2012

Joulu oli ja meni, jotenkin nopeasti. Odotin joulua tänä vuonna ehkä enemmän kuin vuosiin mutta sitten se jotenkin sujahti ohi ilman, että osasin siihen keskittyä. Varmaan aika isoksi osaksi siksi, että joululomamme on melkoista viuhtomista paikasta toiseen, ja osaan kehittää itselleni stressin siitä, missä ehdimme käydä ja ketä ehdimme nähdä. Ei siinä oikein sitten ehdi rauhoittua tunnelmaan. Ensi vuonna tähän pitää tulla muutos.

Ihanaa toki oli, ei siinä mitään. Tapasin vanhoja ystäviä; sellaisia, jotka olen tuntenut 14-28 vuotta. Nähtiin sukulaisia ja tehtiin hauskoja asioita. Itse jouluaatto oli hauska, kun residentti 2,5-vuotias osasi ottaa siitä ilon irti. Sukulaisia kohdattiin 31 henkeä, joista yksi ihan uusi ja tuore.

Saimme ihan järisyttävän paljon upeita joululahjoja ja lisäksi minä sain mahtavia syntymäpäivälahjoja. Siis niin hienoja, että melkein nolottaa. Kiitos, suku ja kaverit. Residentti 2,5-vuotias oli myös vaikuttunut; scifileffakirjan Wrath of Khan -juliste sai aikaiseksi vilpittömän "Voi kuinka kaunis! Voi kuinka kiva!" -huudahduksen.

Nyt on sitten 2012 ja 35. Puhelimessa sain kuulla tulleeni aikuisen ikään; pitäisikö sen tarkoittaa jotain? Harkitsen ikäkriisin kehittämistä, mutta koetan vielä jarruttaa.

Vuodelle 2012 suunnittelen enemmän kivoja asioita. Töitä pitää tehdä, tulevaisuutta selvittää ja rahaa säästää, mutta muuten on keskityttävä hauskuuksiin. Aion geokätköillä, lenkkeillä, lukea hyviä kirjoja, katsoa hyviä leffoja ja matkailla pienimuotoisesti. Tiedän jo meneväni Euroopan scifi-ihmisten tapaamiseen Zagrebiin huhtikuussa ja muutkin pienet reissut lähialueille houkuttavat. Tuossa ihan ensimmäisenä matkaamme 14.1. Müncheniin äänestämään ja vierailemaan tekniikan museossa.

Vuoden pointti olkoon siis keventäminen. Ei painon, mutta elämän.