Rgbg, osa 3

Millainen sitten on meidän Regensburgimme? 

Asumme 1800-luvun lopulla rakennetussa talossa ihan asemanseudun vieressä. Talossa on viisi kerrosta ja joka kerroksessa yksi asunto. Olohuoneen ja keittiön ikkunoista näkyvät junat; matkustajajunat Wieniin, Müncheniin ja Frankfurtiin, tavarajunat minne vain. Makuuhuoneen ja kylpyhuoneen ikkunoista näkyy Pyhän Teresan karmeliittaluostari, joka on suoraan vastapäätä. 

Luostarikompleksiin kuuluu myös lastentarha ja ainakin ennen siinä oli myös lastenkoti tytöille. En minä niitä lapsia yleensä näe, mutta nunnat parveilevat tuossa pihalla yhtenään. Kylppäristämme on myös suora näköala luostarin ruokasaliin (ja toisinpäin, joten vaatteidenvaihdossa tulee olla diskreetti). 

Tämä alue on keskustaa. Muita tuntemiamme kaupunginosia on ensinnäkin Prüfening, jossa H asui ennen. Se on jokivarressa lännessä ja ns. parempaa aluetta. Prüfeningin asunto oli tosin kellarikämppä autotallin alla, joten ei niin erinomainen. Sen vieressä oli vanhan roomalaisen panimon raunio ja toisella puolella pelto ja Tonava. Prüfeningissä sijaitsee myös vanha linna ja erinomainen biergarten Goldener Hirsch. Biergartenit toimivat muuten näin: on pitkiä pöytiä ja penkkejä. Olutta myydään puolen litran ja litran tuopeissa. Eväät saa ottaa mukaan, eli moni tuo rasioissa tai piknikkoreissa ruoan mukanaan ja ostaa paikasta vain oluet.

Lähellä vanhaa asuntoa on myös Baggersee, pieni lampi Tonavan vieressä. Sitä ympäröi kahden kilometrin pituinen reitti, jota juoksen ympäri ajoittain. Lammessa asuu majava, jolle olemme antaneet nimen Justin Biber.

Toisessa suunnassa on Pentlingin kaupunginosa, missä H myös asui hetken. Siellä on paavin eli Joseph Ratzingerin kotitalo. Joku taloudenhoitaja siellä pitää taloa kunnossa. 

On vielä Galgenberg eli Hirttokukkula, missä ensimmäinen asunto sijaitsi. Rouva Waldowskan ullakolla. Se on taas lähellä yliopistoa, mutta oikein muuta siellä ei sitten olekaan.

Ja sitten viereinen kaupunginosa, Kasernenviertel, joka on melkein kokonaan hylättyä sotilasaluetta. Siellä on piikkilangoin eristettyjä kasarmeja ja kylttejä, joissa varoitellaan että ampuvat jos alueelle tunkeudutaan. Tulevasta käytöstä ei ole tietoa; joku ehdotti, että kasarmeihin voisi sijoittaa turvapaikanhakijoita.

Arkielämäämme kuuluvat myös Aldi ja Kaufland. Aldi on se kauppa jossa käymme kerran viikossa kuluttamassa n. 25 euroa yhden viikon ruokiin. (Ihan totta!) Kaufland on aseman ostarilla ja sieltä ostetaan kahvi, koska Aldista ei saa hyvää kahvia. Harvemmin käymme sitten Khanin kaupassa ostamassa mausteita tai intialaista pikaruokaa tai Hong Kong -kaupassa ostamassa edamameja, papuja, linssejä tai nuudeleita. Etnisiä kauppoja on tietysti koko lailla vähemmän kuin Hollannissa, mutta sentään muutamia.

Illanviettopaikkoja Regensburgissa on hyvin paljon. Yliopistokaupunki; parin metrin välein on pieni pubi. Kaksi kilpailevaa irkkupubiakin löytyy, Iris Harp eli tuttavallisemmin Iirisharppu, ja Murphy's Law. Kummassakin kokoontuu englanninkielisten ihmisten keskustelukerho, koska porukka riitautui keskenään joulun alla ja jakautui kahtia. Minä yritän olla ottamatta kantaa ja käyn harvakseltaan kummassakaan. Venäläisen kaverini Elenan kanssa käymme joskus opiskelijabaari Saxissa päivittelemässä, kuinka olemme ainakin 15 vuotta vanhempia kuin kaikki muut paikalla. Sax on halpa ja siellä on loistava lautapelivalikoima.

Jos kaupungista haluaa päivä- tai viikonloppuretkelle muualle, voi matkustaa vaikka Passauhun, Nürnbergiin, Müncheniin, Innsbruckiin, Salzburgiin, Prahaan, Wieniin, Garmisch-Partenkircheniin tai jopa Pohjois-Italiaan tai Sveitsiin. Sijainti on hyvä, mutta järviä tai varsinkin merta on ikävä. Käytännössä matkailemme tällä hetkellä hyvin vähän, sillä H tekee töitä noin 60 tuntia viikossa ja minä taas teen töitä yö- ja viikonloppupainotteisesti. Tilanne tosin muuttuu ihan kohta, kun H:n rahoitus ensi viikolla loppuu.

Rgbg, osa 2

Nurkan takaa iski tauti, ja jäi tämä jatko vähän myöhemmäksi. Nyt on vuotuinen kuume selätetty ja voin jatkaa.

Kuten edellisessä osassa mainitsin, Regensburgin eloon kuuluu erottamattomana osana Thurn und Taxisin suku linnoineen. Suku on kotoisin Lombardiasta, missä heidän nimensä 1100-luvulla oli Tasso eli mäyrä. Nimi saksalaistettiin Dachsiksi ja lopulta se muotoutui Taxisiksi; takseista ei siis ole ollut kyse.

Thurn und Taxisin vaakuna.

1600-luvun alkupuolella suvusta tuli kreivisuku ja vuosisadan puolivälissä he muuttivat nimensä Thurn und Taxisiksi. Vielä saman vuosisadan loppupuolella Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Leopold I korotti suvun ruhtinassuvuksi.

Euroopassa suku on kuuluisa postilaitoksestaan. 1500-luvulla Taxisin perhe oli keisarillinen kuriiriperhe, joka kuljetti postia Pyhästä saksalais-roomalaisesta valtakunnasta Espanjaan, Espanjan Alankomaihin ja Burgundiaan. Postimestarin toimesta tuli perinnöllinen, ja se siirtyi Thurn und Taxisin perheen sisällä vuoteen 1867, jolloin firma oli sulautettu Preussin postilaitokseen.

Postin lisäksi perheellä on ollut paljon muitakin bisneksiä, mm. panimoita. Vieläkin suurin osa Regensburgin pubeista tarjoaa hanasta Thurn und Taxisin pilsneriä tai vehnäolutta, vaikkakin panimotoimintaa taitaa harjoittaa nykyisin Paulaner Münchenissä.

Suvun koti on St. Emmeramin linna Regensburgin keskustassa. Linna oli pitkään suljettu yleisöltä, mutta nykyisin uteliaat voivat mennä maksulliselle kiertokäynnille aarrekammioihin ja toki kuljeskella linnan puistossa, tosin vallihaudan huonommalla puolella. Linna perustettiin alunalkaen benediktiiniluostariksi vuonna 739, mutta luovutettiin noin tuhat vuotta perustamisensa jälkeen Thurn und Taxisin perheelle.

Ruhtinasperhettä johtaa nykyisin Albert II, Thurn und Taxisin 12. prinssi, mutta perheen kuuluisin jäsen on ehdottomasti hänen äitinsä ruhtinatar Gloria. Gloria syntyi köyhäksi kreivittäreksi vuonna 1960 ja toimi mm. tarjoilijana St. Moritzissa ennen kuin tapasi itseään 35 vuotta vanhemman Johannes Thurn und Taxisin ja meni naimisiin. 1980-luvulla Gloria oli naistenlehtien sivujen vakitäytettä. Hänen lempinimensä oli Gloria TnT, ja hän järjesti valtaisia bileitä ja törsäsi rahaa enemmäin kuin puolisonsa ehti sijoituksillaan kerätä.

Gloria TnT, the Dynamite Socialite

Törsäilevä elämä loppui Johanneksen kuolemaan ja mahtaviin veromätkyihin. Nyt Gloria on muutenkin seestynyt. Hänet voi nähdä kaupungilla ulkoiluttamassa pieniä imagoon sopivia koiria, tai sitten linnan joulumarkkinoilla lukemassa evankeliumia rahvaalle. Hänestä on myös tullut kovin, kovin katolinen, ja nykyisen paavin hyvä ystävä. 

Vaikka perheellä ei varsinaista valtaa kaupungissa olekaan, tietävät he hyvin merkityksensä paikkakunnalle. Vanity Fairin haastattelussa muutama vuosi sitten Gloria antoi tämän näkyä.

"I must tell you, I learned a lot from Princess Grace and Prince Rainier," she explained. "I would never want to turn Regensburg into another Monte Carlo—in any case, we are not sovereign rulers, we are normal citizens—but we can all learn from the way they promoted their country. At the end of the day, my green and blue and yellow hair made me interesting and made this place interesting. If I have 150,000 visitors a year, it's not only because they want to see the history of the Thurn und Taxises, but also where Gloria lives."

Seuraavassa osassa kirjoitan meidän Regensburgistamme, eli siitä arkiversiosta, joka on osa jokaviikkoista elämäämme. 

Rgbg, osa 1

En ole aiemmin blogannut kunnolla tästä uudesta kotokaupungistani, joten tässä nyt sitten. 

Regensburg on keskikokoinen kaupunki Baijerissa. Ei suuri, ei pieni, ehkä noin Jyväskylän kokoinen. Koska kyseessä on ei-niin-suuri kaupunki Baijerissa, olisi paikka auttamattoman vanhoillinen jos täällä ei olisi yliopistoa. Koska täällä on yliopisto, on kaupungissa paljon nuorta väkeä ja aivan hirmuisen paljon pieniä kivoja baareja. 

Yliopiston lisäksi kaupungissa on kolme jokea: Tonava, Regen ja Naab. Tonava kulkee keskustassa ja sen ylittää kivinen, lähes 1000 vuotta vanha siltä. Sitä pitkin ristiretkeläiset pääsivät aikoinaan joen eteläpuolelle matkallaan kurmottamaan vääräuskoisia. 

Kaupunki itse oli olemassa jo kauan ennen ristiretkeläisiä. Ensin olivat keltit, jotka antoivat paikalle nimen Radasbona. Sitten tulivat muinaiset roomalaiset, jotka linnoittivat kaupungin vuonna 90 ja nimesivät sen Castra Reginaksi vuonna 179. Tämä linnoitus oli samassa kohtaa kuin nykyinen vanhakaupunki, suunnilleen siellä, missä Obere ja Untere Bachgasse kulkevat. Eli noin nallekarkkikaupan ympäristössä.

Roomalaisten aikana ja jälkeen täällä oli tärkeä piispanistuin, ja piispuus epäilemättä näkyi kaupungissa. (Oikeastaan kirjoitin tuon lauseen jotta pääsin sanomaan 'piispuus'.) 

Kun kivisilta oli rakennettu, tuli kaupungista tärkeä kauppapaikka, tätä kautta kun kuljettiin Pohjois-Euroopasta tuossa vähän etelämmässä olevaan Venetsiaan. 1200-luvulta Regensburg oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakunnankaupunki. 1600-luvulla kaupunki oli vielä tärkeämpi, kun täällä oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Immerwährender Reichstag, eli ikuinen hallintoistuin.

1800-luvulla Regensburgista tuli Baijerin osa ja sitten tietysti lopulta myöhemmin Saksan osa. Merkitys väheni, kuten kaikkien vanhojen suurten kauppakaupunkien. 1900-luvulla täällä oli Messerchmittin lentokonetehdas tuolla Prüfeningissa, missä ennen asuimme. Sen kosauttivat liittoutuneet sodassa, mutta itse kaupungin keskusta jäi ehjäksi. Keskusta on vanhaa taloa täynnään, osaksi siksi, että kaupunki meni joskus historiansa aikana vararikkoon eikä sillä ollut rahaa uudistua, osaksi siksi, että liittoutuneet tosiaan ystävällisesti pudottivat pomminsa Messerschmittien päälle eivätkä tänne meidän asuinsijoillemme.

Yliopisto perustettiin vasta 1960-luvulla ja rakennettiin myös silloin. Kampusalue on pari kilometriä ylämäkeen keskustasta ja näyttää lähinnä hirvittävän rapistuneelta versiolta Otaniemestä. Kuuluisin entinen professori ja samalla kuuluisin regensburgilainen on Joseph Ratzinger, nykyinen paavi. Kyllä, yliopisto on katolinen. 

Roomalaisten, ristiretkien, Pyhän roomalais-saksalaisen imperiumin ja paavin lisäksi kaupungin historiaan ja nykyhetkeen kuuluu Thurn und Taxisin ruhtinassuku, joilla on linna tuossa muutaman sadan metrin päässä. Heistä kerron seuraavassa osassa.

Väärin kampanjoitu

Huomenna Suomi valitsee, kaikkein todennäköisimmin, edustajakseen oikeistolaisen suurituloisen suurten ikäluokkien heteromiehen. Asiassa on ehkä vain yksi hyvä puoli. Se, että loppuu tämä kyseisen, maassa jo tiukasti valtaa pitävän kansanosan mediauhriutuminen.

Viime päivinä on saatu kuulla ihan käsittämättömiä ulostuloja Haaviston kampanjaa (ja toki persoonaa, mutta se oli odotetttavissa) vastaan. Kampanjointi on vääränlaista, kun se on 'sirkustelua'. Konserttien ja taidetapahtumien ja flash mobien ja porukkatapaamisten sijasta pitäisi kampanjoida 'tavallisesti'. Arvokkaasti kaltaisten joukossa? Eihän se nyt käy, että politiikka on kaikille ja se on hauskaa! Olisihan se syytä säästää hyvätuloisille keski-ikäisille heteroille, kuten ennenkin.

Niinistön kampanjaorganisaatiokin veti herneen nenuun, kun Yle:n Strada kertoi Haaviston kampanjan tukikonsertista. Joku käsittämättömän pallopäinen älynväläys oli soittaa kampanjatoimistosta Yleen ja vaatia, että Haavistoakin haastateltaisiin 'tylsässä ostoskeskuksessa'. Niin että jos toisen ehdokkaan tapahtumat ovat niissä tylsissä ostareissa, ei se nyt käy että toisella on jotain ihan muuta ja näyttävämpää.

Kuten Ylen kolumnisti kirjoitti,

"Viime päivinä Niinistön taustajoukoissa on riehuttu aivan järjettömällä tavalla. Siellä on unohtunut täysin se, miten mediaa kohtaan käyttäydytään. Ilmeisesti Ultra Bra -konsertin saama huomio sai heidät polttamaan päreensä. Mopo on nyt karannut."

Mutta ehkä parhautta ovat nämä tuulikkiukkolat ja maakuntien kokoomuslaiset blogaajat, joiden mielestä Haaviston kannattajilla on meneillään joukkohysteria, kiihko, taistolaisuus, fasismi, pohjoiskorea ja stalin. Jep jep. On tietysti aina vaikeaa, kun huomaa, että aika onkin kulkenut eteenpäin, eivätkä vuosikymmenien takaiset arvopainotukset enää olekaan tärkeitä isolle osalle kansaa. Tuollainen paniikinomainen reagointi ja varsinkin ikuvanhojen mörköjen esiinveto tilanteen selitystekijöiksi vain entisestään korostaa, kuinka moni on lopulta jäänyt ajastaan jälkeen, jonkinlaiseen vanhaan kunnon Suomeen (tm), jossa asiat vielä olivat käsitettävällä tolalla ja jossa keski-ikäisen hyvätuloisen heteroveijon hegemoniaa ei uhannut yhtään mikään. 

Naamakirjassa ja palstoilla ihmiset kyselevät - näemmä ihan tosissaan - että onko Suomessa nyt edes sallittua olla oikeistolainen, kun kulttuuriväki "propagandoi" niin innoissaan Haaviston puolesta. Jaa, enpä tiedä. Kokoomus on maan suurin puolue. Meillä on kokoomuslainen pääministeri, ja kohta todennäköisesti myös kokoomuslainen presidentti. Maata on jo pitkään johdettu oikealta, eikä trendi näytä ihan kohta muuttuvan. Kaupallinen media on aika avoimesti liputtanut kokoomuslaisen ehdokkaan puolesta, ja valtiollisen median puolella kantansa ilmaissut hyllytetään. Ehkä te, hyvät kokoomuslaiset veljet, kestätte sen että muutama kirjailija, taiteilija ja lauluntekijä liputtaa toisten arvojen puolesta? Ja jos ette, lopettakaa ainakin ruikutus, koska ei ole mitään niin naurettavaa kuin hyvätuloinen suurten ikäluokkien heteromies joka yrittää väkisin asettua uhrin asemaan.

Talvi

Regensburgissa on kunnolla pakkasta; on helmikuu. Satu kävi kylässä ja parin päivän aikana puhuimme supernovista, yliopistomaailmasta, matkustuksesta, vanhoista ystävistä, koirista, Battlestar Galacticasta, ruoasta, kirjoista, aivoista, polkupyöristä, elämästä ja muustakin. Ystävät ftw.