liian voimakas sana, mutta tunnen negatiivisia tunteita paria sellaista kohtaan, joiden suhteen olin viime vuonna tähän aikaan vielä positiivisella mielellä.

 

 

26. Mikä oli paras lukemasi kirja? 

 

En oikein muista. Richard Feynmanin Perfectly Reasonable Deviations from the Beaten Track oli kyllä hyvä. 

 

 

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? 

 

Joanna Newsom ehkä.

 

 

28. Mitä halusit ja sait?

 

Tutkinnon. Hifkille mestaruuden ja Suomelle myös. Heh heh.

 

 

29. Mitä halusit muttet saanut? 

 

Loman. Selvyyttä jatkoon. Rentoutumista ja rauhaa. Töitä valokuvaajana. Vasemmiston veret seisauttavan vaalivoiton.

 

 

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna? 

 

En muista nähneeni elokuvia.

 

 

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit? 

 

Täytin 34 ja siitä on ihan kohta vuosi.

 

 

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän? 

 

Jos H ei olisi kiivennyt eikä pudonnut.

 

 

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2011? 

 

Hyvä jos muistin pukeutua. Mutta joo, kapeat farkut ja pitkähihainen t-paita. Tai sitten t-paita, juoksuhousut ja lenkkarit.

 

 

34. Mikä piti sinut järjissäsi? 

 

Helvetinmoinen sinnikkyys.

 

 

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi? 

 

Eduskuntavaalit ja noi persut.

 

 

37. Ketä ikävöit? 

 

Ystäviä; nyt niihin kaikkiin on taas satoja kilometrejä, Regensburgissa en tunne ketään. Mutta ikävöintitilanne on silti tosi jees verrattuna aikaisempaan, koska asumme taas H:n kanssa samassa kodissa. Se on oikeasti erittäin pop ja hip ja arki on hauskaa.

 

 

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen? 

 

Tuo pieni Lassi.